Haaste: Mitä ruokaa?

Haaste: Mitä ruokaa?

Tämä haaste on kiertänyt kuulemma monessakin blogissa - vähän eri nimellä tosin - minä bongasin tämän sattumalta Marjukalta. En yleensä osallistu haasteisiin, tai en ainakaan tätä ennen ole osallistunut, mutta nyt sattui niin osuva, etten voinut vastustaa. Kaikkihan kuitenkin syövät, joten kaikki voivat osallistua!

Millainen on aamupalasi?

Viikolla en yleensä syö aamupalaa, tai jos syön, niin vasta yliopistolla. Silloin valitsen joko puuron tai ruisleivän. Ruisleipä graavilohella on ihan parasta, mutta sitä on harvoin tarjolla. Ruisleipä juustolla ja kasviksilla maistuu myös. Saatan joskus ottaa aamupalaevääksi kotoa omenan tai mandariineja. Viikonloppuisin syödään kunnon aamiainen, esimerkiksi inkiväärinen tonnikalamunakas. Poikkeus vahvistaa säännön myös arkena: http://tanjan-maistamista.blogspot.com/2018/01/arjen-luksusta-heti-aamusta.html

Arkinen bravuurisi?

Olisiko tuo joku ikisuosikeistamme, Mikon suosikki bolognesekastike, minun suosikkini tonnikalasalaatti tai yhteinen suosikkimme inkiväärinen uunilohi. Inkiväärilohta rakastaa myös siskoni.

Suolaiset vai makeat herkut?

Ehdottomasti suolaiset. Hyvä ruoka on ylipäänsä parempaa kuin herkut. Jälkiruoka on se, joka jätetään välistä, alkuruoka ja pääruoka ovat tärkeämmät.

Mitä syöt, kun keittiön kaapeista ei löydy järkeviä raaka-aineita?

Yleensä aina on vähintäänkin purkkitonnikalaa. Siihen kun lisää suolatonta sitruunapippuria ja tuorekurkkua, niin johan kelpaa. Eli lähes aina on järkeviä raaka-aineita – järkevyys tosin määriteltäneen jokaisen omasta näkökulmasta. Mieheni mielestä äsken mainittu ei ole järkevä ruoka-annos ;)

Paras lohturuoka?

En oikein ymmärrä käsitettä lohturuoka, kaikki hyvä ruoka tekee päivästä paremman, mutta jos ajatellaan pimeätä talvi-iltaa työpäivän jälkeen, niin lämmin leipä hyvillä mausteilla kyllä toimii, jos vaan jaksaa väsätä.

Lempiruokasi lapsena?

Tykkäsin kanaviillokista, tillilihasta ja läskilootasta. Läskiloota oli myös hieman ruokanirson isäni suosikkeja.

Mitä jääkaapistasi löytyy aina?

Purkkitonnikalaa ja purkkiananasta. Inkivääriä, sitruunamehua, valkosipulia. Texas Pete, adjika sekä muita maustekastikkeita. Öljypuun salaattikastiketta. Kun ollaan kotona, niin aina löytyy ainekset myös vihreään salaattiin.

Ja vaikka tuoreita yrttejä ei säilytetä jääkaapissa, niin mainitsen tässä, että niitä on kotona lähes aina ympäri vuoden ainakin jokunen, kesällä koko parveke täynnä.

Entä pakastimesta?

Se on aina kovin täynnä mitä sekalaisinta seurakuntaa. Usein on keittoja, joita on tehty yli oman tarpeen, myös liha myydään marketeissa kahden hengen taloudelle liian isoissa pakkauksissa, joten sitäkin pakastimesta löytyy. Leipäpakettien loput menevät usein myös pakkaseen.

Mausteet, joita käytät eniten?

Suolaton sitruunapippuri on suosikkini. Käytän mausteita kyllä todella laajalla kirjolla. Tuon jokaisesta uudesta maasta aina mausteen tai mausteita mukanani, rakastan maustetoreja. Minulla on kotona yksi laatikosto täynnä mausteita.

Lempiruokakauppasi?

Minulla ei ole sellaista. Tykkään kauppahalleista ja toreista, mutta arjessa tulee käytyä suurissa marketeissa, joissa on melko hyvä valikoima kaikkea. Myös lähikauppoja suosin ihan periaatteesta.

Mitä syöt kovimmassa kiireessä?

Hedelmiä.

Uusin ruokainnostus omassa keittiössäsi?

Oikaisushi! Tehtiin sitä viikonloppuna. Innostun helposti, mutta myös kyllästyn helposti, ja aina on kiva kokeilla jotain uutta. Tomaatti kaikissa muodoissaan on keittiömme kestosuosikkeja.

Kiinnostavin ruokatrendi?

En osaa vastata, todellinen ruokakriitikko siis :D

Lempiravintolasi juuri nyt?

Myös tähän on todella vaikea vastata, koska vietän arkeani Lappeenrannassa, Joensuussa, Pietarissa ja Helsingissä. Kahta ensimmäistä ei oikein voi verrata kahteen jälkimmäiseen. Lappeenrannassa suosikkini on Bistro Lähde tai Wolkoff, Joensuussa Kielo tai Local Bistro, Helsingissä ja Pietarissa tarjontaa on kerta kaikkiaan niin paljon, etten edes osaa valita yhtä tai kahta suosikkiani.

Mitä ruokaa tekee mieli nyt?

Juuri nyt ei ole nälkä, mutta yksi kestosuosikkejamme on Kourulan Cup-kahvilan pitsa, joten vastaan sen. 

Tainan keittiö on kodin sydän, eli kanaviillokkia lapsuuden makumuisto mielessäin

Olin jo jonkin aikaa pähkäillyt sellaisen pulman kanssa, että halusin tehdä perinteistä kanaviillokkia, sellaista Taina-äidin tekemää, jota olin lapsena syönyt, mutta en löytänyt Lappeenrannasta kokonaista pakastekanaa. Olin etsinyt isot ja vähän pienemmätkin marketit läpi, mutta pakastealtaissa kölli vain broilereita. Ei kelpaa.

Sitten eräänä lauantaina löysimme kokonaisen pakastekanan, tanskalaisen Muslim Halal Kött -merkkisen, ihan sattumalta Dickle-marketista, ja siitä se homma sitten vihdoin läks.

Perinteinen kanaviillokki

Kanan keittämiseen:

noin neljä litraa vettä
kokonainen pakastekana
pala juuriselleriä
sipuli
porkkana
kokonaisia maustepippureita
kokonaisia valkopippureita
kolme laakerinlehteä
puolikas sitruuna
hieman natural umamia

Kastike:

reilu 50 grammaa luomuvoita
vehnäjauhoja
reilu litra keitinlientä (siivilöitynä)
curryjauhetta
sitruunanmehu
kaksi desiä kuohukermaa
hunajaa

Tarjoiluun:

suolatonta sitruunapippuria
mustapippuria myllystä

Vaiheet:

Sulata kana, huuhtele se kylmän veden alla ja kuivaa.

Laita isoon kattilaan kiehumaan vesi ja kana, kuori pinnalle nouseva vaahto. Lisää pippurit, laakerinlehdet, natural umami ja pestyt, lohkotut juurekset sekä sipuli isoina paloina. Anna kiehua noin kaksi tuntia.

Nosta kana liemestä ja anna hetki jäähtyä, irrota liha luista.

Kastike: Sulata kattilassa voi, lisää vehnäjauhot ja reilusti currya, sekoittele, ja anna kiehahtaa. Lisää siivilöityä keitinlientä ja anna kiehua. Mausta sitruunamehulla. Laita kananpalat joukkoon. Lisää kerma ja anna vielä kiehahtaa. Lisää kastikkeen joukkoon hieman hunajaa.

Kanaviillokkia tulee valtava määrä kokonaisesta kanasta. Näin muistan tapahtuneen lapsenakin, ja veimme usein kanaviillokkia myös äitini vanhemmille, mammalle ja papalle.

Kanaviillokki kai useimmiten syödään riisin kanssa, mutta muistan meillä kotona sitä syötäneen usein perunan kanssa. Monissa resepteissä myös mainitaan, että kanaviillokki tarjoillaan mustaherukkahyytelön tai -hillon kanssa. Minun makumuistoihini eivät tosin hyytelöt tai hillot kuulu.

Sen sijaan suolaton sitruunapippuri ja mustapippurirouhe kanaviillokin päällä antavat mainion loppusilauksen ruualle, suosittelen.

Me söimme ensimmäisen omatekoisen kanaviillokkimme riisin sekä perunan kanssa, koska molempia oli vähän kaapissa, sekä tietysti raikkaan salaatin teimme ruuan kylkeen, kuten käytännössä aina.

Ja kyllä, maistui lapsuudelta! Seuraavaksi perinneruokakavalkaadia voisi jatkaa tilliliha. Myös sitä äitini teki lapsuudessani, ja minulle se aina maistui, vaikka lienee joidenkin lasten inhokkilistalla korkealla.

Vilkuilin vinkkiä kanaviillokin tekoon ympäri nettiä, perinteisiä reseptejä löytyi mm. Kotikokin sivuilta useita hieman erilaisia, mutta perusperiaatteeltaan tällaisia kuin mihin itsekin päädyin. 

Loppujen lopuksihan kanaviillokki ei ole suuritöinen, mutta kanan sulaminen kestää, ja pitäähän sitä keittääkin hyvä tovi.

Luigin kana

Kerrottakoon heti, että Luigin kana on Igorin kanaa ns. italialaisittain. Meillä kun ei syödä paprikaa, pitää joskus vähän soveltaa. Tässä ruuassa paprikan korvaa aurinkokuivattu tomaatti sekä tuore tomaatti. Persiljan tilalle tuoreeksi yrtiksi valikoitui basilika. Muutama sitruunainen säätö vielä mausteisiin ja avot, meillä on kanaa Luigin tapaan!

Luigin kana

kilo kanafileetä
purkillinen aurinkokuivattuja tomaatteja (valkosipuliöljyssä)
muutamia tuoreita tomaatteja pilkottuna
kaksi, kolme sipulia pilkottuna
valkosipulin kynsiä pilkottuna (viisi isoa lienee aika sopiva määrä)
sitruunan mehu
noin 100 grammaa tomaattipyreetä
kaksi desiä kanafondia
350 grammaa smetanaa (20%)
noin ruukullinen tuoretta basilikaa
lusikallinen sokeria
chiliä myllystä
mustapippuria myllystä
suolatonta sitruunapippuria

edit:

-> raastettua luomusitruunan kuorta

-> parmesanjuustoa

Kuullota pannulla sipuli, valkosipuli, tuoreet tomaatit ja aurinkokuivatut tomaatit. Lisää joukkoon tomaattipyree, sitruunamehu, sokeri, rouhittu chili, rouhittu mustapippuri, sitruunapippuri, kanafondi ja smetana. Anna kastikkeen saostua muutama minuutti.

Paista kanafileet nopeasti kuumalla pannulla, hivauta päälle sitruunapippuria. Laita fileet vuokaan ja kaada kastike fileiden päälle. Ripottele vuokaan maustekurkkukuutiot sekä basilika ja laita uuniin 175 asteeseen noin 30 minuutiksi. Tarjoile herkullinen pataruoka pastan ja vihreän salaatin kera.

Ja vaikka tämä todella hyvää näin olikin, niin kun nyt jälkeenpäin reseptiä pohdin, lisäisin pataan ehkä vielä raastettua sitruunankuorta ja lopuksi päälle parmesanjuustoa + jättäisin maustekurkun kokonaan pois - ja luulen, että niin tekisi Luigikin ;) Ja näin Luigi luikkii omia latujaan taas kauemmas Igorista.

Alkuperäinen Igorin kanan resepti on Peggyltä: https://pienipunainenkeittio.com/kanaa-igorin-tapaa/. 

Uuniin menossa

Taivaallinen neljän juuston risotto

Söimme viikko sitten Pietarissa Jamie Oliverin ravintolassa "ДЖЕЙМИС ИТАЛИАН" (Jamies Italian) niin herkullista neljän juuston risottoa, että ihan taivaalliseksi sitä kutsuimme. Parasta risottoa, mitä olemme lie syöneet. Oma sitruunarisottoni pääsee lähelle, mutta eilinen juustorisottoni - vaikka todella hyvää olikin - ei silti onnistunut jäljittelemään Jamien rissottoa kuin jossain määrin.

Jamie Oliverin neljän juuston risotto (risotto quatro formaggi) Pietarissa

Alun alkaen jo toki tiesin, ettei Sammonlahden kaupoista löydy "oikeita" juustoja risottooni, mutta en suurin surminkaan halunnut lähteä jouluruuhkaiseen Prismaan. Päätin tehdä risoton niistä juustoista, jotka ilman tuskaa, hikeä ja kyyneleitä saisin hankittua.

Juustoiksi valikoituivat sulate-emmentaali, vuohenjuusto, brie-juusto ja parmesaani. Lisäksi ostin ihan risottoriisiä, vaikka meillä normaalisti käytetäänkin ekologisempaa ja ravintoarvoiltaan rikkaampaa kotimaista ohraa. Ohratto toimii aina mainiosti, mutta nyt esikuvana oli niin kovatasoinen risotto, että riisillä mentiin.

Neljän juuston risotto Huhtarin penthousen tapaan (Quatro Formaggi)

Risottoriisiä
Sipulia
Valkosipulia
Voita

Koskenlaskijaa (vahvanmakuinen)
Vuohenjuustoa
Brie-juustoa
Parmesaania

Kanaliemikuutio
Vettä
Valkoviiniä

Mustapippuria
Sitruunaöljyä


Loppujen lopuksi juustorisotto ei ole kovin suuritöinen. Mikko kuori ja silppusi sipulin ja valkosipulin, minä paloittelin juustot. Vesi kiehumaan, kanaliemikuutio sekaan.

Sipulit ja riisit kuulloteltiin pannulla voissa ja sitten pannulle alettiin lisäillä nestettä vähän kerrassaan. Ensin kanalientä, sitten valkoviiniä ja niin edelleen. Näin keiteltiin risottoa kannen alla hiljalleen puolisen tuntia, välillä lisäillen nestettä.

Sitten risottoon sekoitettiin juustot, annettiin juustojen sulaa, lisättiin mustapippuria ja sitruunaöljyä.

Risoton kanssa söimme sitruuna-inkiväärimaustettuja kanafileitä. Risotonhan voisi toki syödä alkupalana ilman mitään lisukkeita, kuten Pietarissa söimmekin. Alkupalalistalle se italialaisissa varsinaisesti kuuluu. Meillä siitä tehtiin kanafileillä pääruoka.

Jotain väriä risoton päälle olisi voinut annosta koristamaan laittaa, vaikka yrttejä tai balsamicoa, mutta meillä meni nyt sellaisenaan.

Hieman liian paksua risotosta lopulta tuli, olisi pitänyt malttaa lisätä vielä vähän nestettä lopussa. Risotonhan pitäisi levitä lautaselle melko valtoimenaan, meillä se jäi hieman puuromaisesti laakeaksi läjäksi keskelle lautasta. Lirautimme lautaselle lopuksi hieman kanan paistolientä, joka oli ihan kiva lisä.

Risottoriisiin jäi oikeaoppinen suutuntuma, mutta samalla tajusimme, että pietarilaisessa Jamien italialaisessa riisi oli risotossa aivan pehmeää, ja sellaisenaan se kyllä sopi siihen pehmeään juustoisuuteen, joskaan ei ollut varsinaisesti oppikirjan mukaan.

Meidän risotossa hallitsi hienoisesti sipuli; oliko sipuli liian raakaa, liian vahvaa vai oliko sitä liian paljon? Jatkossa aion olla tarkkana sipulin kanssa. Eikä runsaaseen valkosipuliinkaan ole lie luottaminen risoton kanssa, ainakaan herkän juustorisoton.

Ei näin! (paljon sipulia siis...)

Ja miten se Jamien risotto onnistuu olemaan niin rasvaista? Edes valtavalla määrällä juustoa emme päässeet samaan. Mikon santsiannokseen lisättiin nokare voita, jolloin rasvaisuus rupesi olemaan hieman sinnepäin...

Viininä meillä oli Maman Santorinilta tuomaa valkoviiniä

Kukkoa viinissä sitruunaohraton kera

Idea ruokaan syntyi Iron Chef -ohjelmasta, jossa teemana oli kana. Tueksi etsin muutamia reseptejä myös netistä. Tässä aikaansannokseni. Kukon resepti on tässä blogitekstissä seuraavana, ohraton resepti toisessa blogitekstissäni, olkaa hyvät: http://tanjan-mausteet.blogspot.com/2011/02/juustoviettelys-ja-sitruunainen.html

Kukkoa viinissä
kahdelle

5 salottisipulia
2 yksikyntistä valkosipulia
2 maustamatonta broilerinkoipea
sitruunanmakuista sormisuolaa
mustapippuria myllystä
3 rkl vehnäjauhoja
4 rkl rypsiöljyä
4 dl punaviiniä
noin 170 g pekonia
rasia herkkusieniä
2 dl yrtti-valkosipulilientä
1 laakerinlehti
4 oksaa timjamia

Kuori sipulit ja valkosipulit. Laita ne padan pohjalle odottelemaan. Mausta broilerinpalat sitruunasormisuolalla ja mustapippurilla ja pyörittele vehnäjauhoissa.

Kuumenna paistinpannu. Lisää öljy. Paista broilerinpaloihin ruskea väri. Siirrä lihapalat pataan sipulien seuraksi. Kaada paistinpannulle punaviini ja anna kiehahtaa. Näin saat pannulta maut talteen. Kaada viini pataan lihojen päälle.

Paloittele pekoni ja sienet. Ruiskista ne paistinpannulla ja nosta pataan lihojen sekaan. Huuhtele pannu punaviinillä ja lisää pataan.

Lisää laakerinlehti ja timjamin oksat. Hauduta uunissa 200 asteessa noin 45 minuuttia. Tarjoile esimerkiksi salaatin ja sitruunaohraton kanssa, kuten me teimme.

Ruoka oli hyvää, kukko viinissä sekä ohratto. Voiton kuitenkin vei sitruunaohratto. Aivan taivaallinen sitruunainen ja muheva maku!

Broilerinkoipeliinit uunissa riisi-ohrapedillä

Broilerinkoipeliini uunissa riisi-ohrapedillä ja räjähtänyt salaatti :)

Innostuin tällä viikolla tekemään broilerinkoipia illalliseksi luettuani Cebicin blogia. Cebicin keittiössä ruoka tehtiin näin: Broileria ja sipulista riisiä uunissa.

Tein koipiruuasta oman versioni lähikaupassa tarjolla olleilla aineksilla. Valmistusohje on oikeastaan sama kuin Cebicillä, ainekset vähän erit. Mutta periaatteessa ruoka noudattelee Cebicin reseptiä. Ruuasta tuli mielestäni kuitenkin liian rasvaisen makuista. Olisi kannattanut ottaa nahkat pois jo ennen uunia eikä vasta ennen syöntiä.

Elipäs näin yksinkertaisilla aineilla syntyvät rasvaiset broilerin uunikoivet ohra-riisipedillä:

2 kanankoipea

riisi-ohrasekoitusta
rypsiöljyä
vettä
kanafondia

Ja näin yksinkertaisesti ne valmistetaan:

Kuulotin riisi-ohrasekoitusta hetken kuumalla pannulla rypsiöljyssä. Lisäsin fondin. Laitoin seoksen vuokaan ja vettä sekaan, seoksen päälle koivet. Uuni 175 astetta ja vuoka saa muhia uunissa reilun tunnin, jopa 1½ tuntia. Muhimisen aikana lisäsin vettä pari kertaa ja pöyhin ruokaa lastalla.

Vihreän salaatin lisäksi rasvaisen ruuan kylkeen sopi mainiosti suolakurkut. Taisimme ottaa ananasviipaleetkin ruuan vierelle, eivät vaan ehtineet kuvaan.

Minun versiossani oli siis kanafondia, koska lähikaupassa ei ollut sipulifondia, lisäksi jätin (lue: unohdin, hehe) kerman kokonaan pois. Sipulifondi olisi varmaan toiminut kanafondia paremmin.

Riisin sijasta käytin MyllynParas riisi-ohrasekoitusta. Olisin mieluiten käyttänyt pelkkää ohraa, mutten sitäkään löytänyt lähikaupasta jostain syystä. Ohra on kuitenkin riisiä ekologisempi vaihtoehto, lisäksi siinä on mm. paremmat vitamiini- ja kuitumäärät.

Jos nyt tekisin uudelleen vastaavaa, sen lisäksi että poistaisin koivista nahat ennen uunia, niin käyttäisin myös jotain yrttimaustetta sekä pippuria ja lisäksi laittaisin vuokaan mukaan esimerkiksi sipulia ja tomaattia, maustaisin myös hieman sitruunalla.

Pikainen, helppo ja hyvä kanakeitto

450 g currymarinoituja broilerinsuikaleita
1 pussi (500 g) peruna-sipulisekoitusta (pakaste)
1 pussi (250 g) kasvissuikaleita (pakaste)
vajaa 1 rasia kevyttä sulatejuustoa (200g, pippuri-yrtti)
1 kanaliemikuutiota
currya reilusti
mustapippuria myllystä vähäsen
valkosipulimurskaa teelusikallinen
sweet chili -kastiketta himppasen
sitruunapippuria ihan kunnolla

Broilerisuikaleet paistoin pannulla (noin kymmenen minsaa). Pistin veden (noin litra) kiehumaan ja kanaliemikuution sekaan. Sitten perunat ja kasvikset veteen, annoin kiehua noin kymmenen minsaa. Lisäilin tässä välissä mausteita veteen. Viimeiseksi broilerisuikaleet ja sulatejuusto kattilaan, kiehautus ja lautasille. Lisäksi oli vihreä salaatti ja leipää juustolla.

Tästä satsista riittää syötävää 2-3 hengelle ainakin pariksi kertaa.

Reseptiin otin vinkkiä netistä useammasta kanakeittoreseptistä, ja tein keitosta oman suun mukaisen.

Kreoliruokavaikutteita Kuubasta

Palasimme Kuubasta pari viikkoa sitten. Ruoka Kuubassa, paikallinen kreoliruoka, oli useimmiten hienoinen pettymys. Mausteita ei juuri käytetty ja ruokalista oli hyvin samanlainen suurimmassa osassa ravintoloita. Suolaa, joka usein taisi olla lähes ainoa käytetty mauste, tuntui kuitenkin yleensä olevan ruuassa liikaa ainakin minun makuuni.

Ruokana tarjottiin usein mustapapuriisiä + melkoisen rasvainen maustamaton lihaköntti ilman kastiketta, sekä ruokabanaania paistettuna. Liha oli useimmiten kanaa (sekin rasvaista), joskus kuorrutettuna. Parasta kanaa saimme ravintola Europassa Havannan vanhassa kaupungissa ja Havannan Miramarissa El Aljibessa, josta on juttua suomeksi netissäkin: El Aljiben nettisivu. Näissä paikoissa mausteita käytettiin meikäläiselle tuttuun tapaan, eli niitä siis käytettiin. Matkastamme voi lukea pian lisää blogistani Tanjan matkamittari.

Mutta asiaan, eli eiliseen Kuuba-iltaan ja sen ruoka- ja juomalistaan.

Aperetiiveiksi tarjottiin drinkkiä Havana Special Tanjan tapaan. Juoma tehdään pikään lasiin ja siihen tulee:
vaaleaa rommia kunnon loraus (Havana Club)
ananasmehua tai hedelmämehua trooppisista hedelmistä
liraus Marlin Juissi RedEnergy -juomaa
hieman mango-appelsiinimehutiivistettä sekoitettuna veteen
reilusti jäitä

Illan toinen kuubalainen drinkki oli Cuba Libre eli vaaleaa rommia (Havana Club), light Kokista ja jäitä pitkään lasiin.

Suosittuja drinkkejä Kuubassa olivat myös Mojito ja Daiquiri, jotka eivät olleet kuitenkaan henkilökohtaisessa suosiossani runsaan sokerimääränsä takia. Ennen matkaa drinkkejä testessamme käytimme makeutusainetta sokerin sijasta, joten näin voi toki säästyä valtavalta sokerimäärältä kotioloissa. Havannassakin ainakin Hemingwayn lempikuppilassa Floriditassa (hinnakas mesta nykyään) saa Daiquirin ilman sokeria. Drinkki on nimeltään Papa Hemingway. Hemingwaylla huhutaan olleen sokeritauti, ja tästä syystä hänellä oli tapana nauttia drinkkinsä ilman sokeria.

Mojiton ja Daiquirin teko on kuitenkin niin hidasta hommaa, etten olisi ruuan ja drinkkien teon lisäksi ehtinyt seurustella vieraiden kanssa ollenkaan, joten päädyin eilen tekemään noita hieman nopeammin sekoitettavia drinkkejä.

Ruuaksi valitsimme perinteiseen kuubalaiseen tapaan mustapapuriisiä ja kanaa. Salaatiksi teimme tavallisen vihreän salaatin, vaikka Kuubassa salaatit olivat lähes poikkeuksetta raasteita. Tomaattia, kurkkua ja salaattia näki siellä pienissä määrin ja jopa meidän mittapuullamme melko harvoin.

Kuubalainen kreolimenu
Kuorrutettua kanaa ja mustapapuriisiä
modernilla tavalla maustettuna
Kuudelle

Kuorrutettua kananrintaa
6 maustamatonta kananrintafilettä
6 paksua siivua kotijuustoa
hunajaa (mieluiten sitruunalla maustettua)
sitruunaa
suolaa
currya
Corn Flakes eli maissimuroja (meillä oli maissi-, riisi-, vehnätäysjyvämurolastuja)
valkosipulia murskana
3 kananmunaa
valkosipulinen pippurimauste

Murskasin maissimurot kulhossa puisella pihvinuijalla ja laitoin murskan sekaan reilusti currya ja hieman suolaa. Hajotin munat toiseen kulhoon ja laitoin sekaan hieman valkosipulimurskaa. Valelin kanat hunajalla ja maustoin valkosipulisella pippurimausteella (20 % suolaa) ja currylla. Seuraavaksi pyöräytin kanapalat munaseoksessa ja sitten murorouheessa. Sitten laitoin palat uunivuokaan irralleen toisistaan. Uunissa kanat saivat olla noin 200 asteessa 50 minuuttia (isoja intafileitä, ohuemmille riittää vähemmän). Suunnilleen 45 minuutin kohdalla laitoin kunkin kanapalan päälle paksuhkon (n. 1 cm.) kotijuustoviipaleen. Laitoin kanat takaisin uuniin, uunin yläosaan, pistin uunin täysille ja grillitoiminnon päälle. Näin juusto gratinoitui kivasti kanojen päälle.

Mustapapukastike riisille
mustapapuja kaksi pakkausta(GoGreen, käyttövalmiita)
1 sipuli
valkosipulimurskaa
purkki (400 g) tomaattimurskaa
pieni pala juuriselleriä
kevytkermaa reilu desilitra
pippurinen yrttimauste (suolaton)
mustapippuria myllystä
neitsytoliiviöljyä paistamiseen
kastikesuuruste

Kuorin ja pilkoin sipulin. Laitoin öljyn pannulle kuumenemaan ja sipulin palaset sekä valkosipulimurskan sekaan. Lisäsin pannulle pilkkomani juurisellerin. Sitten pistin sinne mustapavut ja tomaattimurskan. Maustoin ruuan pippurisella yrttimausteella ja mustapippurilla. Viimeiseksi kerma ja kastikesuuruste sekaan ja hetki haudutusta.

Tarjoiluehdotus
Ruoka tarjoiltiin vaalean leivän (margariinilla) ja vihreän salaatin kanssa. Mustapapukastike tuli suoraan valkoisen riisin päälle, kana tarjoiltiin ilman kastiketta, mutta lurautettiin sitruunanmehua kananrinnan kuitenkin.

Arviot
Kyllä tuli Kuuban kreolikeittiö mieleen - ei tosin pahalla, tämä ruoka oli hyvää.

Viinisuositus
Syöjille maistui kreoliruuan kyytipoikana kevyt ranskalainen Beaujolais Bernolin -punaviini. Kuubassa punaviini oli yleensä Espanjasta tai Chilestä, mutta tässä kohdassa teimme poikkeuksen ja otimme "varman" viinin. Kuuba ei suoraneisesti ole viini- tai viininjuojamaa. Kuuba valmisti itse yhtä viiniä, joka ei ollut ihan pahakaan ja melko edullinen, mutta sitä ei saanut juuri mistään. Viiniä oli punaisena ja valkoisena, jos oli, ja sen nimi on Soroa.

Musiikkisuositus
Musiikkisuosituksia Kuuba-iltoihin: mm. de Cuba son, muuta perinteistä kuubalaista musiikkia, Buena Vista Social Club, Bailables Trobicales, Triangulo Oscuro. Lisäksi katsoimme valokuvia ja videota. Vieraita ilahdutti erityisesti video Havannan upeasta Tropicana Showsta.

Ylijäämäkanankoivesta tehty pastakastike

Meillä kahden hengen taloudessa jää aina yksi kanankoipi kolmen kappaleen lootasta yli. Usein laitetaan ylijäämäkoipi seuraavana päivänä salaattiin. Tänään tein koivesta + muista kotoa löytyneistä aineksista pastakastikkeen.

Ainekset:
1 punasipuli
1 kypsä kanankoipi (voi laittaa kaksikin, ei ole liikaa)
vajaa (400 g) tölkki tomaattimurskaa
tomaattipyrettä
reilusti valkosipulia
kirveliä
sitruunanmehua
kevytkermaa (makuna oli kookos ja lime)
sitruunapippuria
chiliä myllystä
vettä
vaaleaa Maizena-suurustetta

päälle:
minitomaatteja
parmesaanijuustoa

Kanasta nahka pois ja kattilaan, jonka perään sipuli silputtuna, vettä, tomaattimurska ja -pyree sekä kaikki mausteet ja sitruunanmehua. Keitellään hetkinen, sitten lisätään kermaa ja haudutetaan. Loppuvaiheessa lisätään suurustetta ja annetaan kiehahtaa vielä pikkuisen. Kastike tarjotaan täysjyväpastan kanssa ja päälle ripotellaan minitomaatit halkaistuina ja parmesaanijuustoa raastettuna. Ja kyllä on hyvää :)