Tuulirannan hirviraqout

Vierailijakynäilijä Tarja, kynäilyn aiheena hirviraguu, olkaa hyvät:

Hirviraqoutin tai karjalalaisittain hirviraguun resepti on muokattu versio Tomi Björkin reseptistä (https://www.is.fi/ruokala/resepti/art-2000001005249.html). Tatjuska pyysi ”tarinaa” ruoan kylkeen, joten laitetaan ohjeen oheen jotain ajatuksia, miten tällaiseen läjään on päädytty.

Mistä hirviraguu on meille päätynyt? Hirvenliha on positiivinen sivutuote mieheni metsästysharrastuksesta, jos sitä voi siksi nimittää. Olemme ajoittain asiasta eri mieltä, mutta joka tapauksessa kaksi pakastinta täyttyvät syksyn metsästyksen saaliista. Välillä on vaikea keksiä, mitä muuta hirvestä tekisi kuin iänikuista paistia. Jokin vuosi sitten olen netistä tämän ohjeen löytänyt. Ohjetta sovelletaan joka kerta eri tavoin ja tämänkertainen raguu sisältää:

Hirven paistilihaa
Hirven jauhelihaa
Sipulia (ei liian pienenä silppuna, jos joku ei tykkää, sen saa noukittua pois)
Pekonia muutamia siivuja tai paketin tähde
Desi punaviiniä
Tomaattimurskapaketti
Oliiviöljyä
Cayennepippuria, suolaa, mustapippuria, tuoretta rosmariinia, timjamia, basilikaa

Joskus olen lisännyt mukaan varsiselleriä ja porkkanaa. Katajanmarjoja kannattaa myös lisätä, ja itse lisäisin myös sitruunamehua. Lisäksi mitä tahansa syötävää metsäsientä (herkkutatti, kantarelli, suppilovahvero, mustatorvisieni) voi lisätä antamaan makua. Ruoka kannattaa ehdottomasti hauduttaa padassa haudutusuunissa. Tykkään itse tästä ruuasta, sillä tähän tulee tomaattimurskaa, joka on yksi lempiaineita ruoanlaitossa. Lisäkkeenä ei ole muusia, vaan spelttiä ja perusvihersalaattia fetalla höystettynä (tosin ilman paprikaa Tatjuskan takia:).

Hirviraguu on oikeaa lähiruokaa, sillä hirvi, sienet ja katajanmarjat ovat kesämökin liepeiltä, eli iso osa raaka-aineista on puhtaita, itse kerättyjä tai saalistettuja. Kai niitä sieniäkin voi saaliiksi kutsua.
Ihan joka viikonloppu ei päästä nauttimaan hirviraguusta, vaan ohje putkahtaa mieleen silloin tällöin.

Nyt oli hassu sattuma, että tälläkin kertaa meillä oli hirviraguuta, kun Tatjuska ja Mikko tulivat mökille. Edellisellä kerralla ruoka oli ihan etukäteen mietitty, nyt pelkkä sattuma. Mutta hyvin maistui joka tapauksessa. Jos ja kun Tatjuska ja Mikko tulevat seuraavan kerran, niin eiköhän raguuta taas löydy.

Teksti: Tarja (Hellapoliisimestari;)
Kuvat: Tanja (Tatjuska) ja Mikko
"Tuulirannassa" Tarjan ja Repan mökillä

Metsäkauriin reisipaisti kahdella eri kastikkeella

Sattuipa tuossa eräänä sunnuntai-iltana Lidlin pakastealtaasta hyppäämään ostoskoriimme metsäkauriin (luuton, maustamaton) reisipaisti, koska sitä mainostava tarjouskyltti osui kulkureitillemme. 700 grammaa maksoi tarjouksessa 15,99 euroa. En tiedä, onko se vähän vai paljon, emme ole metsäkaurista ennen ostaneet. Samasta pakastealtaasta löysimme illalliselle alkupalaksi paneroitua keisarihummeria. Alkupalakokemuksestamme voi lukea edellisestä tekstistäni Paneroitua keisarihummeria suoraan Lidlin pakastealtaasta ja makea sitruunakastike.

Paistin sulamisaika oli melkoinen yllätys, vuorokausi jääkaapissa. Maltti ei ole suurimpia hyveitäni tällaisissa asioissa, joten vauhditin sulamista pistämällä paistin lämpimään veteen sulamaan. Ei varmaankaan kovin suositeltava temppu lopputuloksen kannalta, mutta kun oli illalliseksi valittu metsäkaurista, niin päätäni ei tässä kääntänyt mikään. Ja sulihan se, vaikka otti aikaa.

Paistin mukana pakkauksessa oli makusuola paistin maustamiseen, joten tein työtä käskettyä ja hieroin suolan paistiin, tai oikeammin puolikkaaseen paistiin. Käytin kahden hengen illalliseen siis puolikkaan paistin, toinen puolikas jäi myöhempää käyttöä varten. Suola tuoksui erikoiselta, mutta pakkausselosteesta ei selvinnyt, mitä mausteita se suolan lisäksi sisälsi. Ehkäpä jotain katajanmarjaa tms.

Kypsyydestä: Vaikka netistä löysin ihan päinvastaistakin tietoa, oli pakko kuitenkin noudattaa pakkauksen ohjetta, joka sanoo: ”Kypsennettävä läpikotaisin ennen tarjoilua.” Mediumhan se meille maistuisi parhaiten, mutta ei auttanut.

Laitoin paistin vuokaan ja ruskistin sitä hetken molemmin puolin kuumassa uunissa, jonka jälkeen lisäsin vuokaan pilkotun sipulin ja pilkotun yksikyntisen valkosipulin, kaadoin sekaan punaviiniä ja kasvislientä (toisella kerralla käytin kanafondia ja lopputulos oli parempi).

Annoin hautua uunissa ohjeen mukaan 70 minuuttia ja kääntelin sekä valelin paistia muutamaan kertaan paistumisen aikana.

Lopuksi laitoin paistin foliossa lämpimään uuniin odottamaan ja tein paistiliemestä kastikkeen suurustamalla, maustamalla pippurilla sekä yrteillä ja lisäämällä siihen kermaa. Kastike oli ihan hyvä, muttei erinomainen.
Toiselle kerralla panostin kastikkeen makuun enemmän laittamalla siihen kerman sijasta maustamatonta sulatejuustoa ja lisäämällä kastikkeeseen vielä sitruunamarinoituja kikherneitä ja aurinkokuivattua tomaattia. Nyt oltiinkin sitten jo lähempänä erinomaista kuin edellisellä kerralla.

Paisti oli riistaista ja ihan hyvää, hieman maksamaista maultaan ja suutuntumaltaan. Kypsäksi kypsentäminen ei ehkä ole se paras juttu tällekään paistille, mutta kuten todettu, en uskaltanut lähteä pakkauksessa olevaa ohjetta oikein uhmaamaankaan.

Ankan fileetä Baskimaan tomaattikastikkeessa

Löysin kaupan pakastinaltaasta ankanrintaa ja innostuin kokeilemaan. Ohjeita pastamiseen löysin netistä: www.k-supermarket.fi/lihaviikko. Pakkauksessa oli myös ohje, jota pääosin käytin, mutta hieman modattuna. Jätin muun muassa paprikan kokonaan pois.

Ankan fileetä Baskimaan tomaattikastikkeessa
2 hengelle

350 g ankan rintafileetä
4 tomaattia
reilu 1/2 purkkia (200 g) tomaattimurskaa
1 sipuli
pala purjoa
valkosipulimurskaa
cayennepippuria
aromisuolaa

Pastoin paloitellut sipulit padassa öljyssä ja lisäsin sinne paloitellut tomaatit, tomaattimurskan, huuhdotun ja paloitellun purjon, aromisuolan ja cayennepippurin. Annoin hautua hiljalleen puolisen tuntia.

Ankan paistaminen: Kuivasin sulaneen ja huoneenlämmössä tunnin olleen lihan talouspaperilla. Tein fileen nahkapuolelle viiltoja ja maustoin sen aromisuolalla ja mustapippurilla. Paistoin lihan tulikuumalla pannulla ilman rasvaa ensin nahkapuoli alaspäin, jotta rasva pääsi sulamaan. Kaadoin pannulle sulaneen rasvan pois (jossain ohjeessa se säästettiin perunoille) ja käänsin fileen. Nahkapuolelta file oli siis paistunut noin kolme minuuttia, ja nahka oli tummunut, muttei palanut. Sitten paistoin toiselta puolelta hetkisen, alle kaksi minuuttia.

Fileiden tulee ehdottomasti jäädä mediumiksi - sisältä reilusti punaisiksi - ankan liha kärsii liiasta paistamisesta ja menettää mureuttaan. Leikkaisin fileen paksuiksi siivuiksi, pari siivua kummallekin syöjälle, ja tarjoilin sen tomaattikastikkeen, lohkoperunoiden ja vihreän salaatin kanssa. Juomaksi punkkua.

Liha oli todella hyvää ja tomaattikastike sopi sille. Toki ei sitä kastiketta välttämättä olisi edes tarvittu. Ankkaa tulemme ostamaan jatkossakin ja kokeilemaan eri reseptejä. Tätä reseptiä suosittelen ainakin lämpimästi.