Luigin kana

Kerrottakoon heti, että Luigin kana on Igorin kanaa ns. italialaisittain. Meillä kun ei syödä paprikaa, pitää joskus vähän soveltaa. Tässä ruuassa paprikan korvaa aurinkokuivattu tomaatti sekä tuore tomaatti. Persiljan tilalle tuoreeksi yrtiksi valikoitui basilika. Muutama sitruunainen säätö vielä mausteisiin ja avot, meillä on kanaa Luigin tapaan!

Luigin kana

kilo kanafileetä
purkillinen aurinkokuivattuja tomaatteja (valkosipuliöljyssä)
muutamia tuoreita tomaatteja pilkottuna
kaksi, kolme sipulia pilkottuna
valkosipulin kynsiä pilkottuna (viisi isoa lienee aika sopiva määrä)
sitruunan mehu
noin 100 grammaa tomaattipyreetä
kaksi desiä kanafondia
350 grammaa smetanaa (20%)
noin ruukullinen tuoretta basilikaa
lusikallinen sokeria
chiliä myllystä
mustapippuria myllystä
suolatonta sitruunapippuria

edit:

-> raastettua luomusitruunan kuorta

-> parmesanjuustoa

Kuullota pannulla sipuli, valkosipuli, tuoreet tomaatit ja aurinkokuivatut tomaatit. Lisää joukkoon tomaattipyree, sitruunamehu, sokeri, rouhittu chili, rouhittu mustapippuri, sitruunapippuri, kanafondi ja smetana. Anna kastikkeen saostua muutama minuutti.

Paista kanafileet nopeasti kuumalla pannulla, hivauta päälle sitruunapippuria. Laita fileet vuokaan ja kaada kastike fileiden päälle. Ripottele vuokaan maustekurkkukuutiot sekä basilika ja laita uuniin 175 asteeseen noin 30 minuutiksi. Tarjoile herkullinen pataruoka pastan ja vihreän salaatin kera.

Ja vaikka tämä todella hyvää näin olikin, niin kun nyt jälkeenpäin reseptiä pohdin, lisäisin pataan ehkä vielä raastettua sitruunankuorta ja lopuksi päälle parmesanjuustoa + jättäisin maustekurkun kokonaan pois - ja luulen, että niin tekisi Luigikin ;) Ja näin Luigi luikkii omia latujaan taas kauemmas Igorista.

Alkuperäinen Igorin kanan resepti on Peggyltä: https://pienipunainenkeittio.com/kanaa-igorin-tapaa/. 

Uuniin menossa

Bolognese tomaatti-viinirypälepedillä

Tälle ruualle ei liene ihan virallista nimeä, ainekset valitsin makumme mukaan ja resepti on omasta päästä. Bolognese on kuitenkin kyseessä, ilman pastaa tosin. Bolognese kikherneillä tomaatti-viinirypälepedillä on ehkä osuvin ilmaus, eräänlainen jauhelihapata siis.

Jauhelihaa (vähärasvaista)
Valkoviiniä
Tuoretta tomaattia
Kirsikkatomaattia
Vihreitä siemenettömiä viinirypäleitä
Valkosipulitomaattimurskaa
Tomaattipyrettä
Valkosipulia
Kikherneitä
Texas Pete Garlic -maustekastiketta
Kalakastiketta
Appelsiinipippuria
Pasta Basilico -mausteseosta
Hunajata
Parmesanjuustoa
Tuoretta basilikaa
(kermaa)
Öljyä, margariiniä tms. paistamiseen

Kuullotin tomaatin paloja öljymargariiniseoksessa, lisäsin tomaattipyrettä purkin ja valkosipulitomaattimurskaa. Lorautin reilusti valkoviiniä. Annoin keittäytyä miedolla lämmöllä ja paistoin sillä aikaa jauhelihan.

Jauhelihan paistoin ja maustoin omalla pannullaan. Maustoin jauhelihan murskatulla valkosipulilla, Texas Pete Garlic -maustekastikkeella, kalakastikkeella, appelsiinipippurilla ja Pasta Basilico -mausteseoksella.

Sekoitin jauhelihan samaan syvään kasariin tomaattikastikkeen kanssa ja maustoin hela hoidon hunajalla sen mukaan, miten maistelun perusteella makeutta tarvittiin. Lisäsin myös kikherneet kasariin ja lorautin vielä valkoviiniä.

Annoin kiehua miedolla lämmöllä sellaiset reilut puoli tuntia. Loppuvaiheessa lisäsin pataan hieman joulupöydästä jäänyttä kermaa.

Halkaisin ison määrän kirsikkatomaatteja sekä viinirypäleitä ja laitoin ne lautasille odottamaan pataa. Tomaattien ja rypäleiden päälle sitten panin aimo kauhallisen pataa + jälleen kirsikkatomaatteja sekä päällimmäiseksi parmesaaniraastetta sekä hieman tuoretta basilikaa.

Hyvää tuli, oikein mainiota, nam. Viinirypäleiden makeus sopi padan tuhteihin makuihin hienosti. Ja padan loppuja voi sitten hyödyntää vaikka pitsan täytteenä tai lämpimissä voileivissä.

Taivaallinen neljän juuston risotto

Söimme viikko sitten Pietarissa Jamie Oliverin ravintolassa "ДЖЕЙМИС ИТАЛИАН" (Jamies Italian) niin herkullista neljän juuston risottoa, että ihan taivaalliseksi sitä kutsuimme. Parasta risottoa, mitä olemme lie syöneet. Oma sitruunarisottoni pääsee lähelle, mutta eilinen juustorisottoni - vaikka todella hyvää olikin - ei silti onnistunut jäljittelemään Jamien rissottoa kuin jossain määrin.

Jamie Oliverin neljän juuston risotto (risotto quatro formaggi) Pietarissa

Alun alkaen jo toki tiesin, ettei Sammonlahden kaupoista löydy "oikeita" juustoja risottooni, mutta en suurin surminkaan halunnut lähteä jouluruuhkaiseen Prismaan. Päätin tehdä risoton niistä juustoista, jotka ilman tuskaa, hikeä ja kyyneleitä saisin hankittua.

Juustoiksi valikoituivat sulate-emmentaali, vuohenjuusto, brie-juusto ja parmesaani. Lisäksi ostin ihan risottoriisiä, vaikka meillä normaalisti käytetäänkin ekologisempaa ja ravintoarvoiltaan rikkaampaa kotimaista ohraa. Ohratto toimii aina mainiosti, mutta nyt esikuvana oli niin kovatasoinen risotto, että riisillä mentiin.

Neljän juuston risotto Huhtarin penthousen tapaan (Quatro Formaggi)

Risottoriisiä
Sipulia
Valkosipulia
Voita

Koskenlaskijaa (vahvanmakuinen)
Vuohenjuustoa
Brie-juustoa
Parmesaania

Kanaliemikuutio
Vettä
Valkoviiniä

Mustapippuria
Sitruunaöljyä


Loppujen lopuksi juustorisotto ei ole kovin suuritöinen. Mikko kuori ja silppusi sipulin ja valkosipulin, minä paloittelin juustot. Vesi kiehumaan, kanaliemikuutio sekaan.

Sipulit ja riisit kuulloteltiin pannulla voissa ja sitten pannulle alettiin lisäillä nestettä vähän kerrassaan. Ensin kanalientä, sitten valkoviiniä ja niin edelleen. Näin keiteltiin risottoa kannen alla hiljalleen puolisen tuntia, välillä lisäillen nestettä.

Sitten risottoon sekoitettiin juustot, annettiin juustojen sulaa, lisättiin mustapippuria ja sitruunaöljyä.

Risoton kanssa söimme sitruuna-inkiväärimaustettuja kanafileitä. Risotonhan voisi toki syödä alkupalana ilman mitään lisukkeita, kuten Pietarissa söimmekin. Alkupalalistalle se italialaisissa varsinaisesti kuuluu. Meillä siitä tehtiin kanafileillä pääruoka.

Jotain väriä risoton päälle olisi voinut annosta koristamaan laittaa, vaikka yrttejä tai balsamicoa, mutta meillä meni nyt sellaisenaan.

Hieman liian paksua risotosta lopulta tuli, olisi pitänyt malttaa lisätä vielä vähän nestettä lopussa. Risotonhan pitäisi levitä lautaselle melko valtoimenaan, meillä se jäi hieman puuromaisesti laakeaksi läjäksi keskelle lautasta. Lirautimme lautaselle lopuksi hieman kanan paistolientä, joka oli ihan kiva lisä.

Risottoriisiin jäi oikeaoppinen suutuntuma, mutta samalla tajusimme, että pietarilaisessa Jamien italialaisessa riisi oli risotossa aivan pehmeää, ja sellaisenaan se kyllä sopi siihen pehmeään juustoisuuteen, joskaan ei ollut varsinaisesti oppikirjan mukaan.

