Parhaat aamupalabrunssit kotona

Aamupala on päivän tärkein ateria, kuten sanonta kuuluu. Ja mikä ettei, etenkin silloin, kun aamupalaan on kunnolla aikaa, kuten vapaapäivinä. Ja toisinaan vapaapäivien aamupalaa voi rehellisyyden nimissä kutsua brunssiksi; syinä tarjoilukellonaika sekä tarjonnan laajuus.  

Olen keräillyt listaa hyvistä aamupala-artikkeleista jo jonkin aikaa, ja nyt ajattelin julkaista sen sellaisella ajatuksella, että listaa on siitä sitten hyvä jatkaa, kun löytyy uutta potentiaalista aamupalatarjottavaa. Meillä yöpyvät voivat sitten tehdä aamupalatilauksensa listalta, haha.

Aamupalalle/brunssille:

Öljyssä tai voissa paistetut herkkusienet balsamicolla, hunajalla, yrteillä (kuivatuilla tai tuoreilla), myllystä rouhittua mustapippuria päälle

Paistettua halloumia hunajalla ja sitruunalla

Vahvassa etikkavedessä keitetyt uppomunat tuoreilla yrteillä ja myllystä rouhitulla mustapippurilla

Tonnikalamunakas ja muut munakkaat sekä munakokkelit

Keitetyt munat 

Paistetut, maustamattomat tai eri tavoin maustetut munat

Kaurapuuroa hyöryttämättömistä kaurahiutaleista, tarjoillaan paahdetun Ingmariinin kera (keitetty veteen tai maitoon tai molempiin, ei suolaa puurossa)

Graavilohi sitruunapippurilla (sellaisenaan tai tumman leivän päällä)

Croissant (mini, pakaste)

Erilaiset makkarat pannulla paistettuina ja (vahvasti) maustettuina

Snellmanin kunnon pekoni (uunissa rapeaksi)

Tuoreita yrttejä, rucolanversoja, rucolaa

Viiliä mustikoilla, mansikoilla, mustaherukoilla, banaanilla tai hillolla ("hillona" käytetään usein marjaisia tai hedelmäisiä vauvanruokasoseita, kuten Pilttiä, suosikkeina mango, omena ja kuningatar)

Jukurttia (makeuttamaton Activia, Benecolin mango-passion, Benecolin mustikka ja karviainen) 

Tuoreet kurkku ja tomaatti

Tuoreet tai pakastetut marjat (mustikka, mansikka, mustaherukka, karviainen)

Suolakurkku

Kuorittuja porkkanoita

Hedelmät (kiwi, omena, banaani, appelsiini, mandariini)

Edelliseltä päivältä jääneitä salaatteja :D

Leivät:

Pågenin Hönö ja Oivallus, paahdettuna (tai voileipägrillistä)

Reissumies ohuen ohut ja Reissumies ohut tumma, paahdettuna

Ruispala, ohuen ohut, paahdettuna

Karjalanpiirakat (ja Katjaa varten myös munavoita raejuustolla) 

Tuore patonki (joskus harvoin, joko paistovalmis tai jopa itse tehty)

Leivänpäälliset:

Ingmariini (paahdettu tai karhunlaukka & valkosipuli), kevyt maksamakkara, kinkkuleike, erilaiset juustot, erilaiset tuorejuustot, hevosenpaisti, poronpaisti + päälle tuoreet, pippurit, yrtit, versot, suolakurkut

Juomat:

Cappuccino (kanelilla)

Erilaiset teet

Kaakao

Sitruunamehu

Sokeriton sitruunajäätee (jäillä)

Sokeroimaton mustaherukkamehu (jäillä)

Tuoremehut

Aamupalan jälkiruuat/makeat:

Mustaherukkarahka

Erilaiset jukurtista, rahkasta, kekseistä, marjoista, hilloista (vauvansoseista) sekoiteltavat annokset

Rahkapiirakka tai mustikkapiirakka

Köyhät ritarit

Kaakao kermavaahdolla (ja vaahtokarkeilla)

Mikolle jäätelöä :D 

Tykkäisimme syödä aamupalabrunssilla myös esim. chiavanukasta ja smoothieta, mutta pitäisi ensin opetella niitä tekemään. Smoothieta varten olisi kunnollinen tehosekoitin tarpeen.

Jälkiruokia:

Matka hatsapurimaailman ympäri

Hatsapuri (Imeretian) sen alkulähteillä, Georgiassa

Hatsapurista olen kirjoittanut kerran jos toisenkin. Ville Haapasalon ansiosta hatsapuri on nyt ollut lähes parin vuoden ajan kirjaimellisesti kaikkien suomalaisten huulilla.

Villen hatsapuri tai Villen hatsapurillo (K-kaupan pakaste) ei sinällään ole autenttinen hatsapuri, ei sellainen Kaukasuksen alueelta peräisin oleva alkuperäinen hatsapuri. Villen hatsapurissa on toki käytetty sulugunijuustoa, ja kyllähän sitä kehtaa täällä Suomessa hatsapuriksi kutsua. 

Parhaat hatsapurit olen syönyt maailmalla, etenkin Georgiassa ja Armeniassa, mutta ehdottomasti myös Venäjällä ja monissa muissa entisen Neuvostoliiton maissa.

Innostuin selailemaan valokuva-albumeistani hatsapurikuvia - ja niitä on muuten paljon. Ilahdutan teitä nyt tällä varsin kattavalla hatsapurikuvakavalkadilla:

Hatsapuri (Adzarian) sen alkulähteillä, Armeniassa.

Hatsapuri Armeniassa

Hatsapuri Georgiassa (sekä lavash-leipää ja kubati-makkaraa)

Hatsapuri Armeniassa (ja kastikkeet tkemali sekä adzika)

Hatsapuri Venäjällä, Viipurissa

Hatsapuri Moldovassa

Hatsapuri (pinaatilla) Venäjän Dagestanissa, Mahatskalassa

Hatsapuri Venäjän Dagestanissa, Derbentissä

Hatsapuri Azerbaidzanissa

Hatsapuri Ukrainassa

Hatsapuri Ukrainassa

Hatsapuri Ukrainassa

Hatsapuri Kirgisiassa

Hatsapuri Kirgisiassa

Hatsapuri Venäjällä, Donin Rostovissa

Hatsapuri (pinaatilla) Venäjällä, Sochissa

Hatsapuri Venäjällä, Adlerissa

Hatsapuri Uzbekistanissa

Hatsapuri Ukrainassa

xxx

Hatsapuri Kazakstanissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa (ja satsebeli-kastike)

Hatsapuri (pinaatilla) Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa (ja basche-kastike)

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa (ja georgialaista vettä sekä hapatettua punakaalia)

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa (ja georgialainen salaatti sekä saperavi-viini)

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa (ja kylmä kasvisalkupala phali)

Hatsapurikuvia olisi lähes loputtomasti, mutta ehkä tästä kuvakavalkaadista jonkinlaisen käsityksen kyseisestä ruokatuotteesta saa. :D Kuvat ovat vuosilta digikameroiden yleistymisestä koronan alkuun.

Seuraavan kerran hatsapuri mielessäni voisin ehkä kirjoitella noista hatsapurin eri mallien eroista.

Tässä aikaisempia postauksiani georgialaisesta ruokakulttuurista ja mm. hatsapureista:

Tkemali, satsivi, hinkali & muut georgialaisen keittiön herkut (ajatuksiani georgialaisesta keittiöstä)

Haapasalon hatsapuria Puumalassa ja Lappeenrannassa ja Haapasalon hatsapurillo

Georgialainen keittiö hurmaa Helsingissä

Hartso-keitto ja asiaa georgialaista mausteista (reseptejä ja asiaa)

Georgialainen ravintola Georgian's Pietarissa

Tbilisi loves you (matkakertomus)

Georgialainen keittiö hurmaa Pietarissa

Ravintola "Pryanosti ja Radosti" Pietarissa

Georgialaista ruokaa kenkäostosten lomassa

Ruokamuistoja Jerevanista (ruokakulttuuriin painottuva matkakertomus)

Georgialaista keittiötä parhaimmillaan, Hatsapurnaja

Georgian herkku, hatsapuri (oma reseptini lähes kymmenen vuoden takaa, ilman sulugunia, ei jatkoon)

Georgialaisen keittiön peruskäsitteet Wikipediasta (venäjäksi). Suomeksikin netissä on tietoa nykyään, mutta ei niin kattavasti ja tarkasti kuin venäjäksi (ja varmaan myös georgiaksi, jota en valitettavasti osaa).

