Tainan keittiö on kodin sydän, eli kanaviillokkia lapsuuden makumuisto mielessäin

Olin jo jonkin aikaa pähkäillyt sellaisen pulman kanssa, että halusin tehdä perinteistä kanaviillokkia, sellaista Taina-äidin tekemää, jota olin lapsena syönyt, mutta en löytänyt Lappeenrannasta kokonaista pakastekanaa. Olin etsinyt isot ja vähän pienemmätkin marketit läpi, mutta pakastealtaissa kölli vain broilereita. Ei kelpaa.

Sitten eräänä lauantaina löysimme kokonaisen pakastekanan, tanskalaisen Muslim Halal Kött -merkkisen, ihan sattumalta Dickle-marketista, ja siitä se homma sitten vihdoin läks.

Perinteinen kanaviillokki

Kanan keittämiseen:

noin neljä litraa vettä
kokonainen pakastekana
pala juuriselleriä
sipuli
porkkana
kokonaisia maustepippureita
kokonaisia valkopippureita
kolme laakerinlehteä
puolikas sitruuna
hieman natural umamia

Kastike:

reilu 50 grammaa luomuvoita
vehnäjauhoja
reilu litra keitinlientä (siivilöitynä)
curryjauhetta
sitruunanmehu
kaksi desiä kuohukermaa
hunajaa

Tarjoiluun:

suolatonta sitruunapippuria
mustapippuria myllystä

Vaiheet:

Sulata kana, huuhtele se kylmän veden alla ja kuivaa.

Laita isoon kattilaan kiehumaan vesi ja kana, kuori pinnalle nouseva vaahto. Lisää pippurit, laakerinlehdet, natural umami ja pestyt, lohkotut juurekset sekä sipuli isoina paloina. Anna kiehua noin kaksi tuntia.

Nosta kana liemestä ja anna hetki jäähtyä, irrota liha luista.

Kastike: Sulata kattilassa voi, lisää vehnäjauhot ja reilusti currya, sekoittele, ja anna kiehahtaa. Lisää siivilöityä keitinlientä ja anna kiehua. Mausta sitruunamehulla. Laita kananpalat joukkoon. Lisää kerma ja anna vielä kiehahtaa. Lisää kastikkeen joukkoon hieman hunajaa.

Kanaviillokkia tulee valtava määrä kokonaisesta kanasta. Näin muistan tapahtuneen lapsenakin, ja veimme usein kanaviillokkia myös äitini vanhemmille, mammalle ja papalle.

Kanaviillokki kai useimmiten syödään riisin kanssa, mutta muistan meillä kotona sitä syötäneen usein perunan kanssa. Monissa resepteissä myös mainitaan, että kanaviillokki tarjoillaan mustaherukkahyytelön tai -hillon kanssa. Minun makumuistoihini eivät tosin hyytelöt tai hillot kuulu.

Sen sijaan suolaton sitruunapippuri ja mustapippurirouhe kanaviillokin päällä antavat mainion loppusilauksen ruualle, suosittelen.

Me söimme ensimmäisen omatekoisen kanaviillokkimme riisin sekä perunan kanssa, koska molempia oli vähän kaapissa, sekä tietysti raikkaan salaatin teimme ruuan kylkeen, kuten käytännössä aina.

Ja kyllä, maistui lapsuudelta! Seuraavaksi perinneruokakavalkaadia voisi jatkaa tilliliha. Myös sitä äitini teki lapsuudessani, ja minulle se aina maistui, vaikka lienee joidenkin lasten inhokkilistalla korkealla.

Vilkuilin vinkkiä kanaviillokin tekoon ympäri nettiä, perinteisiä reseptejä löytyi mm. Kotikokin sivuilta useita hieman erilaisia, mutta perusperiaatteeltaan tällaisia kuin mihin itsekin päädyin. 

Loppujen lopuksihan kanaviillokki ei ole suuritöinen, mutta kanan sulaminen kestää, ja pitäähän sitä keittääkin hyvä tovi.