Ojjaa ja Nabeulin katkarapuja Tanjan tapaan

Googlailin eilen töiden jälkeen vinkkejä perjantai-illan ruokaan. Ensimmäinen linkki, jonka avasin, oli tämä iloa hersyvä ja kohtelias keskusteluketju Plazan Elleiltä: http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ideakeittio/omat-ruokaohjeet/1596703/mita-ellit-syovat-perjantai-iltana/. Olin niin tyrmistynyt tästä keskustelupalstan järjen riemuvoitosta, että päätin jättää netin ja siirryin omalle kirjahyllylle.

Sieltä nappasin H.F. Ullmannin kirjan Tunisia. Välimeren keittiö. Reseptiksi valitsin Ojjaa ja Nabeulin katkarapuja ja tuunasin reseptiä tietysti oman maun mukaiseksi. Tällainen siitä tuli:

1 vihreä pippuripaprika
4 tomaattia
puoli purkillista yrttistä tomaattimurskaa
harissaa hellällä kädellä (Moroccan harissa)
1/2 yksikyntinen valkosipuli
pussi (180 g) pieniä kuorittuja katkarapuja pakasteesta
kuminaa
2 munaa
mustapippuria
oliiviöljyä

Kuullotin valkosipulit oliiviöljyssä. Lisäsin tomaatit ja tomaattimurskan, johon olin sekoittanut harissaa (hieman ehkä jopa liikaa:). Annoin kiehua hetken. Lisäsin seokseen paprikat ja katkaravut, sitten mausteet. Annoin hautua hetken miedolla lämmöllä kannen alla. Sitten rikoin munat sekaan, mutten rikkonut munien rakennetta ja annoin vielä hautua kannen alla reilun kolmisen minuuttia. Tarjosin valkoisen kuituleivän ja vihreän salaatin kanssa. Olisin halunnut ruokajuomaksi tunisialaista punaviiniä, mutta Lappeenrannan Prisman Alkossa sitä ei ollut. Tyydyin italialaiseen Carmenereen.

Ja voi miten ruoka oli tulista ja hyvää!


Esillepano ei ollut ihan onnistunut, olisi pitänyt käyttää kulhoa tai pastalautasta, nyt ojja leviää lautaselle vähän tuhruisen näköisesti. No, eihän mikään ole täydellistä. ;)

P.S. Nyt kun luin reseptin uudelleen tuosta kirjastani, huomasin, etten niin paljon ollut poikennutkaan reseptistä. Suurin ero alkuperäiseen reseptiin näyttää olevan ruoka-aineiden määrät ja suhteet.

Ankan fileetä Baskimaan tomaattikastikkeessa

Löysin kaupan pakastinaltaasta ankanrintaa ja innostuin kokeilemaan. Ohjeita pastamiseen löysin netistä: www.k-supermarket.fi/lihaviikko. Pakkauksessa oli myös ohje, jota pääosin käytin, mutta hieman modattuna. Jätin muun muassa paprikan kokonaan pois.

Ankan fileetä Baskimaan tomaattikastikkeessa
2 hengelle

350 g ankan rintafileetä
4 tomaattia
reilu 1/2 purkkia (200 g) tomaattimurskaa
1 sipuli
pala purjoa
valkosipulimurskaa
cayennepippuria
aromisuolaa

Pastoin paloitellut sipulit padassa öljyssä ja lisäsin sinne paloitellut tomaatit, tomaattimurskan, huuhdotun ja paloitellun purjon, aromisuolan ja cayennepippurin. Annoin hautua hiljalleen puolisen tuntia.

Ankan paistaminen: Kuivasin sulaneen ja huoneenlämmössä tunnin olleen lihan talouspaperilla. Tein fileen nahkapuolelle viiltoja ja maustoin sen aromisuolalla ja mustapippurilla. Paistoin lihan tulikuumalla pannulla ilman rasvaa ensin nahkapuoli alaspäin, jotta rasva pääsi sulamaan. Kaadoin pannulle sulaneen rasvan pois (jossain ohjeessa se säästettiin perunoille) ja käänsin fileen. Nahkapuolelta file oli siis paistunut noin kolme minuuttia, ja nahka oli tummunut, muttei palanut. Sitten paistoin toiselta puolelta hetkisen, alle kaksi minuuttia.

Fileiden tulee ehdottomasti jäädä mediumiksi - sisältä reilusti punaisiksi - ankan liha kärsii liiasta paistamisesta ja menettää mureuttaan. Leikkaisin fileen paksuiksi siivuiksi, pari siivua kummallekin syöjälle, ja tarjoilin sen tomaattikastikkeen, lohkoperunoiden ja vihreän salaatin kanssa. Juomaksi punkkua.

Liha oli todella hyvää ja tomaattikastike sopi sille. Toki ei sitä kastiketta välttämättä olisi edes tarvittu. Ankkaa tulemme ostamaan jatkossakin ja kokeilemaan eri reseptejä. Tätä reseptiä suosittelen ainakin lämpimästi.

Korma lampaan ulkofileestä

Lammaskorma
2-3 annosta

400–500 g lampaan ulkofileetä
1 punasipuli
reilu 1/2 tölkkiä eli noin 200 g tomaattimurskaa
oliiviöljyä paistamiseen
valkosipulimurskaa pari teelusikallista
1 rkl korianterin siemeniä
1 rkl raastettua inkivääriä
1 rkl juustokuminaa
muutama rouskaus chiliä myllystä
muutama rouskaus mustapippuria myllystä
ripaus aromaattia tms. suolaa
reilu 1 dl ruokajogurttia

Ota liha lämpenemään pöydälle ajoissa ennen paistamista. Leikkaa se pienehköiksi pihveiksi. Pilko sipuli. Raasta inkivääri ja laita kulhoon, sen sekaan juustokumina, valkosipulimurska, korianterin siemenet, suola, mustapippuri ja chili.

Paista lihapalat pannulla öljyssä. Itse jätin lihan mediumiksi miehelle ja itselleni medium miinukseksi, mutta kukin valitkoon kypsyysasteen makunsa mukaan. Paista myös sipulit. Lisää paistetut sipulit, tomaattimurska ja sekoittamasi maustesoossi lihojen kanssa pannulle. Sekoita jukurtti joukkoon. Kuumenna hieman ja tarjoile.

Meillä liha tarjoiltiin feta-salaatin, ranskalaisten sekä lohkoperunoiden ja punaviinin kera. Hyvää oli :)

Idean ruokaan sain S-kaupan mainoksesta. Modasin reseptin tosin mausteita lukuun ottamatta oman maun mukkaan.

Kobe-härkä juo olutta, kellii hierottavana ja kuuntelee japanilaisia runoja

Viime viikolla sattui silmiimme paikallislehti, jossa mainostettiin Kobe-härkää lähimarketissa hintaan 169 euroa/kilo. Kobe tunnetaan myös nimellä Wagyu. Stockan Herkku Helsingissä tarjoaa samaista lihaa tällä hetkellä 230 euroa/kilo. Lappeenrannan kaupoissa emme ole ennen tavanneet kyseistä lihaa. Päätimme tarttua lähimarketin tarjoukseen.

Ennen tiskille astumista mietimme, kuinka monta sataa grammaa raaskimme ostaa. Pihvit olivatkin valmiita, noin 200 gramman kokoisia, ja hintaa meidän pihville tuli 32 euroa. Niin, otimme vain yhden - se riitti varsin hyvin maistelemiseen.

Valitsimme pihville punaviinin. Tosin Alkokaan ei ihan osannut auttaa valinnassa, kun Kobe oli heille täysin tuntematon lajike. Kuvailemalla lihaa saimme ihan käypäsen punaviinin. Netistä löysimme sellaisenkin tiedon, että myös kuohuviini olisi ollut osuva valinta.

Raaka liha oli marmorisen näköistä ja erikoisen tuoksuista. Jännitystä onnistumisesta oli ilmassa, kun rupesimme paistamaan sitä. Ohjeiden mukaan pyöräytimme sitä melko pikaisesti kuumalla pannulla ja maustoimme vain suolalla. Onnistuimme hyvin, pihvi oli juuri sopivan medium.

Ensimmäinen kommentti Mikolta oli "Epätodellista!". Se kuvaa aika hyvin lihan mureutta. Kobella on todella vähän tekemistä ihan tavallisen häränpihvin kanssa. Liha oli myös yllättävän rasvaista. Kyseessä oli siis ulkofile, sisäfilettä ei ollut tarjolla, ja ehkä lähes 500 euron kilohintakin olisi jo jonkin sortin kynnys.

Kobe-härän maun salaisuus piilee asiantuntijoiden mukaan lihan hienossa marmoroinnissa sekä siinä, että härkiä hemmotellaan mm. juottamalla niille olutta, hieromalla niitä sake-viinalla ja lukemalla niille japanilaisia haikurunoja. Niillä on erittäin tarkka ruokavalio.

Karja on alun perin Japanista, mutta sitä kasvatetaan nykyään esimerkiksi Uudessa-Seelannissa lisenssillä. Ihan lähiruuasta ei siis voida puhua. Toisaalta hinta-laatukaan ei makuun tottumatonta ihan vakuuttanut, joten voi olla, että Kobe jää kauppaan seuraavalla kerralla. Mutta ilman muuta suosittelen muitakin joka tapauksessa kokeilemaan :)

Liha ei siis missään nimessä ollut pahaa, vain erikoisen makuista. Suutuntuma oli kyllä uskomaton. Tekisi mieli maistaa joku kerta Kobea ammattilaisten valmistamana. Myös Kobe-sisäfile tulee varmasti vielä kokeiltua.

Lisää aiheesta Kobe: Kauppalehdessä Kobesta

Kreoliruokavaikutteita Kuubasta

Palasimme Kuubasta pari viikkoa sitten. Ruoka Kuubassa, paikallinen kreoliruoka, oli useimmiten hienoinen pettymys. Mausteita ei juuri käytetty ja ruokalista oli hyvin samanlainen suurimmassa osassa ravintoloita. Suolaa, joka usein taisi olla lähes ainoa käytetty mauste, tuntui kuitenkin yleensä olevan ruuassa liikaa ainakin minun makuuni.

Ruokana tarjottiin usein mustapapuriisiä + melkoisen rasvainen maustamaton lihaköntti ilman kastiketta, sekä ruokabanaania paistettuna. Liha oli useimmiten kanaa (sekin rasvaista), joskus kuorrutettuna. Parasta kanaa saimme ravintola Europassa Havannan vanhassa kaupungissa ja Havannan Miramarissa El Aljibessa, josta on juttua suomeksi netissäkin: El Aljiben nettisivu. Näissä paikoissa mausteita käytettiin meikäläiselle tuttuun tapaan, eli niitä siis käytettiin. Matkastamme voi lukea pian lisää blogistani Tanjan matkamittari.

Mutta asiaan, eli eiliseen Kuuba-iltaan ja sen ruoka- ja juomalistaan.

Aperetiiveiksi tarjottiin drinkkiä Havana Special Tanjan tapaan. Juoma tehdään pikään lasiin ja siihen tulee:
vaaleaa rommia kunnon loraus (Havana Club)
ananasmehua tai hedelmämehua trooppisista hedelmistä
liraus Marlin Juissi RedEnergy -juomaa
hieman mango-appelsiinimehutiivistettä sekoitettuna veteen
reilusti jäitä

Illan toinen kuubalainen drinkki oli Cuba Libre eli vaaleaa rommia (Havana Club), light Kokista ja jäitä pitkään lasiin.

Suosittuja drinkkejä Kuubassa olivat myös Mojito ja Daiquiri, jotka eivät olleet kuitenkaan henkilökohtaisessa suosiossani runsaan sokerimääränsä takia. Ennen matkaa drinkkejä testessamme käytimme makeutusainetta sokerin sijasta, joten näin voi toki säästyä valtavalta sokerimäärältä kotioloissa. Havannassakin ainakin Hemingwayn lempikuppilassa Floriditassa (hinnakas mesta nykyään) saa Daiquirin ilman sokeria. Drinkki on nimeltään Papa Hemingway. Hemingwaylla huhutaan olleen sokeritauti, ja tästä syystä hänellä oli tapana nauttia drinkkinsä ilman sokeria.

Mojiton ja Daiquirin teko on kuitenkin niin hidasta hommaa, etten olisi ruuan ja drinkkien teon lisäksi ehtinyt seurustella vieraiden kanssa ollenkaan, joten päädyin eilen tekemään noita hieman nopeammin sekoitettavia drinkkejä.

Ruuaksi valitsimme perinteiseen kuubalaiseen tapaan mustapapuriisiä ja kanaa. Salaatiksi teimme tavallisen vihreän salaatin, vaikka Kuubassa salaatit olivat lähes poikkeuksetta raasteita. Tomaattia, kurkkua ja salaattia näki siellä pienissä määrin ja jopa meidän mittapuullamme melko harvoin.

Kuubalainen kreolimenu
Kuorrutettua kanaa ja mustapapuriisiä
modernilla tavalla maustettuna
Kuudelle

Kuorrutettua kananrintaa
6 maustamatonta kananrintafilettä
6 paksua siivua kotijuustoa
hunajaa (mieluiten sitruunalla maustettua)
sitruunaa
suolaa
currya
Corn Flakes eli maissimuroja (meillä oli maissi-, riisi-, vehnätäysjyvämurolastuja)
valkosipulia murskana
3 kananmunaa
valkosipulinen pippurimauste

Murskasin maissimurot kulhossa puisella pihvinuijalla ja laitoin murskan sekaan reilusti currya ja hieman suolaa. Hajotin munat toiseen kulhoon ja laitoin sekaan hieman valkosipulimurskaa. Valelin kanat hunajalla ja maustoin valkosipulisella pippurimausteella (20 % suolaa) ja currylla. Seuraavaksi pyöräytin kanapalat munaseoksessa ja sitten murorouheessa. Sitten laitoin palat uunivuokaan irralleen toisistaan. Uunissa kanat saivat olla noin 200 asteessa 50 minuuttia (isoja intafileitä, ohuemmille riittää vähemmän). Suunnilleen 45 minuutin kohdalla laitoin kunkin kanapalan päälle paksuhkon (n. 1 cm.) kotijuustoviipaleen. Laitoin kanat takaisin uuniin, uunin yläosaan, pistin uunin täysille ja grillitoiminnon päälle. Näin juusto gratinoitui kivasti kanojen päälle.

Mustapapukastike riisille
mustapapuja kaksi pakkausta(GoGreen, käyttövalmiita)
1 sipuli
valkosipulimurskaa
purkki (400 g) tomaattimurskaa
pieni pala juuriselleriä
kevytkermaa reilu desilitra
pippurinen yrttimauste (suolaton)
mustapippuria myllystä
neitsytoliiviöljyä paistamiseen
kastikesuuruste

Kuorin ja pilkoin sipulin. Laitoin öljyn pannulle kuumenemaan ja sipulin palaset sekä valkosipulimurskan sekaan. Lisäsin pannulle pilkkomani juurisellerin. Sitten pistin sinne mustapavut ja tomaattimurskan. Maustoin ruuan pippurisella yrttimausteella ja mustapippurilla. Viimeiseksi kerma ja kastikesuuruste sekaan ja hetki haudutusta.

Tarjoiluehdotus
Ruoka tarjoiltiin vaalean leivän (margariinilla) ja vihreän salaatin kanssa. Mustapapukastike tuli suoraan valkoisen riisin päälle, kana tarjoiltiin ilman kastiketta, mutta lurautettiin sitruunanmehua kananrinnan kuitenkin.

Arviot
Kyllä tuli Kuuban kreolikeittiö mieleen - ei tosin pahalla, tämä ruoka oli hyvää.

Viinisuositus
Syöjille maistui kreoliruuan kyytipoikana kevyt ranskalainen Beaujolais Bernolin -punaviini. Kuubassa punaviini oli yleensä Espanjasta tai Chilestä, mutta tässä kohdassa teimme poikkeuksen ja otimme "varman" viinin. Kuuba ei suoraneisesti ole viini- tai viininjuojamaa. Kuuba valmisti itse yhtä viiniä, joka ei ollut ihan pahakaan ja melko edullinen, mutta sitä ei saanut juuri mistään. Viiniä oli punaisena ja valkoisena, jos oli, ja sen nimi on Soroa.

Musiikkisuositus
Musiikkisuosituksia Kuuba-iltoihin: mm. de Cuba son, muuta perinteistä kuubalaista musiikkia, Buena Vista Social Club, Bailables Trobicales, Triangulo Oscuro. Lisäksi katsoimme valokuvia ja videota. Vieraita ilahdutti erityisesti video Havannan upeasta Tropicana Showsta.

Hapankaalilla kuorrutettu uunilohi

Yhteishyvän Ruokamaailma-lehdestä löysin hyvän uunilohireseptin, joka löytyy toki myös netistä www.ruokamaailma.fi. Tämä hapankaalilla kuorrutettu uunilohi on pirtsakkaa vaihtelua perinteiselle uunilohen sitruunapippurilla ja kermaviilillä maustamiselle - vaikka tosi hyvää lohi niinkin on. Resepti mukailee Ruokamaailman reseptiä.

Hapankaalilla kuorrutettu uunilohi
4 annosta

600 g kirjolohifileetä

1 tl yrttisuolaa

2 rkl öljyä

125 g purjoa suikaleina

200 g valkosipulilla maustettua hapankaalia

1 dl tillisilppua

2 dl kevyttä ruokakermaa

125 g italian yrtit -sulatejuustoa

2 rkl sinappia

chiliä myllystä

valkopippuria myllystä


Pane kirjolohifilee voideltuun uunivuokaan ja mausta yrttisuolalla. Kuullota pannulla kuumennetussa rasvassa purjosuikaleet ja hapankaali.

Valmista juustokastike: Kuumenna ruokakerma kattilassa, paloittele joukkoon sulatejuusto, sekoittele kunnes juusto sulaa. Mausta sinapilla ja valkopippurilla.

Levitä haaleaksi jäähtynyt purjo-hapankaaliseos ja tillisilppu kalalle. Kaada päälle juustokastike. Kypsennä uunissa 200-asteessa 20–30 minuuttia.

Lisukkeena meillä oli salaattia: lollo rossoa, kurkkua, tomaattia, kapriksia ja balsamico-salaattikastiketta. Viininä kuiva Alsace Dopff Riesling. Ei juuri olla valkoviinin ystäviä, mutta kyllä se tämän ruuan kanssa kävi. Ruuan ja viinin "oikeaoppisempaa" yhdistämistä pitäisi vielä opetella. Usein tulee ostettua vaan joku hyvä punkku tietämättä mitä ruokaa meinataan tehdä.