Graavilohitartar ja muita lohiherkkuja

Kävin pari viikkoa sitten Imatralla Lohelassa. Söin terassilla lounaaksi kolmen lohen leivän, ja ostin mukaan kylmäsavulohifileen ja graavilohifileen. Syötiin kotona lohta sitten aika usealla ruualla loppuviikko.

Kolmen lohen leipä Lohelassa

Graavi- tai kylmäsavulohi on hyvää ihan sellaisenaan, vaikka kalalautasella tai keitetyn perunan ja vihreän salaatin kera.

Meille graavilohi maistuu mainiosti myös aamu- tai iltapalaleivällä sekä salaatissa, omatekoisessa perunasalaatissa, ja keitetyn kananmunan kanssa. Kylmäsavulohta harrastamme harvemmin, mutta silloin tällöin, kevyesti savustettuna, sekin maistuu erinomaisesti.

Erityisen mieleisiä muita lohiruokia ovat inkiväärinen uunilohi tai paistettu inkiväärilohi, lohiceviche, lohisushi, uunilohi valkosipuli-hapankaalissa, lohi teriyaki-kastikkeella, kunnon lohikeitto, lohiseljanka, bouillabaisse - ja no niin no, lohi lähes kaikissa muodoissaan, paitsi lohikiusaus. Harvoin mikään muukaan kiusaus tekee vaikutuksen, mutta ehkä en ole tarpeeksi hyvää vielä vaan maistanut. Itse en ole kiusausta edes kokeillut kokata toistaiseksi.

Teimme sunnuntaina myöhäiseksi lounaaksi graavilohitartaria, ja innostuin kirjoittamaan, koska siitä tuli niin hyvää. Emme siis olleet ennalta valmistautuneet kyseiseen ruokalajiin, mutta kotoa löytyi kaikki tarvittava. Tuoretta tilliä tai timjamia olisin lisäksi kaivannut, mutta muitakin yrttejä voi hyvin käyttää, kuivattuna ja/tai tuoreena.

Ja ihan yhtä hyvin tartariin olisi voinut käyttää kylmäsavulohta, tai vaikka molempia.

Graavilohitartar

Graavilohitartar

ohuen ohutta ruisleipää paahdettuna
voita tai muuta levitettä leivälle (ei välttämättä)

graavilohta
marinoitua punasipulia (ja/tai punasipulia sellaisenaan)
nektariinia
kevytkermaviiliä
sitruunamehua (ja vähän omenaviinietikkaa)
juoksevaa hunajaa
suolatonta sitruunapippuria
mustapippuria myllystä
chiliä myllystä
tilliä, timjamia tai jotain muuta yrttiä kuivattuna tai tuoreena

Sekoita kermaviilin sekaan sitruunamehu, liraus omenaviinietikkaa sekä mausteet ja yrtit. 

Pilko graavilohi, nektariinit ja tuoreet punasipulit pieniksi, ja laita ne kermaviilin sekaan. Jätä osa lohipaloista leivän päälle koristeiksi, jos haluat. Mielellään myös tuoreita yrttejä päälle.

Paahda ohuet ruisleivät rapeaksi ja puolita ne halutessasi. 

Lado ruiskeleipien päälle kermaviilitäyte, laita päälle muutama lohipala, marinoitua punasipulia ja (tuoreita) yrttejä, rouhi päälle vielä mustapippuria myllystä. Helppoa ja hyvää!

Täytetyt uunisämpylät

Sämpylöitä yksi per syöjä

Täyte:

- Salamia tai jotain muuta (suolaista) makkaraa/leikkelettä pieninä paloina viipale, pari per sämpylä
- Mieleistä juustoa pieninä paloina ehkä pari viipaletta/palaa per sämpylä, sinihomejuusto käy myös
- Maustekurkkua ja/tai tomaattia pieninä paloina
- Kevytkermaviiliä muutama lusikallinen
- Kermaa loraus
- Sitruunamehua liraus
- Ketsuppia turaus
- Valkosipulimurskaa tai valkosipulia rouhittuna valkosipulimyllystä
- Yrttejä, tuoreita tai kuivattuja, esim. timjamia ja oreganoa maun mukaan, myös ruohosipuli käy
- Suolatonta sitruunapippuria (muita mausteita maun mukaan)

Uunin jälkeen sämpylöiden päälle: mustapippuria myllystä ja yrttejä

Valmistusohje:

Koverra sämpylöistä sisus pois. Sekoita täytteen kaikki ainekset. Laita täyte sämpylöihin. Sämpylän päälle voi vielä laittaa hieman juustoa ennen uuniin menoa,

Sämpylät saavat olla kuumassa uunissa noin vartin, lämpötila noin 175 astetta. Sämpylät voi laittaa halutessaan folioon uunissa olon ajaksi, sämpylät säilyvät niin pehmeämpinä. Ilman foliota sämpylöiden kuorista tulee aika hyvän rapsakat, jos sellaisista tykkää.

Uunin jälkeen sämpylöiden päälle voi rouhia mustapippuria ja laittaa vielä tuoreita yrttejä. Meillä oli ensimmäisellä kerralla timjamia, toisella kerralla (kun kuvat otettiin) rosmariinia.

Helppoa, nopeaa ja hyvää, myös täyttävää; hyvä lounasruoka esimerkiksi raikkaan salaatin kanssa. Aamupalalle sopii hyvin myös.

Voisin ajatella tekeväni täytetyt uunisämpylät myös vaikka graavilohitäytteellä, jolloin yrttien joukossa voisi käyttää lisäksi myös tilliä, joskin toki timjami sopii erinomaisesti myös lohelle, ja tilli toki myös salamille. Muiksi täytteiksi sopisivat samat kuin tässä salamisämpylässä, tosin juustoa ei välttämättä kalan kanssa tarvittaisi.

Tarina sämpylöiden taustalla:

Idean uunisämpylöihin sain netissä sattumalta näkemästäni mainoksesta, jossa tosin mainostettiin gluteenittomia uunimunakasveneitä: https://friaglutenfree.com/fi/glutenfria-recept/gluteenittomien-uunimunakasveneiden-resepti/.

Olen toki tehnyt ennenkin mm. täytettyä leipää, ettei konsepti sinällään uusi ole, mutta nyt tein ensimmäistä kertaa sämpylöitä täytetyn leivän tyyliin: http://tanjan-mausteet.blogspot.com/2017/09/taytetty-uunileipa.html

Tein täytettyjä sämpylöitä salaatin kera eiliseksi lounaaksi, ja jotenkin kuva vaan jäi ottamatta siinä arjen tiimellyksessä. Meinaan tehdä näitä uudelleen viikonloppuna aamupalalle tai brunssille, kun sämpylöitäkin on vielä jäljellä, joten laitan kuvat sitten.

Sämpylöinä meillä käytettiin Viipurilaisen Kotileipomon Konsta-ruissekasämpylöitä, joita Mikon sukulaiset toivat tuliaisiksi muiden leipomoherkkujen ohella Vääksystä, Lahden seudulta. Kiitos Anne, Mika ja pojat!

Sämpylät olivat oikein hyviä, mutta samaisen leipomon kristallipulla se vasta hyvää onkin! En ole edes pullan ystävä, ja tätäkin pullaa maistoin lähinnä kohteliaisuudesta, mutta yllätyin aivan täysin, miten pulla voikin olla niin hyvää ja tuoretta, koostumukseltaan ja maultaan aivan erilaista kuin peruspullapitko tms. Liekö yksi syy pullan herkullisuuteen leipomon itsekeittämä vaniljakreemi? 

Saimme tuliaiseksi myös Viipurilaisen Kotileipomon juureen leivottuja vehnä-kaurapaloja, jotka nekin olivat selvästi keskivertoleipää parempia, joten tällä kokemuksella voin jo sanoa, että tähän leipomoon meidän täytyy ehdottomasti tehdä visiitti, jos toinenkin. Suosittelen lämpimästi muillekin!

Haapasalon hatsapuria Puumalassa ja Lappeenrannassa

Haapasalon hatsapuri kesällä 2020 Puumalassa

Haapasalon hatsapuri keväällä 2021 Lappeenrannassa

Koska Haapasalon hatsapuri on ollut suomalaisten huulilla, ihan kirjaimellisestikin, jo kokonaisen vuoden ajan, kirjoitan siitä minäkin vielä vähän lisää. Edellinen hatsapuripostaukseni on luettavissa tästä linkistä: Haapasalon hatsapurillo.  

Ensin hatsapuria sai Puumalasta Villen kärrystä viime kesänä - kävimme testaamassa - ja sitten sen jälkeen sitä on saanut jo ympäri Suomen aina pääkaupunkiseudulta Lappiin asti, minne kärry aina milloinkin on kurvannut. 

Tänä keväänä kärry oli ensimmäistä kertaa Lappeenrannassa muutaman päivän. Kävimme toki taas apajilla. Nyt Ville ei puuhannut kärryssään yksin, vaan hänellä oli parikin apuria, ja hatsapuria tuli luukusta hurjaa vauhtia; jono suli aina ihan hetkissä toisin kuin Puumalassa taannoin. Tosin myöskään rupatteluaikaa Villen kanssa ei juuri jäänyt.

Suosittelin myös parille kaverilleni hatsapurin testaamista. Heille hatsapuri oli aivan uusi tuttavuus. Kommentiksi sain jälkikäteen, että aika hyvää oli, mutta maha tuli kipeäksi, olivat liian isoja ja rasvaisia. 

Ja kääk, pariskunta oli tosiaan ostanut molemmille oman hatsapurin ja yrittäneet taistella ne yhdellä syömingillä kitaansa kumpikin omansa, suosituksestani sentään raikkaan salaatin kera. 

Enpä älynnyt etukäteen kertoa, ettei hatsapurin ole tarkoitus olla koko ateria, vaan hatsapuri on joko alkupala useammalle henkilölle tai lisäke ruualle. 

Hatsapurisiivu tai korkeintaan kaksi riittää per syöjä. Hatsapuria ei siis tosiaan ole tarkoitus syödä pitsatyylisesti yksinään, siihen se on aivan liian tuhti, vaikkei kooltaan vaikuta edes siltä.

Tämän pariskunnan mielestä hatsapurikärryyn tai -laatikkoon voisi kirjoittaa tarjoiluehdotuksen, ettei hatsapuria tuomittaisi vain sen takia, että sen yrittää syödä kokonaan ja tulee kipeäksi. Vien Villelle terveiset seuraavan kerran tavatessamme. Ellei Ville lue tätä blogistani jo aikaisemmin. ;)

Sen verran kommentoisin viime kesän hatsapurikokemusta ja tämän kevään kokemusta, että viime kesänä hatsapuri oli parempaa. Liekö siihen syynä se, että viime kesänä ne valmistettiin Puumalassa leipomossa ja myytiin Puumalan satamassa suoraan uunista tulleina.

Nyt tänä keväänä Villen kärryssä luki, että tällä hetkellä myynnissä olevat hatsapurit on valmistettu Virossa, kun Puumalan leipomoa remontoidaan/laajennetaan. Ei siinä, Virossa olen saanut erinomaista hatsapuria, mutta liekö tuote kärsinyt kuitenkin jossain määrin kuljetuksen/säilytyksen aikana. 

Valitettavasti tällä kerralla Villen hatsapuri muistutti todella paljon Villen hatsapurilloa, eli sitä pakasteesta kotona uunissa lämmitettävää K-kaupan hatsapuria.

Villeä haastateltiin paikallisradioon kärryn ollessa Lappeenrannassa, ja siinä haastattelussa kuulin hienon uutisen, että Valio rupeaa valmistamaan suluguni-juustoa. Toivottavasti siis myös jälleenmyyntiin, eikä vain Villen leipomolle.

Hassuna kuriositeettina mainittakoon, että toimittaja, ilmeisesti Sirkka Haverinen, puhui tuossa lähetyksessä suiguli-juustosta. No, melkein oikein, haha.

Haapasalon hatsapurillo!

Testasimme lauantaina Haapasalon hatsapurillon. Kyseessä on siis Suomessa suureen suosioon nousseen Haapasalon hatsapurin markettiversio. Tällä hetkellä hatsapurilloa on saatavissa K-marketeista pakasteena.

Ja hatsapurihan on georgialainen juustoleipä, jota on tarjolla Georgian lisäksi laajasti muualla Kaukasuksella, Venäjällä ja monissa entisen Neuvostoliiton maissa, esimerkiksi Virossa. 

