sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Taivaallinen neljän juuston risotto

Söimme viikko sitten Pietarissa Jamie Oliverin ravintolassa "ДЖЕЙМИС ИТАЛИАН" (Jamies Italian) niin herkullista neljän juuston risottoa, että ihan taivaalliseksi sitä kutsuimme. Parasta risottoa, mitä olemme lie syöneet. Oma sitruunarisottoni pääsee lähelle, mutta eilinen juustorisottoni - vaikka todella hyvää olikin - ei silti onnistunut jäljittelemään Jamien rissottoa kuin jossain määrin.

Jamie Oliverin neljän juuston risotto (risotto quatro formaggi) Pietarissa
Alun alkaen jo toki tiesin, ettei Sammonlahden kaupoista löydy "oikeita" juustoja risottooni, mutta en suurin surminkaan halunnut lähteä jouluruuhkaiseen Prismaan. Päätin tehdä risoton niistä juustoista, jotka ilman tuskaa, hikeä ja kyyneleitä saisin hankittua.

Juustoiksi valikoituivat sulate-emmentaali, vuohenjuusto, brie-juusto ja parmesaani. Lisäksi ostin ihan risottoriisiä, vaikka meillä normaalisti käytetäänkin ekologisempaa ja ravintoarvoiltaan rikkaampaa kotimaista ohraa. Ohratto toimii aina mainiosti, mutta nyt esikuvana oli niin kovatasoinen risotto, että riisillä mentiin.


Neljän juuston risotto Huhtarin penthousen tapaan (Quatro Formaggi)

Risottoriisiä
Sipulia
Valkosipulia
Voita

Koskenlaskijaa (vahvanmakuinen)
Vuohenjuustoa
Brie-juustoa
Parmesaania

Kanaliemikuutio
Vettä
Valkoviiniä

Mustapippuria
Sitruunaöljyä


Loppujen lopuksi juustorisotto ei ole kovin suuritöinen. Mikko kuori ja silppusi sipulin ja valkosipulin, minä paloittelin juustot. Vesi kiehumaan, kanaliemikuutio sekaan.

Sipulit ja riisit kuulloteltiin pannulla voissa ja sitten pannulle alettiin lisäillä nestettä vähän kerrassaan. Ensin kanalientä, sitten valkoviiniä ja niin edelleen. Näin keiteltiin risottoa kannen alla hiljalleen puolisen tuntia, välillä lisäillen nestettä.

Sitten risottoon sekoitettiin juustot, annettiin juustojen sulaa, lisättiin mustapippuria ja sitruunaöljyä.

Risoton kanssa söimme sitruuna-inkiväärimaustettuja kanafileitä. Risotonhan voisi toki syödä alkupalana ilman mitään lisukkeita, kuten Pietarissa söimmekin. Alkupalalistalle se italialaisissa varsinaisesti kuuluu. Meillä siitä tehtiin kanafileillä pääruoka.

Jotain väriä risoton päälle olisi voinut annosta koristamaan laittaa, vaikka yrttejä tai balsamicoa, mutta meillä meni nyt sellaisenaan.

Hieman liian paksua risotosta lopulta tuli, olisi pitänyt malttaa lisätä vielä vähän nestettä lopussa. Risotonhan pitäisi levitä lautaselle melko valtoimenaan, meillä se jäi hieman puuromaisesti laakeaksi läjäksi keskelle lautasta. Lirautimme lautaselle lopuksi hieman kanan paistolientä, joka oli ihan kiva lisä.

Risottoriisiin jäi oikeaoppinen suutuntuma, mutta samalla tajusimme, että pietarilaisessa Jamien italialaisessa riisi oli risotossa aivan pehmeää, ja sellaisenaan se kyllä sopi siihen pehmeään juustoisuuteen, joskaan ei ollut varsinaisesti oppikirjan mukaan.

Meidän risotossa hallitsi hienoisesti sipuli; oliko sipuli liian raakaa, liian vahvaa vai oliko sitä liian paljon? Jatkossa aion olla tarkkana sipulin kanssa. Eikä runsaaseen valkosipuliinkaan ole lie luottaminen risoton kanssa, ainakaan herkän juustorisoton.

Ei näin! (paljon sipulia siis...)
Ja miten se Jamien risotto onnistuu olemaan niin rasvaista? Edes valtavalla määrällä juustoa emme päässeet samaan. Mikon santsiannokseen lisättiin nokare voita, jolloin rasvaisuus rupesi olemaan hieman sinnepäin...

Viininä meillä oli Maman Santorinilta tuomaa valkoviiniä

Ei kommentteja: