Currywurst ja tomaattinen currykastike

Mistä ideat ruuanlaittoomme tulevat? Ennen korona-aikaa suurin osa uusista ruokaideoistamme oli varmaan peräisin matkoilla kokemistamme makuelämyksistä, mutta jo vuoden verran on nyt ollut vähän hiljaista matkailun saralla... 

No, kyllä minä ennen koronaakin lueskelin paljon ruokablogeja, keittokirjoja ja ruokalehtiä, joskus ideoita ammennetaan Mikon kanssa myös telkkuohjelmista, ja silloin tällöin netin syövereistä pompsahtaa joku kiva ruokavideo tai matkavideo, jossa tehdään ruokaa/syödään.

Netistä pompsahtaneen videon pohjalta syntyi myös ajatus kotona tehdystä currywurstista. Siis makkarana käytimme valmista raakamakkaraa, mutta currykastikkeen valmistimme itse. 

Currywurstia on tullut syötyä Saksassa, Berliinissäkin, mistä se alun perin on lähtöisin.

Suomessa currywurstia saa silloin tällöin Lidlistä valmisruokana. Ihan hyvää Lidlin currywurstikin on, mutta ei vedä vertoja Saksassa nautituille annoksille. Siltikin itse tehtynä saa juuri sellaista kuin haluaa - ainakin periaatteessa. Meillä onnistui currywurst erinomaisesti, kuvat eivät niinkään.

Siihen, että päädyimme itse kokeilemaan currywurstia kotona, vaadittiin, että näimme videon, jolla kastike tehdään ja tajusimme, että helpostihan tuon tekisi kotonakin.

Voin vakuuttaa, että tällä currykastikkeella saa makua ja ytyä wurstiin, mutta myös moneen muuhun ruokaan. Voisin ajatella käyttäväni kastiketta uunikalan kastikkeena, kanan kastikkeena, kasvisten kastikkeena, erilaisten kasvisvalmisteiden kastikkeena sekä ihan vaikka vaalean leivän kanssa. Aivan kuten currykastiketta muutenkin voi käyttää vaikka minkä raaka-aineen kaverina.

Ja ennen kuin tämä postaus näki päivänvalon, olin ehtinyt käyttää jäljelle jääneen currykastikkeen jauhelihan maustamiseen. Toimii!

Tomaattinen currykastike

paketti tomaattimurskaa
punasipuli paloina
tuore chili paloina
viinietikkaa
ketsuppia

sinappia

ripaus sokeria

liraus soijakastiketta

sitruunamehua

runsaasti curryjauhetta

mustapippuria myllystä

 
Ruskistin bratwurstit pannulla kypsiksi ja siirsin kulhoon odottamaan.

Pilkoin kastikkeen ainekset (chili, punasipuli) ja pyöräytin ne tomaattimurskan kanssa pannulla, jossa oli makkaroiden jäljiltä hieman rasvaa. Lisäsin mausteet ja maustekastikkeet sekä pienen tilkan öljyä. Annoin hautua vartin verran kannen alla, että sipulit ja chilit pehmenivät.

Sitten surautin kastikkeen sauvasekoittimessa, laitoin sen takaisin pannulle ja kaadoin sekaan kypsät, ruskistetut makkarapalat. Annoin muhia jonkun hetken. 

Lautasella currywurstin päälle ripotetaan vielä ennen tarjoilua ihan reippaasti currya, niin ei ruuasta makua tule puuttumaan.

Tarjoilin currywurstin raikkaan salaatin ja Mikon ehdotuksesta lisukeranskalaisten kanssa. Saksalaistyyppinen vaalea, rapeakuorinen sämpylä olisi sopinut ranskalaisten sijasta oikein mainiosti. No, meillä ei ollut sämpylää eikä leipuria.

Kazakstanin kiehtova ruokakulttuuri

Vietimme viime viikon lähinnä työasioissa & siskoni luona kyläilemässä Kazakstanissa, kotoisasti Kazakkilassa. Tämä oli kolmas kertamme maassa, ja tällä reissulla vierailimme Astanan lisäksi teollisuuskaupunki Karagandassa, joka oli töiden kannalta tärkeä kohde.

Kazakstan on kiehtova, luonnonvaroiltaan rikas maa. Iso osa pinta-alaltaan valtavasta maasta on aroa ja aavikkoa tai puoliaavikkoa, mutta etenkin suurimmat kaupungit Almaty etelässä ja Astana pohjoisessa ovat matkailijan näkökulmasta houkuttelevia, ja hyvin erilaisia toisiinsa verrattuna. Myös avaruuskeskus Baikonur kiinnostaa kovasti, mutta sinne emme ole vielä ehtineet.

Astana on maan uusi pääkaupunki, joka täyttää tänä vuonna vasta 20 vuotta, ja on rakennettu pääkaupungiksi lähes tyhjästä presidentti Nazarbajevin toimesta. Almaty taas on vanha pääkaupunki, jota pidetään kazakstanilaisempana kuin uutta, kiiltävää ja prameaa Astanaa lukuisine pilvenpiirtäjineen.

Kazakstanista yleisesti sekä Astanasta että Almatysta olen kirjoittanut enemmän toisessa bogissani: Tanjan Matkamittari, koska tässä blogissa keskityn enemmän ruokakulttuuriin.

Maan ruokakulttuuri on kazakstanilaista, keskiaasialaista, höystettynä entisen Neuvostoliiton vaikutteilla. Kaupunkien ravintoloissa on edustettuna monia muitakin maailman keittiöitä, luonnollisesti etenkin naapurimaiden ruokakulttuurit ovat vahvasti esillä, myös muiden ruokakulttuurien vaikutteita on havaittavissa.

Kazakstanin suurin uskonto on islam. Islam ei kuitenkaan näy kovin vahvasti Kazakstanin katukuvassa muuten kuin etenkin Astanan upeina, suureellisina moskeijoina. Ruokakulttuuriin uskonnolla sen sijaan on ehkä enemmän vaikutusta.

Nyt vieraillessamme oli meneillään islamin ramadan, jota tapaamamme ihmiset noudattivat vaihtelevasti. Periaatteessa ramadanin aikana auringonnousun ja auringonlaskun välillä ei nautita mitään ruokaa eikä juomaa, ei edes vettä. Tämä koskee kaikkia yli 13-vuotiaita muslimeja.

Ravintoloissa ei myöskään ole tarjolla porsasta, kuten islamilaiseen ruokakulttuuriin kuuluu, ja monessa ravintolassa jo kylteissä mainostetaan, että ruoka on ”halal” eli muslimeille sopivaa.

Liha on kuitenkin kazakkikeittiön perusta, mutta ei mikä tahansa liha, vaan hevonen, lammas, nauta ja kameli. Hevonen on todella paljon käytetty, perinteinen, mutta suomalaisille vieraampi raaka-aine, ja kaikki osat hevosesta pyritään kazakkiruokakulttuurissa hyödyntämään, myös sisäelimet. Moni perinneruoka sisältääkin hevosta muodossa tai toisessa. Tässä esimerkiksi hyvin perinteinen herkku, kazy:

Kazakstanin ruokakulttuurista voi lukea lisää blogini aiemmasta postauksesta, joka on Astanassa asuvan siskoni kirjoittama: Kazakstanin ruokakulttuuri Kazakstanissa asuvan siskoni silmin

Tässä omassa postauksessani keskityn kazakstanilaiseen ruokakulttuuriin enemmän kuvien kautta.
Työkaverimme Emppu oli viime viikolla ensimmäistä kertaa Kazakstanissa. Hän oli kiinnostunut tutustumaan kazakstanilaiseen keittiöön, joten suuntasimme paikalliseen ravintolaan Astanassa ja pistimme pöydän koreaksi:

Täytettyjä tomaatteja. Perinteisesti ruuat tarjoillaan kauniista astioista.

Mantit ovat Kazakkilan (ja ainakin Kirgisian ja Uzbekistanin) variaatio Venäjän pelmeneistä (myös Ukrainassa), Georgian ja Armenian hinkaleista sekä Italian tortelliineista. Pastataikinan sisällä on mausteista jauhelihaa.

Beshbarmak, viisisormiruoka. Nimi viittaa tapaan syödä ruoka perinteisesti käsin. Paksuja nuudeleita ja hevosen erilaisia lihoja, myös hevosmakkaraa suolessa.

Beshbarmakin seuralainen

Tässä hatsapuri eli juustoleipänen, mutta uzbekistanilaiseen tapaan (tutumpi monelle Georgiasta tai Armeniasta).

Kebab lampaasta lisukkeineen

Kanasaslik piilossa leivän sisällä. Saslikin kanssa tarjoillaan sipulia, soossia ja tuoreita kasviksia.

Tässä muutamia muita otteita kazakstanilaisen keittiön herkuista:

Cheburek. Itse miellän kyseisen lihapiirakan enemmän Uzbekistaniin, mutta molemmat naapuruksista tätä omanaan pitävät ;)

Куырдак. Paikallinen "kotiruoka", hevosta ja pottua, joskus sisäelimiä. Naapurimaissa tätäkin tehdään hieman eri resepteillä.

Tuoreet kasvikset yrttien kera löytyvät jokaiselta paikalliselta listalta. Lisänä usein paikallista, herkullista juustoa.

Salaatti. Punajuuri kuuluu olennaisena osana kazakkilaisen keittiöön.

Saslik hevosesta luonnonsuolessa

Ja ettei menisi aivan liian herkulliseksi, laitetaan tähän pari kuvaa vuodelta 2013, jotka on otettu Almatysta perinteisestä ravintolasta nimeltä Gakku:

Pääruoka, lampaanpää, perinteisesti valmistettuna: kokonaisena pöytään ja sitten palasiksi lautasella.

Ас болсын! Приятного аппетита!

Kazakstanilainen ruokakulttuuri; sisson blogissa vierailijana Katja

Kuva georgialaisesta ravintolasta, kun olimme Katjan luona vierailulla Kiovassa

Ystävänpäivän kunniaksi blogissani vieraskynäilee rakas siskoni Katja! Enjoy!

Kazakstanilainen ruokakulttuuri; sisson blogissa vierailijana

Ulkosuomalainen siskokin (MINÄ! :D) on tullut muutamassa Tanjan blogikirjoituksessa mainituksi, joten lienee vihdoin aika tarjota myös jotain takaisin :) Siskoni kanssa olemme monessakin samanhenkisiä, tosin yleensä toteutan iloista city-karjalaisuuttani maailmalla, ja tällä hetkellä teen sitä Keski-Aasian Kazakstanissa.

Ruokakulttuuri täällä on suomalaiseen verrattuna huomattavan erilainen; ilahdun joka kerran Suomessa ollessani siitä, kuinka paljon kaikkea on tarjolla, ja etenkin siitä, kuinka paljon enemmän mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja kasvissyöjälle löytyy. Olen itse ollut suurimman osan elämääni kasvissyöjä. Tai pitäisikö sanoa lacto-ovo-pesce-vegetarian – jota jotkut eivät kutsu kasvissyöjäksi ollenkaan, eli söin muutaman vuoden täydellisemmän kasvisruokavalion jälkeen myös kalaa, ja itseasiassa rakastan useita maitotuotteita ja munia – luomuna, tietty! Kazakstanissa tällainen ruokavalio on vielä kuitenkin aika haastava, ja työn ja ehkä laiskuudenkin vuoksi olen nyt 1,5 vuotta syönyt "mitä vaan", mutta jos ja kun palaan Eurooppaan, niin luultavasti palailen aiempaan ruokavalioonikin, nyt maassa maan tavalla.

Tämä "kaiken syöminen" ei kuitenkaan juuri täällä ole ehkä ihan niin paha asia mielestäni, koska suurin osa etenkin eläintuotteista on automaattisesti luomua, ja melkeinpä jopa enemmän (tuottajasta yms. riippuen) suoja-aineita, myrkkyjä ja torjunta-aineita löytyy kasviksista kuin eläimistä. Täällä on tilaa laiduntaa eläimen kuin eläimen; maa on valtaisa, ja koon suhteen väkiluku on sinällään pieni ja keskittyy kaupunkeihin, joten maalla tilaa on. Tähän aiheeseen tarvittaisiin tosin erillinen postaus, koska suuri osa maata on aroa!

Yksi suomalaisille vieras asia lienee runsas hevosen syönti. Täällä hevosen liha on arvostettua ja laajasti käytettyä, ja hevosesta (kuten muistakin eläimistä) pyritään käyttämään kaikki mahdolliset osat. Tiedän, että monia hevosrakkaita tämä hevosen syönti kauhistuttaa, enkä halua olla tekopyhä, mutta minulle ehkä loppupeleissä tärkeintä on kuitenkin se, että eläin on saanut kunnon elämänarvoisen elämän eli elänyt vapaana ja ehkä villinäkin, ei kasvaakseen ruuaksemme ja sidottuna ja kahlittuna. Tätä en yhäkään koskaan voi täysin hyväksyä, tai siis en myöskään halua.

Ruokakulttuuri täällä (kuten muukin kulttuuri!) on myös hyvin mielenkiintoinen sen suhteen, että siinä korostuu entisen Neuvostoliiton perinteet yhdistettyinä itämaisempaan, mausteisempaan perinteeseen – on esim. Venäjältä tuttu tilli, mutta samalla myös mausteseoksia, korostettuina vaikkapa korianterilla, chileillä ja muilla vahvemman makuisilla mausteilla, joita ei esim. nyky-Venäjällä niin laajasti kohtaa.

Minulle siskoni tapaan vahvat maut ovat erityisen mieluisia, ja tykkään kokeilla erilaisia makuyhdistelmiä, ja niitä Keski-Aasia kyllä tarjoaa! Henkilökohtaisesti minulle suurin haaste on kuitenkin tuo runsas lihan tai lihatuotteiden käyttö (kasviskeittokin usein tehty lihaliemeen) sekä ruuan rasvaisuus – majoneesin paljous ja/tai tapa lisätä öljyä joka paikkaan, myös salaatteihin – ovat suurin kompastuskivi. Paljon on myös erilaisia leipiä, joita syödään aterialla kuin aterialla, mm. pyöreässä avouunissa tehtyä tandir-leipää, "makeuttamattomia munkkeja", joita tarjotaan tervetuliaisiksi/alkupaloiksi jne. Itse tykkään tummasta leivästä, kuten vanha kunnon ruispala tai reissumies.

Keskiaasialainen pasta kuulostaa vähän ehkä hassulta suomalaiseen käsitykseen verrattuna, mutta pastamaisia ruokalajeja on paljon, muutaman tässä mainitakseni: venäläistyyliset pelmenit, georgialaistyyliset mantit eri täytteineen ja etenkin paksu nauhapasta, joka on yksi pääaineksista kazakstanilaisessa sekä laajemmin keskiaasialaisessa keittiössä ja "se juttu", siitä tehdään beshbarmak, joka on yhdistelmä lihaa (useasti hevosen, sisältää myös sisäelimiä) ja nauhapastaa höystettynä mausteilla, ja tietenkin rasvalla, ja sitä syödään usein maaseudulla myös käsin, be warned! ;) Toinen tätä mausteisempi on lagman (kirjoitusasu vaihtelee maittain) vihanneksineen ja pyöreine, paksuine nuudeleineen, joka on herkullista oikein tehtynä (paitsi itse jättäisin pois paprikan... siskoni tapaan).

Riisin osalta hyvin tyypillistä on plov eli pilahvi, jota löytyy laajemmin myös muista entisistä neuvostomaista, mutta kovasti taistelevat, onko se peräisin Uzbekistanista, Kazakstanista vai mistä, kaikilla on oma versionsa.

Mutta yleisesti; enpä usko, että tällaisia makumaailmoja löytyy ihan samassa muodossaan kovin monesta paikasta maailmassa! Kokonaisuudessaan Keski-Aasia on liian vähän tunnettu paikka etenkin Suomessa, mutta sillä on paljon annettavaa niin keittiön, kulttuurin, politiikan kuin elinkeinoelämän ja muiden asioiden suhteen, joten nyt mieli avoinna Keski-Aasiaa tutkimaan! Tosin, en voi sanoa, että käymisteitse valmistettua (fermented) hevosenmaitoa ruokajuomana suosittelisin... ellei sitten ole tarpeeksi seikkailunhalua ja valmius mahdolliseen ja useasti tapahtuvaan vessakäyntiin ;) Voi nimittäin olla aika haastava tuote "eurooppalaiselle vatsalle" ;)

-Katja

P.S. Loppuun täytyy vielä ruokaan liittyen mainita, että siskon tekemä inkiväärinen tonnikalamunakas on lempparini kaikista maailman aamiaisista, ja myös tuore inkiväärilohi illallisruokana herättää vahvoja positiivisia tunteita, kun täällä sisämaassa asun...