Ruokaisa, sitruunainen possusalaatti

Kuvaton postaus on nykyaikana mahdoton ajatus, joten tässä kesäinen yrttikuva. Ei liity reseptiin.

Ruokaisa, sitruunainen possusalaatti

Ainekset (2–3 annosta)

Pannulle:
öljyä tms. paistamiseen
paketti HK:n porsaan gyros-fileesuikaleita (300 g)
3 keitettyä perunaa kuorineen
chilikastiketta (Texas Pete, Sriracha tms.) tai tuoretta chiliä pieninä paloina
sitruunamehua
sitruunapippuria (suolaton)

Salaattipohja:
Cosmopolitan-salaattia
2-3 tomaattia
puolikas tai konainen kurkku, koosta riippuen (annoksen ja kurkun, heh)
suola- tai maustekurkkua maun mukaan
viinirypäleitä puolitettuina (ja/tai muita hedelmiä makeutta tuomaan)
(rucolaa)

koko komeuden päälle:
oreganoa tuoreena ja/tai kuivattuna
mahdollisesti muita yrttejä maun mukaan
mustapippuria myllystä

Valmistusohje:

Paloittele salaattipohjaainekset annoslautasille. 

Salaattipohjan päälle kannattaa laittaa jotain hyvää salaattikastiketta, meillä oli tuttuun tapaan Öljypuun valkosipulinen sinappisalaattikastike, joka sopi makuihin aivan mainiosti. 

Ruskista possusuikaleet kuumalla pannulla pienessä määrässä öljyä tms. Pilko pannulle sekaan keitetyt perunat - saavat mennä vaikka kuorineen. Lisää tarvittaessa tilkka öljyä. Anna ruskistua ja lisää sekaan reippaasti sitruunamehua, maun mukaan chilikastiketta tai tuoretta chiliä ja suolatonta sitruunapippuria. Anna lämmön tasaantua kannen alla hetki.

Lado salaatin päälle possu-perunapaistos, ja kaiken tämän päälle voi laittaa reilun määrän oreganoa tuoreena ja/tai kuivattuna. Rouhi päälle mustapippuria myllystä reilulla otteella.

Lopputulos on todella maukas ja täyttävä! 

Valitettavasti kuvaa salaatista ei ole. Kun kyseessä oli väsyneenä väsätty, helppo arkiruokaresepti, en älynnyt kuvata annoksia, mutta haluan nyt kuitenkin reseptin jakaa, koska se ylitti odotukset.

P.S. Minun oli alun perin tarkoitus tehdä kreikkalainen possusalaatti HK:n ohjeella, mutta sovelsinkin siitä sitten vähän erilaisen salaatin. 

Ensinnäkään ei ollut kaapeissa kaikkia aineksia kyseiseen reseptiin, eivätkä kaikki ainekset alkuperäisessä reseptissä miellyttäneet. Inspiraationa salaatillemme tämä kyseinen resepti kuitenkin toimi: https://www.hk.fi/reseptit/resepti/kreikkalainen-possusalaatti/

EDIT. Ja sitten hieman jatkoa maaliskuiselle postaukselleni: Tätä "salaattia"on nyt tehty jo pari kertaa, aina hieman erilaisilla lisukkeilla - ja kuviakin on muistettu ottaa. Lisäksi olen ruvennut laittamaan salaatin "hipsuihin", koska salaatti on hieman liian kevyt ilmaus tälle annokselle, vaikka salaatti annoksella pohjana onkin.

Aina ei meillä salaattina ole ollut Cosmopolitan, mutta se sopii erittäin hyvin, kun on kivan rapsakka ja vähän makeahko. Jäävuorisalaatti toimii myös hyvin. Ja hedelmän lisäämistä ehdottomasti suosittelen samoista syistä, possu-perunatäyte itsessään on vahvanmakuinen ja suolaisehko. Rucola sopii annoksen makuihin myös oikein hyvin.

Currywurst ja tomaattinen currykastike

Mistä ideat ruuanlaittoomme tulevat? Ennen korona-aikaa suurin osa uusista ruokaideoistamme oli varmaan peräisin matkoilla kokemistamme makuelämyksistä, mutta jo vuoden verran on nyt ollut vähän hiljaista matkailun saralla... 

No, kyllä minä ennen koronaakin lueskelin paljon ruokablogeja, keittokirjoja ja ruokalehtiä, joskus ideoita ammennetaan Mikon kanssa myös telkkuohjelmista, ja silloin tällöin netin syövereistä pompsahtaa joku kiva ruokavideo tai matkavideo, jossa tehdään ruokaa/syödään.

Netistä pompsahtaneen videon pohjalta syntyi myös ajatus kotona tehdystä currywurstista. Siis makkarana käytimme valmista raakamakkaraa, mutta currykastikkeen valmistimme itse. 

Currywurstia on tullut syötyä Saksassa, Berliinissäkin, mistä se alun perin on lähtöisin.

Suomessa currywurstia saa silloin tällöin Lidlistä valmisruokana. Ihan hyvää Lidlin currywurstikin on, mutta ei vedä vertoja Saksassa nautituille annoksille. Siltikin itse tehtynä saa juuri sellaista kuin haluaa - ainakin periaatteessa. Meillä onnistui currywurst erinomaisesti, kuvat eivät niinkään.

Siihen, että päädyimme itse kokeilemaan currywurstia kotona, vaadittiin, että näimme videon, jolla kastike tehdään ja tajusimme, että helpostihan tuon tekisi kotonakin.

Voin vakuuttaa, että tällä currykastikkeella saa makua ja ytyä wurstiin, mutta myös moneen muuhun ruokaan. Voisin ajatella käyttäväni kastiketta uunikalan kastikkeena, kanan kastikkeena, kasvisten kastikkeena, erilaisten kasvisvalmisteiden kastikkeena sekä ihan vaikka vaalean leivän kanssa. Aivan kuten currykastiketta muutenkin voi käyttää vaikka minkä raaka-aineen kaverina.

Ja ennen kuin tämä postaus näki päivänvalon, olin ehtinyt käyttää jäljelle jääneen currykastikkeen jauhelihan maustamiseen. Toimii!

Tomaattinen currykastike

paketti tomaattimurskaa
punasipuli paloina
tuore chili paloina
viinietikkaa
ketsuppia

sinappia

ripaus sokeria

liraus soijakastiketta

sitruunamehua

runsaasti curryjauhetta

mustapippuria myllystä

 
Ruskistin bratwurstit pannulla kypsiksi ja siirsin kulhoon odottamaan.

Pilkoin kastikkeen ainekset (chili, punasipuli) ja pyöräytin ne tomaattimurskan kanssa pannulla, jossa oli makkaroiden jäljiltä hieman rasvaa. Lisäsin mausteet ja maustekastikkeet sekä pienen tilkan öljyä. Annoin hautua vartin verran kannen alla, että sipulit ja chilit pehmenivät.

Sitten surautin kastikkeen sauvasekoittimessa, laitoin sen takaisin pannulle ja kaadoin sekaan kypsät, ruskistetut makkarapalat. Annoin muhia jonkun hetken. 

Lautasella currywurstin päälle ripotetaan vielä ennen tarjoilua ihan reippaasti currya, niin ei ruuasta makua tule puuttumaan.

Tarjoilin currywurstin raikkaan salaatin ja Mikon ehdotuksesta lisukeranskalaisten kanssa. Saksalaistyyppinen vaalea, rapeakuorinen sämpylä olisi sopinut ranskalaisten sijasta oikein mainiosti. No, meillä ei ollut sämpylää eikä leipuria.

Tuulirannan hirviraqout

Vierailijakynäilijä Tarja, kynäilyn aiheena hirviraguu, olkaa hyvät:

Hirviraqoutin tai karjalalaisittain hirviraguun resepti on muokattu versio Tomi Björkin reseptistä (https://www.is.fi/ruokala/resepti/art-2000001005249.html). Tatjuska pyysi ”tarinaa” ruoan kylkeen, joten laitetaan ohjeen oheen jotain ajatuksia, miten tällaiseen läjään on päädytty.

Mistä hirviraguu on meille päätynyt? Hirvenliha on positiivinen sivutuote mieheni metsästysharrastuksesta, jos sitä voi siksi nimittää. Olemme ajoittain asiasta eri mieltä, mutta joka tapauksessa kaksi pakastinta täyttyvät syksyn metsästyksen saaliista. Välillä on vaikea keksiä, mitä muuta hirvestä tekisi kuin iänikuista paistia. Jokin vuosi sitten olen netistä tämän ohjeen löytänyt. Ohjetta sovelletaan joka kerta eri tavoin ja tämänkertainen raguu sisältää:

Hirven paistilihaa
Hirven jauhelihaa
Sipulia (ei liian pienenä silppuna, jos joku ei tykkää, sen saa noukittua pois)
Pekonia muutamia siivuja tai paketin tähde
Desi punaviiniä
Tomaattimurskapaketti
Oliiviöljyä
Cayennepippuria, suolaa, mustapippuria, tuoretta rosmariinia, timjamia, basilikaa

Joskus olen lisännyt mukaan varsiselleriä ja porkkanaa. Katajanmarjoja kannattaa myös lisätä, ja itse lisäisin myös sitruunamehua. Lisäksi mitä tahansa syötävää metsäsientä (herkkutatti, kantarelli, suppilovahvero, mustatorvisieni) voi lisätä antamaan makua. Ruoka kannattaa ehdottomasti hauduttaa padassa haudutusuunissa. Tykkään itse tästä ruuasta, sillä tähän tulee tomaattimurskaa, joka on yksi lempiaineita ruoanlaitossa. Lisäkkeenä ei ole muusia, vaan spelttiä ja perusvihersalaattia fetalla höystettynä (tosin ilman paprikaa Tatjuskan takia:).

Hirviraguu on oikeaa lähiruokaa, sillä hirvi, sienet ja katajanmarjat ovat kesämökin liepeiltä, eli iso osa raaka-aineista on puhtaita, itse kerättyjä tai saalistettuja. Kai niitä sieniäkin voi saaliiksi kutsua.
Ihan joka viikonloppu ei päästä nauttimaan hirviraguusta, vaan ohje putkahtaa mieleen silloin tällöin.

Nyt oli hassu sattuma, että tälläkin kertaa meillä oli hirviraguuta, kun Tatjuska ja Mikko tulivat mökille. Edellisellä kerralla ruoka oli ihan etukäteen mietitty, nyt pelkkä sattuma. Mutta hyvin maistui joka tapauksessa. Jos ja kun Tatjuska ja Mikko tulevat seuraavan kerran, niin eiköhän raguuta taas löydy.

Teksti: Tarja (Hellapoliisimestari;)
Kuvat: Tanja (Tatjuska) ja Mikko
"Tuulirannassa" Tarjan ja Repan mökillä

Haaste: Mitä ruokaa?

Haaste: Mitä ruokaa?

Tämä haaste on kiertänyt kuulemma monessakin blogissa - vähän eri nimellä tosin - minä bongasin tämän sattumalta Marjukalta. En yleensä osallistu haasteisiin, tai en ainakaan tätä ennen ole osallistunut, mutta nyt sattui niin osuva, etten voinut vastustaa. Kaikkihan kuitenkin syövät, joten kaikki voivat osallistua!

Millainen on aamupalasi?

Viikolla en yleensä syö aamupalaa, tai jos syön, niin vasta yliopistolla. Silloin valitsen joko puuron tai ruisleivän. Ruisleipä graavilohella on ihan parasta, mutta sitä on harvoin tarjolla. Ruisleipä juustolla ja kasviksilla maistuu myös. Saatan joskus ottaa aamupalaevääksi kotoa omenan tai mandariineja. Viikonloppuisin syödään kunnon aamiainen, esimerkiksi inkiväärinen tonnikalamunakas. Poikkeus vahvistaa säännön myös arkena: http://tanjan-maistamista.blogspot.com/2018/01/arjen-luksusta-heti-aamusta.html

Arkinen bravuurisi?

Olisiko tuo joku ikisuosikeistamme, Mikon suosikki bolognesekastike, minun suosikkini tonnikalasalaatti tai yhteinen suosikkimme inkiväärinen uunilohi. Inkiväärilohta rakastaa myös siskoni.

Suolaiset vai makeat herkut?

Ehdottomasti suolaiset. Hyvä ruoka on ylipäänsä parempaa kuin herkut. Jälkiruoka on se, joka jätetään välistä, alkuruoka ja pääruoka ovat tärkeämmät.

Mitä syöt, kun keittiön kaapeista ei löydy järkeviä raaka-aineita?

Yleensä aina on vähintäänkin purkkitonnikalaa. Siihen kun lisää suolatonta sitruunapippuria ja tuorekurkkua, niin johan kelpaa. Eli lähes aina on järkeviä raaka-aineita – järkevyys tosin määriteltäneen jokaisen omasta näkökulmasta. Mieheni mielestä äsken mainittu ei ole järkevä ruoka-annos ;)

Paras lohturuoka?

En oikein ymmärrä käsitettä lohturuoka, kaikki hyvä ruoka tekee päivästä paremman, mutta jos ajatellaan pimeätä talvi-iltaa työpäivän jälkeen, niin lämmin leipä hyvillä mausteilla kyllä toimii, jos vaan jaksaa väsätä.

Lempiruokasi lapsena?

Tykkäsin kanaviillokista, tillilihasta ja läskilootasta. Läskiloota oli myös hieman ruokanirson isäni suosikkeja.

Mitä jääkaapistasi löytyy aina?

Purkkitonnikalaa ja purkkiananasta. Inkivääriä, sitruunamehua, valkosipulia. Texas Pete, adjika sekä muita maustekastikkeita. Öljypuun salaattikastiketta. Kun ollaan kotona, niin aina löytyy ainekset myös vihreään salaattiin.