Meidän risotossa hallitsi hienoisesti sipuli; oliko sipuli liian raakaa, liian vahvaa vai oliko sitä liian paljon? Jatkossa aion olla tarkkana sipulin kanssa. Eikä runsaaseen valkosipuliinkaan ole lie luottaminen risoton kanssa, ainakaan herkän juustorisoton.

Ei näin! (paljon sipulia siis...)

Ja miten se Jamien risotto onnistuu olemaan niin rasvaista? Edes valtavalla määrällä juustoa emme päässeet samaan. Mikon santsiannokseen lisättiin nokare voita, jolloin rasvaisuus rupesi olemaan hieman sinnepäin...

Viininä meillä oli Maman Santorinilta tuomaa valkoviiniä

Italialaista Suomi-vaikutteilla

Mitä teemme illalliseksi, kun Mikko valitsee tarvikkeet kaupassa? Alkuun tomaatti-mozzarellasalaatti, pääruuaksi spagetti bolognese, jälkiruuaksi suklaavaahto. Nam!

Tomaatti-mozzarellasalaatti syntyy muuten perinteisistä aineksista (tomaatti, mozzarella, basilika, balsamico, oliiviöljy, pippuri, sitruunapippuri), Suomi-vaikutteeksi lisätään kylmäsavuporoa. Lisäksi tehdään pororuisleivät.

Spagetti bolognese valmistuu myös melko perinteisesti (naudanjauheliha, punasipuli, runsas valkosipuli, hunaja, mausteet ja yrtit, tomaattimurska, tuore tomaatti, kerma, adzjika, tuore basilika, parmesaani, tuore pasta), uutena kokeillaan Dolmion kausimakukastiketta, joka osoittautuu varsin oivaksi lisäksi, vaikka valmiskastikkeista ei yleensä juuri pidetäkään. Yllätin itsenikin nappaamalla lähikaupasta Dolmion, mutta enpä kadu nyt.

Dolmion kausimaku sisältää: tomaatti, porkkana, selleri, kurpitsa, sipuli, sitruunamehu, purjo, juuriselleri, sokeri, suola, oliiviöljy, basilika, valkosipuli, persilja, oregano, mausteet. Kausikasvikset tekevät kastikkeeseen maun lisäksi mukavan suutuntuman.

Suklaavaahto ostettiin valmiina, mutta sitä ei tullut edes syötyä eilen, oli sen verran täyteläinen olo jo pääruuan jälkeen, vaikka pidettiin taukoakin alkupalan ja pääruuan välillä.

Yksinkertainen ja helppo illallinen, joka ei tästä juuri herkullisemmaksi voi muuttua. Bolognese oli niin ihanaa, että piti nyt heti aamulla käydä näpsimässä pieni maistiainen jäljelle jääneestä kastikeesta. Tänään myöhemmin sitä laitetaankin ruisleivälle, oi nam!

Naudanlihaa ja granaattiomenan siemeniä

Eilinen illallinen onnistui yli odotusten. Sen lisäksi, että se oli vaivaton valmistaa, se maistui niiiiiiiiiiiiin herkulliselta! Ainoa "virhe" oli laittaa vihersalaatti samalle lautaselle lihan kanssa. Annos olisi toiminut täydellisesti niin, että vihersalaatti/mahdolliset perunat tarjoillaan erillään.

Naudanlihaa ja granaattiomenan siemeniä
kahdelle

noin 400 g naudan ulkofileetä tai miksei sisäfileetä yhtä hyvin
öljyä/voita
mustapippuria myllystä
sitruunasormisuolaa
rucolaa
parmesaania
balsamicoa
granaattiomenan siemeniä

Paistoin kokonaiselle lihamöntille nopeasti pinnat öljy-voiseoksessa, ripottelin päälle mustapippuria myllystä ja sitruunasormisuolaa. Sitten laitoin lihan paistopussiin ja ihan hetkeksi 175-asteiseen uuniin. Lihassa oli paistomittari, joka nousi hetkessä lähes 60 asteeseen, jolloin otin lihan pois uunista ja annoin sen levätä pussissa.

Leikkasin haalean lihan ohuiksi viipaleiksi, asettelin lautasille ja kasasin päälle rucolaa, parmesaanipaloja, granaattiomenan siemeniä ja lirautin koko komeuden päälle balsamicoa. Yksinkertaista ja hillittömän hyvää!