Hatsapurista puhutaan yleisesti georgialaisena, vaikka myös armenialaiset ovat sitä mieltä, että hatsapuri on lähtöisin heiltä. No, naapureitahan Georgia ja Armenia ovat, ja ruokakulttuurissa on hyvin paljon samaa.

Hatsapuri on aivan erinomainen herkku. Rasvainen toki, mutta ei sen jokapäiväiseen ruokavalioon tule kuuluakaan. Ja rasvaisen hatsapurin rinnalla nautittavaksi sopii hyvin raikas salaatti runsain, tuorein yrtein. Ja jos haluaa panostaa hieman enemmän, voi hatsapurin kaveriksi tekaista/ostaa mausteisen adzika-kastikkeen.

Hatsapurista on etenkin Georgiassa todella monta eri versiota. Perusidea on kuitenkin hyvin yksinkertainen; tuoreen vaalean leivän ja suolaisen juuston liitto. Joihinkin hatsapureihin tulee lisäksi kananmunaa, pinaattia, lihaa tai papuja. Hatsapureja on eri muotoisia ja kokoisia. Myös juuston käytössä on eroja, joihinkin sitä tulee vain sisään, joihinkin sekä päälle että sisään. 

Yleisimmät hatsapurit lienevät pyöreä Imeretian hatsapuri ja venemäinen Adzarian hatsapuri, joista Imeretian hatsapuri on lähempänä Villen hatsapuria.

Hatsapurillo ei ole hatsapuri siinä mielessä, mitä hatsapuri on Haapasalon kärryssä, ei myöskään siinä mielessä, mitä se on hatsapurin alkulähteillä. Mutta jos ei ole pääsyä Villen hatsapurikärrylle - eikä alkulähteille - tämä toimii oikein hyvin herkullisena hatsapurin tapaisena juustoleipäsenä, hatsapurillona.

Ja tämän "valmistamista" tuskin kukaan voi mokata! Hatsapurillon voi lämmittää jäisenä tai sulatettuna, lämmitysaika on noin 10 minuuttia erittäin kuumassa uunissa, sulatettuna muutama minuutti vähemmän. Kun juusto kuplii ja reunat ovat hieman ruskistuneet, on aika ottaa hatsapurillo uunista ja voidella voisulalla. Parhaimmillaan hatsapurillo on heti uunista tullessaan.

Vaikka venäjää ei osaisikaan, niin Googleen kannattaa syöttää sana "хачапури", niin saa jonkinlaisen kuva siitä kirjosta, minkälaisia hatsapureja on olemassa. Kuvahakukin antaa hyvän tuloksen asian hahmottamiseksi.

Olen itse valmistanut hatsapuria kotona myös ihan kotoisista aineksista, tässä yksi hatsapuriviritelmäni männävuosilta: http://tanjan-mausteet.blogspot.com/2012/08/georgian-herkku-hatsapuri.html. Eihän tuosta alkuperäisen hatsapurin veroista tule, mutta maistuu sekin.

Tuon kotoisen version jälkeen olen hankkinut sulugunia Pietarista, ja sulugunin kanssa pääseekin jo sitten hyvin paljon lähemmäs autenttista lopputulosta. Sulugunia saa nykyään usein myös Suomesta, esimerkiksi Viro-kaupoista. 

Villen ohjeen mukaan hatsapuriin tulee yhtä paljon juustoa kuin taikinaa. Tuhtia on! Mutta ehdottomasti suosittelen kokeilemaan hatsapuria! Suositus koskee sekä ravintolahatsapureja sekä Suomessa että muualla maailmalla -  ja Kaukasuksella tietysti - Villen kärryä, itse tehtyä hatsapuria sekä tietenkin tätä ehkä kaikista helpoiten saavutettavaa uutuutta, hatsapurilloa!

Tässä vanhassa postauksessani on esitelty hieman laajemmin georgialaista keittiötä, jolla on kyllä todella paljon annettavaa kotikokeillekin: http://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2012/08/tkemali-satsivi-ja-hinkali-seka-muut.html. Matkamittarissani on paljon postauksia myös georgialaisista ravintoloista Pietarissa. 

Tässä alla kuvina hatsapurillon matka uuniin, uunista ja parempiin suihin:

Uuniin menossa jäisenä

Kymmenen minuuttia uunissa

Uunista ulos ja lautaselle

Voideltuna valmiiksi nautittavaksi

Suosittelen! Nam!