Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaukasialainen ruokakulttuuri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaukasialainen ruokakulttuuri. Näytä kaikki tekstit

tiistai 23. marraskuuta 2021

Matka hatsapurimaailman ympäri

Hatsapuri (Imeretian) sen alkulähteillä, Georgiassa

Hatsapurista olen kirjoittanut kerran jos toisenkin. Ville Haapasalon ansiosta hatsapuri on nyt ollut lähes parin vuoden ajan kirjaimellisesti kaikkien suomalaisten huulilla.

Villen hatsapuri tai Villen hatsapurillo (K-kaupan pakaste) ei sinällään ole autenttinen hatsapuri, ei sellainen Kaukasuksen alueelta peräisin oleva alkuperäinen hatsapuri. Villen hatsapurissa on toki käytetty sulugunijuustoa, ja kyllähän sitä kehtaa täällä Suomessa hatsapuriksi kutsua. 

Parhaat hatsapurit olen syönyt maailmalla, etenkin Georgiassa ja Armeniassa, mutta ehdottomasti myös Venäjällä ja monissa muissa entisen Neuvostoliiton maissa.

Innostuin selailemaan valokuva-albumeistani hatsapurikuvia - ja niitä on muuten paljon. Ilahdutan teitä nyt tällä varsin kattavalla hatsapurikuvakavalkadilla:

Hatsapuri (Adzarian) sen alkulähteillä, Armeniassa.

Hatsapuri Armeniassa

Hatsapuri Georgiassa (sekä lavash-leipää ja kubati-makkaraa)

Hatsapuri Armeniassa (ja kastikkeet tkemali sekä adzika)

Hatsapuri Venäjällä, Viipurissa

Hatsapuri Moldovassa

Hatsapuri (pinaatilla) Venäjän Dagestanissa, Mahatskalassa

Hatsapuri Venäjän Dagestanissa, Derbentissä

Hatsapuri Azerbaidzanissa

Hatsapuri Ukrainassa

Hatsapuri Ukrainassa

Hatsapuri Ukrainassa

Hatsapuri Kirgisiassa

Hatsapuri Kirgisiassa

Hatsapuri Venäjällä, Donin Rostovissa

Hatsapuri (pinaatilla) Venäjällä, Sochissa

Hatsapuri Venäjällä, Adlerissa

Hatsapuri Uzbekistanissa

Hatsapuri Ukrainassa
xxx

Hatsapuri Kazakstanissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa (ja satsebeli-kastike)

Hatsapuri (pinaatilla) Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa (ja basche-kastike)

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa (ja georgialaista vettä sekä hapatettua punakaalia)

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa (ja georgialainen salaatti sekä saperavi-viini)

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa (ja kylmä kasvisalkupala phali)

Hatsapurikuvia olisi lähes loputtomasti, mutta ehkä tästä kuvakavalkaadista jonkinlaisen käsityksen kyseisestä ruokatuotteesta saa. :D Kuvat ovat vuosilta digikameroiden yleistymisestä koronan alkuun.

Seuraavan kerran hatsapuri mielessäni voisin ehkä kirjoitella noista hatsapurin eri mallien eroista.

Tässä aikaisempia postauksiani georgialaisesta ruokakulttuurista ja mm. hatsapureista:

Tkemali, satsivi, hinkali & muut georgialaisen keittiön herkut (ajatuksiani georgialaisesta keittiöstä)





Tbilisi loves you (matkakertomus)



Georgialaista ruokaa kenkäostosten lomassa

Ruokamuistoja Jerevanista (ruokakulttuuriin painottuva matkakertomus)


Georgian herkku, hatsapuri (oma reseptini lähes kymmenen vuoden takaa, ilman sulugunia, ei jatkoon)

Georgialaisen keittiön peruskäsitteet Wikipediasta (venäjäksi). Suomeksikin netissä on tietoa nykyään, mutta ei niin kattavasti ja tarkasti kuin venäjäksi (ja varmaan myös georgiaksi, jota en valitettavasti osaa).

tiistai 13. huhtikuuta 2021

Haapasalon hatsapurillo!

Testasimme lauantaina Haapasalon hatsapurillon. Kyseessä on siis Suomessa suureen suosioon nousseen Haapasalon hatsapurin markettiversio. Tällä hetkellä hatsapurilloa on saatavissa K-marketeista pakasteena.

Ja hatsapurihan on georgialainen juustoleipä, jota on tarjolla Georgian lisäksi laajasti muualla Kaukasuksella, Venäjällä ja monissa entisen Neuvostoliiton maissa, esimerkiksi Virossa. 

Hatsapurista puhutaan yleisesti georgialaisena, vaikka myös armenialaiset ovat sitä mieltä, että hatsapuri on lähtöisin heiltä. No, naapureitahan Georgia ja Armenia ovat, ja ruokakulttuurissa on hyvin paljon samaa.

Hatsapuri on aivan erinomainen herkku. Rasvainen toki, mutta ei sen jokapäiväiseen ruokavalioon tule kuuluakaan. Ja rasvaisen hatsapurin rinnalla nautittavaksi sopii hyvin raikas salaatti runsain, tuorein yrtein. Ja jos haluaa panostaa hieman enemmän, voi hatsapurin kaveriksi tekaista/ostaa mausteisen adzika-kastikkeen.

Hatsapurista on etenkin Georgiassa todella monta eri versiota. Perusidea on kuitenkin hyvin yksinkertainen; tuoreen vaalean leivän ja suolaisen juuston liitto. Joihinkin hatsapureihin tulee lisäksi kananmunaa, pinaattia, lihaa tai papuja. Hatsapureja on eri muotoisia ja kokoisia. Myös juuston käytössä on eroja, joihinkin sitä tulee vain sisään, joihinkin sekä päälle että sisään. 

Yleisimmät hatsapurit lienevät pyöreä Imeretian hatsapuri ja venemäinen Adzarian hatsapuri, joista Imeretian hatsapuri on lähempänä Villen hatsapuria.

Hatsapurillo ei ole hatsapuri siinä mielessä, mitä hatsapuri on Haapasalon kärryssä, ei myöskään siinä mielessä, mitä se on hatsapurin alkulähteillä. Mutta jos ei ole pääsyä Villen hatsapurikärrylle - eikä alkulähteille - tämä toimii oikein hyvin herkullisena hatsapurin tapaisena juustoleipäsenä, hatsapurillona.

Ja tämän "valmistamista" tuskin kukaan voi mokata! Hatsapurillon voi lämmittää jäisenä tai sulatettuna, lämmitysaika on noin 10 minuuttia erittäin kuumassa uunissa, sulatettuna muutama minuutti vähemmän. Kun juusto kuplii ja reunat ovat hieman ruskistuneet, on aika ottaa hatsapurillo uunista ja voidella voisulalla. Parhaimmillaan hatsapurillo on heti uunista tullessaan.

Vaikka venäjää ei osaisikaan, niin Googleen kannattaa syöttää sana "хачапури", niin saa jonkinlaisen kuva siitä kirjosta, minkälaisia hatsapureja on olemassa. Kuvahakukin antaa hyvän tuloksen asian hahmottamiseksi.

Olen itse valmistanut hatsapuria kotona myös ihan kotoisista aineksista, tässä yksi hatsapuriviritelmäni männävuosilta: http://tanjan-mausteet.blogspot.com/2012/08/georgian-herkku-hatsapuri.html. Eihän tuosta alkuperäisen hatsapurin veroista tule, mutta maistuu sekin.

Tuon kotoisen version jälkeen olen hankkinut sulugunia Pietarista, ja sulugunin kanssa pääseekin jo sitten hyvin paljon lähemmäs autenttista lopputulosta. Sulugunia saa nykyään usein myös Suomesta, esimerkiksi Viro-kaupoista. 

Villen ohjeen mukaan hatsapuriin tulee yhtä paljon juustoa kuin taikinaa. Tuhtia on! Mutta ehdottomasti suosittelen kokeilemaan hatsapuria! Suositus koskee sekä ravintolahatsapureja sekä Suomessa että muualla maailmalla -  ja Kaukasuksella tietysti - Villen kärryä, itse tehtyä hatsapuria sekä tietenkin tätä ehkä kaikista helpoiten saavutettavaa uutuutta, hatsapurilloa!

Tässä vanhassa postauksessani on esitelty hieman laajemmin georgialaista keittiötä, jolla on kyllä todella paljon annettavaa kotikokeillekin: http://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2012/08/tkemali-satsivi-ja-hinkali-seka-muut.html. Matkamittarissani on paljon postauksia myös georgialaisista ravintoloista Pietarissa. 

Tässä alla kuvina hatsapurillon matka uuniin, uunista ja parempiin suihin:

Uuniin menossa jäisenä

Kymmenen minuuttia uunissa

Uunista ulos ja lautaselle

Voideltuna valmiiksi nautittavaksi
Suosittelen! Nam!

tiistai 1. toukokuuta 2018

Varaslähtö kevääseen



Ajelimme lauantaina Hämäläisen puutarhatilalle yrtti- ja taimiostoksille. Tottuneesti marssimme sisään kasvihuoneeseen ja rupesimme ihailemaan viherloistoa sekä valitsemaan mieleisiämme kotiin vietäviksi. Henkilökuntaa ei kasvihuoneessa ollut kissaa lukuun ottamatta paikalla, joten katsoin parhaimmaksi pirauttaa omistajalle.



Omistaja oli parhaillaan kauppa-asioillaan, ja puutarha ei varsinaisesti vielä ollutkaan edes auennut tälle keväälle, vaikka kylteistä olisi voinut muuta päätellä, mutta onneksi omistajan poika oli kotona ja tuli rahastamaan ostoksemme.


Taisimme olla vähän liian innokkaita tänä keväänä, mutta nyt parvekkeellamme on jo amppelissa mansikka, metsämansikka ja tomaatti. Altakasteluruukkuihin olen siirtänyt pari basilikaa ja timjamia, rosmariinin, korianterin, sitruunamelissan, tillin – ja nyt kun ollaan jo toukokuussa, ja puutarhamyymälät virallisesti auki, käymme hakemassa monta muutakin kivaa yrttiä lisää.

Tässä viime syksyn ”yrttiloistoa”: http://tanjan-mausteet.blogspot.fi/2017/09/yrttitarha-omalla-parvekkeella.html eli vähän jo rupsahtaneet viheriäiset, mutta kunhan nyt tämä kevät kunnolla käyntiin lähtee, lupaan kuvia entistä ehommista yrttilöisistä.

Tällä hetkellä parvekkeella sinnittelee kymmenen tapausta, toivottavasti saavat iltapäiväaurinkoa jo heti vaikka huomenna pikkuisen. Shokki on melkoinen, kun kasvihuoneen kuuma, kostea, hikinen +30 vaihtuu parvekkeeseen...

Sähköllä toimiva hiiligrilli sen sijaan ei ollut shokissa, vaan mainiosti onnistuivat vapunpäivän saslikit - ja ihanat tilli, basilika, korianteri ja timjami täydensivät lähes autenttisella marinoinnilla loihditut kaukasialaiset saslikkimaut!

P.S. Hassu aasi otti meidät vastaan tilalla:



sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Mainio marinadi saslikille



Ostimme perjantai-iltana härän ulkofileetä, ja Mikon ehdotus oli, että tehdään siitä saslikkia ja grillataan. No mikä jottei!

Palastelin lihan sopiviksi kuutioiksi, ja marinadi syntyi niistä aineksista, mitä kotoa löytyi. Melko sopivat ainekset löytyivätkin, marinadista tuli todella hyvää, kuten siis myös lopputuloksesta, saslikista, joka syötiin raikkaan salaatin kera.



Mainio marinadi saslikille


punaviinietikkaa,
inkivääriuutetta,
valkosipuliuutetta,
ketsuppia,
sitruunanmehua,
pippuria myllystä,
chiliä tai chilimaustetta,
namibialaista kapana-maustetta (tai jotain muuta grillausmaustetta tms.)

Hujautin marinadin ainekset suoraan lihapalojen päälle, sekoitin huolellisesti ja annoin lihan maustua marinadissa jonkun hetken, mutta aikaa ei ollut tuntitolkulla, ilta oli pitkällä ja nälkä kurni. Silti marinadi ehti loihtia lihaan saslikkimaisen, vivahteikkaan maun.

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Tomaattia ja aprikoosia fetalla


Yksinkertainen on kaunista, sanotaan. Tämän yksinkertaisempaa salaattia saa hakea, mutta makua salaatissa piisaa. Tällainen hedelmäinen tomaattisalaatti sopii erinomaisesti esimerkiksi grillatun ruuan rinnalle.

Tomaatit ja aprikoosit pilkotaan.
Öljyssä olevat fetapalat hurautetaan päälle.
Uusi kerros tomaattia, aprikoosia ja hieman öljyä päälle. Avot!

Salaattiin tarvitset:

Tuoretta tomaattia
Tuoretta aprikoosia
Fetajuustoa öljyssä (valkosipulisessa yrttiöljyssä, taisi olla joku kaupan oma halpistuote)
(Yrttimaustetta)
(Öljyä)

Pilkotaan tomaatit ja aprikoosit kulhoon, lisätään päälle fetajuusto ja vähän öljyä fetajuuston rasiasta. Öljyn voi toki maustaa itsekin, jos ei osta fetaa maustetussa öljyssä.

Fetan jälkeen laitetaan vielä kevyt kerros tomaattia ja aprikoosia, sitten pienen pieni sekoitus, vielä vähän öljyä. Ja ihan vaan näön vuoksi pilkoin salaatin päälle vielä aprikoosia ja tomaattia aivan pienenä palana.

Kaunis, värikäs ja herkullinen salaatti! Söimme sen mökillä ulkotulella grillatun lähitilan grillikyljen sekä uusien perunoiden kanssa. Johan alkavat olla kesän maut kohdallaan!

P.S. Aprikoosia olemme käyttäneet kotikeittiössämme kautta aikain pienissä määrin, mutta varsinaisen invaasion se teki Armenian-matkamme jälkeen. Kaukasialainen keittiö käyttää paljon aprikoosia, tuoretta ja kuivattua. Aprikoosi on Armenian kansallishedelmä. Tässä ajatuksiani aiheesta: Armenian luumu, aprikoosi.

torstai 31. lokakuuta 2013

Hartso-keitto, georgialaisen keittiön perinteisiä suosikkeja



Voi ihanuus, että onnistuin tekemään herkullista keittoa, georgialaista hartsoa! Vaikeaa se ei ollut, vaikka aikaa siihen vierähti ihan sen takia, että lihaa sai haudutella mureaksi ihan kelpo ajat. Ja näin tämä kokki soppansa hämmensi:

Hartso, georgialaisen keittion perinteisiä suosikkeja 
Lampaan tai naudan keittolihaa (400 grammaa)
Vettä (sopivasti, lihat peittoon ja reilusti ylikin)
Sipulia (2 kappaletta)
Valkosipulia (reilusti)
Luumua tai aprikoosia (tuoretta tai kuivattua, pari desiä)
Riisiä tai ohraa (pari desiä)
Saksanpähkinöitä (desi)
Adzikaa, harissaa tai muuta chili- tai chili-tomaatti-paprikatahnaa tai -murskaa, miksei ihan chilimaustetta tai tuoretta chiliä (oman maun mukaan)
Tomaattia (yksi tai kaksi)
Tomaattimurskaa (tölkki tai kuutio)
Hunajaa
Khmeli suneli -mausteseosta
Mustapippuria
Tuoretta korianteria

Leikkaa liha palasiksi ja pyöräytä pannulla öljyssä niin, että ihan vähän tulee väriä pintaan. Laita liha kattilaan veteen kiehumaan, ja kiehumisen alettua kunnolla, kuori tarvittaessa vaahto pois. Laske lämpöä ja anna hautua tunti tai vaikka puolitoista.


Leikkaa sipulit ja valkosipulit ja laita pannulle öljyyn hetkeksi. Lisää joukkoon luumut, riisit tai ohrat, murskatut saksanpähkinät. Tämä seos hurautetaan hautuneen lihan ja lihaliemen joukkoon.


Samalla kattilaan lisätään adzikaa oman maun ja adzikan vahvuuden mukaan. Meillä oli sen verran montaa sorttia adzikaa jääkaapissa, etten itse vaivautunut sitä valmistamaan. Näistä kolmesta (kuvassa alla) valitsin keskimmäisen, joka on ostettu Virosta. Ensimmäinen purkki on Venäjältä ja kolmas ihan niinkin eksoottisesta paikasta kuin K-lehmuksesta Lappeenrannan Kaukaalta. Tosin Suomessa myytävät adzikat ovat poikkeuksetta olleet liian paprikaisia minulle.

Mausta keitto tässä vaiheessa myös khmeli sunelilla ja mustapippurilla. Joku tahtonee laittaa suolaakin, mutta mielestäni sitä ei tarvita, tulee niin aromikas keitto ihan ilman. Anna kiehua miedolla lämmöllä vartti tai puoli tuntia.


Seuraavaksi käytä tomaatit ja tomaattimurska pikaisesti pannun kautta ja lisää ne keittoon. Lisää myös hunaja. Anna kiehua kymmenen minuuttia.


Leikkaa korianteri pieniksi ja lisää keittoon ihan lopussa tai tarjoiltaessa. Korianteria laitetaan oman maun mukaan. Jos korianteri ei ole tuttu yrtti, sitä kannattaa laittaa ensin vain vähän, se on melko voimakasta maultaan, ja jakaa mielipiteitä rankasti.

Tämä oli ensimmäinen hartso, jonka tein itse, ja uskomattoman hyvää tuli. Pitkän käytännön – georgialaiset ravintolat – ja teorian – netti ja ruokakirjat – tutkimisen jälkeen päädyin näihin ainesosiin. Suosittelen!


Joku varmaan miettii, mistä khmeli suneli -mausteseosta saa. Omani olen ostanut Georgiasta, mutta veikkaisin, että sitä saa myös ainakin Venäjältä ja Virosta, jossa georgialainen keittiö on suosiossa. Saisikohan Helsingistä jostain etnisestä kaupasta? Tosin tuntuvathan nuo ihmiset tekevän hartsoa ilman hkmeli suneliakin, muilla maustekombinaatioilla.

Wikipediasta löytyy khmeli sunelin ainesosat, eli siitä sitten vaan mausteseosta tekemään ja georgialaisia ruokia kokkailemaan:

"Khmeli suneli (Georgian: ხმელი სუნელი, literally "dried spices") is a traditional Georgian spice mix. It is popular in Georgia and entire Caucasus region.

Among the herbs and spices used in khmeli suneli are: coriander, dill, basil, bay leaf, marjoram, blue fenugreek, parsley, safflower or saffron, black pepper, celery, thyme, hyssop, mint, and hot pepper."

Myös adzikan erityisen noheva kokki valmistaa tietenkin itse. Wikipedia neuvoo siinäkin:

"Adjika (georgiaksi: აჯიკა, venäjäksi: аджика, englanniksi: adjika) on georgialainen maustekastike, joka sisältää yleensä ainakin punaista chiliä, valkosipulia, suolaa ja erilaisia mausteita*, kuten korianterin lehtiä. 

Reseptit voivat vaihdella; osassa resepteistä mukana on myös tomaattia ja paprikaa. Adjikaa käytetään georgialaisen keittiön lisäksi myös venäläisessä keittiössä. Koostumukseltaan adjika muistuttaa hieman italialaista punaista pestoa."

*Ja tuohon kohtaan "erilaisia mausteita" lisäisin itse ainakin khmeli-sunelin ja/tai piparjuuren sekä kenties myös kanelin. Lisäksi adzikaan sopii mainiosti tomaattipyre. Ilman Kaukasuksen mausteita tai jotain erityismausteita adzika jää laimeksi, pelkäksi valkosipuliseksi paprikasalsaksi.


Tervetuloa kiehtovan ja herkullisen, suorastaan huumaavan georgialaisen keittiön lumoihin!