Ja vaikka tuoreita yrttejä ei säilytetä jääkaapissa, niin mainitsen tässä, että niitä on kotona lähes aina ympäri vuoden ainakin jokunen, kesällä koko parveke täynnä.

Entä pakastimesta?

Se on aina kovin täynnä mitä sekalaisinta seurakuntaa. Usein on keittoja, joita on tehty yli oman tarpeen, myös liha myydään marketeissa kahden hengen taloudelle liian isoissa pakkauksissa, joten sitäkin pakastimesta löytyy. Leipäpakettien loput menevät usein myös pakkaseen.

Mausteet, joita käytät eniten?

Suolaton sitruunapippuri on suosikkini. Käytän mausteita kyllä todella laajalla kirjolla. Tuon jokaisesta uudesta maasta aina mausteen tai mausteita mukanani, rakastan maustetoreja. Minulla on kotona yksi laatikosto täynnä mausteita.

Lempiruokakauppasi?

Minulla ei ole sellaista. Tykkään kauppahalleista ja toreista, mutta arjessa tulee käytyä suurissa marketeissa, joissa on melko hyvä valikoima kaikkea. Myös lähikauppoja suosin ihan periaatteesta.

Mitä syöt kovimmassa kiireessä?

Hedelmiä.

Uusin ruokainnostus omassa keittiössäsi?

Oikaisushi! Tehtiin sitä viikonloppuna. Innostun helposti, mutta myös kyllästyn helposti, ja aina on kiva kokeilla jotain uutta. Tomaatti kaikissa muodoissaan on keittiömme kestosuosikkeja.

Kiinnostavin ruokatrendi?

En osaa vastata, todellinen ruokakriitikko siis :D

Lempiravintolasi juuri nyt?

Myös tähän on todella vaikea vastata, koska vietän arkeani Lappeenrannassa, Joensuussa, Pietarissa ja Helsingissä. Kahta ensimmäistä ei oikein voi verrata kahteen jälkimmäiseen. Lappeenrannassa suosikkini on Bistro Lähde tai Wolkoff, Joensuussa Kielo tai Local Bistro, Helsingissä ja Pietarissa tarjontaa on kerta kaikkiaan niin paljon, etten edes osaa valita yhtä tai kahta suosikkiani.

Mitä ruokaa tekee mieli nyt?

Juuri nyt ei ole nälkä, mutta yksi kestosuosikkejamme on Kourulan Cup-kahvilan pitsa, joten vastaan sen. 

Varaslähtö kevääseen

Ajelimme lauantaina Hämäläisen puutarhatilalle yrtti- ja taimiostoksille. Tottuneesti marssimme sisään kasvihuoneeseen ja rupesimme ihailemaan viherloistoa sekä valitsemaan mieleisiämme kotiin vietäviksi. Henkilökuntaa ei kasvihuoneessa ollut kissaa lukuun ottamatta paikalla, joten katsoin parhaimmaksi pirauttaa omistajalle.

Omistaja oli parhaillaan kauppa-asioillaan, ja puutarha ei varsinaisesti vielä ollutkaan edes auennut tälle keväälle, vaikka kylteistä olisi voinut muuta päätellä, mutta onneksi omistajan poika oli kotona ja tuli rahastamaan ostoksemme.

Taisimme olla vähän liian innokkaita tänä keväänä, mutta nyt parvekkeellamme on jo amppelissa mansikka, metsämansikka ja tomaatti. Altakasteluruukkuihin olen siirtänyt pari basilikaa ja timjamia, rosmariinin, korianterin, sitruunamelissan, tillin – ja nyt kun ollaan jo toukokuussa, ja puutarhamyymälät virallisesti auki, käymme hakemassa monta muutakin kivaa yrttiä lisää.

Tässä viime syksyn ”yrttiloistoa”: http://tanjan-mausteet.blogspot.fi/2017/09/yrttitarha-omalla-parvekkeella.html eli vähän jo rupsahtaneet viheriäiset, mutta kunhan nyt tämä kevät kunnolla käyntiin lähtee, lupaan kuvia entistä ehommista yrttilöisistä.

Tällä hetkellä parvekkeella sinnittelee kymmenen tapausta, toivottavasti saavat iltapäiväaurinkoa jo heti vaikka huomenna pikkuisen. Shokki on melkoinen, kun kasvihuoneen kuuma, kostea, hikinen +30 vaihtuu parvekkeeseen...

Sähköllä toimiva hiiligrilli sen sijaan ei ollut shokissa, vaan mainiosti onnistuivat vapunpäivän saslikit - ja ihanat tilli, basilika, korianteri ja timjami täydensivät lähes autenttisella marinoinnilla loihditut kaukasialaiset saslikkimaut!

P.S. Hassu aasi otti meidät vastaan tilalla: