Sallaattia lautaselle ojennukseen

Pinjalla piristettyä vihersalaattia

Pinjalla ja tonnikallalla tuunattua viheriää

Salaatin asettelut by Mikko. :)

Ja pihviä sallaatin kylkeen by Tanja. :)

Nauravan tai naurattavan tahi naurettavan näköinen annos. :D

Well, well, well... Wellingtonin pihvi aka Beef Wellington

Täydellinen kypsyysaste

Se, että tätä blogia ei ole hurjasti viime aikoina päivitetty, ei tarkoita, etteikö kesäaikaan olisi kokkailtu. Luonnollisesti kesäaikaan kyllä oikeastikin kokkaillaan vähemmän, koska ollaan joko syömättä "kunnolla" eli grillaillaan tms. ja syödään ulkona enemmän. Mutta perimmäinen syy laiskaan päivitysaktiivisuuteeni on kiire, ainainen kiire. Ja sitten kun hetkeksi kiire hellittää, tulee helposti napattua pyörä alleen ja lähdettyä ajelemaan leppoisaan kesäiltaan. Tai mentyä uimaan. Ja kesäteatterissa on vietetty ilta jos toinenkin. Joka tapauksessa, kesäaikaan tulee istuttua vähemmän koneella.

Nyt kuitenkin aiheeseen. Minulla oli tässä yksi ilta aikaa kokkailla Mikolle, joka oli tulossa Joensuusta Lappeenrantaan. Päätin kokeilla taas Wellingtonin pihviä eli Beef Wellingtonia. Edellisellä kerralla, joka oli ensimmäinen kertani Wellingtonin kanssa, poltin ranteeseeni uunissa pienen vekin, joka on tosin jo melkein kadonnut. Ensimmäinen Wellington oli varsin onnistunut, mutta eipä tämäkään sille hävinnyt. So let's go:

Valtavan iso mötikkä Wellingtonia, Beef Wellingtonia

Wellingtonin pihvi, Beef Wellington
Tämä resepti on kokkaukirjojen ja netin reseptien + edellisen kokeiluni yhteistuotos

oliiviöljyä lihan paistamiseen (meillä oli sitruunalla maustettua)
naudan sisäfileetä
parmankinkkua tai hanhenmaksaa (meillä parmaa, en löytänyt kaupasta hanhenmaksaa)
lehtitaikinaa
kananmunankeltuaista voiteluun (unohdin tällä kertaa voidella)
tuoretta timjamia koristeeksi, mausteeksi

sienimuhennos/duxelles-massa:
pihvien paistoliemi (jota oli pannulla vain tilkka)
kuivaa valkoviiniä
vishy-vettä
tuoreita herkkusieniä pieninä paloina
vähän oliiviöljyä sienien paistamiseen
yksikyntinen valkosipuli (puolikas riittänee)
salottisipulia pieninä paloina
sipulia pieninä paloina (en jaksanut kuoria montaa sipulia silmät vuotaen, joten tämä jäi täytteestä)
aromisuolaa/fondia/liemikuutio (meillä oli tällä kertaa kalafondia)
mustapippuria myllystä
Dijon- tai Colman-sinappia pieni nökö

Leikkaa filee paksuhkoiksi pihveiksi. Käytä pihvit pannulla ruskistumassa ja kypsymässä haluttuun kypsyysasteeseen. Meillä tämä tarkoittaa Medium-. Laita pihvit nopeasti jääkaappiin jäähtymään, etteivät jatka kypsentymistään.

Valmista sienimuhennos eli *duxelles-massa pannulla öljyssä: Laita paloitellut sipulit pannulle ensin hetkeksi, lisää sitten sienet, viini ja mausteet. Lisää viiniä ja vishy-vettä muhimisen aikana. Anna muhia noin vartti. Laita sitten myös valmis massa jääkaappiin kylmenemään.

Ota jäähtyneet pihvit ja massa jääkaapista. Asettele pihvit kaulittujen lehtitaikinalevyjen päälle. Laita sienimuhennos pihvien päälle ja muhennoksen päälle/pihvien ympärille parmankinkkusiivuja. Sulje paketit huolellisesti ja koristele lehtitaikinan paloilla (halutessasi). Laita paketit 250-asteiseen uuniin leivinpaperin päälle, voitele munankeltuaisella ja paista kunnes taikina on saanut kauniin värin ja täyte lämmennyt. Tämä kestää noin 12 minuuttia tulikuuman uunin alatasolla. Ideana on, että kun kypsä liha ja kypsä duxelles-massa ovat viileän taikinan alla viileitä, voitaikinakuori kypsyy täytteiden ainoastaan lämmetessä. Teoriassa Wellingtonin voi siis valmistaa jääkaappiin jo etukäteen ja paistaa sitten lämpimäksi uunissa juuri ennen tarjoilua.

Lisukkeena meillä oli vain vihreää salaattia Öljypuun valkosipulisella salaattikastikkeella, koska voitaikinakuori korvaa perunan, riisin, pastan tms., joita meillä ei muutenkaan paljon lisukkeina käytetä. Tällä kertaa kävi jopa niin, ettei edes jaksettu syödä annoksiamme loppuun. Taikinaa ja täytettä jäi, pihviä ei kuitenkaan raaskittu jättää. Mitä tästä opimme? Wellingtonin pihvin ei tarvitse olla suuren suuri, myöskin taikinaa sen ympärillä saa olla ohuesti. Sienimuhennosta sen sijaan oli melko sopiva satsi. Parmankinkku ei mielestäni olisi ollut edes välttämätön, lisäsi lähinnä ruuan suolaisuutta. Mutta joka tapauksessa, todella hyvää oli näinkin. Ensimmäisellä kerralla annoksen koko onnistui kyllä paremmin. Ehkäpä taikinakin oli ohuempi, ainakin kauniimman rusketuksen se oli saanut uunissa:

Pakettikaan ei näytä edellisellä kerralla olleen kovin tiivis, mutta ei se mitään haitannut. Ja emme myöskään käyttäneet parmankinkkua tai hanhenmaksaa, vaan teimme pelkän sienimuhennoksen täytteeksi, ja jätimme sienetkin siihen melko isoiksi verrattuna tähän kertaan. Molempi parempi täytteiden suhteen. Ja kukin täyttää sitten makunsa mukaan. Seuraavan kerran meinaan kyllä kokeilla hanhenmaksaa.

*Duxelles-massa
Duxelles on ravintolakeittiön perustäytemassa, joka tehdään kuullottamalla hienonnettuja herkkusieniä, sipulia ja shalottisipulia voissa. Massa voidaan varsinkin liharuokia varten maustaa muskottipähkinällä. Tomaattikastiketta lisäämällä siitä saadaan duxelles-kastiketta. Massaa käytetään erilaisissa liha- ja kalaruoissa täytteenä ja koristeena. Kotikeittiössä sitä voi tehdä isomman erän kerrallaan ja pakastaa pikku annoksina.

Nimen alkuperä ei ole varma, vaikka useimmat lähteet ilmoittavatkin sen olevan peräisin d'Uxellesin markiisin kuuluisan pääkokin La Varennen keittiöstä. Toinen selitys on, että massa olisi keksitty pienessä Uzelin kaupungissa Ranskassa. (Lähde: http://www.kolumbus.fi/rahola/sanastot/d.html#duxe)

Unelmapihviannos

Päätimme eräänä iltana tehdä unelmapihviannokset. Eli pihvin kaveriksi sai valita mitä vaan tahtoi. Mikko otti ranskalaiset ja salaatin, minä ristikkoperunat ja salaatin. Salaattikastikkeena Öljypuun vahva valkosipuli. Pihvin kanssa tuli olla maustevoita ja tuoretta pannussa nopeasti pyöräytettyä viikunaa. Pihvi maustettiin yrttimausteella ja ihan pienellä ripsauksella aromaattia. Ja pihvin kypsyys ilman muuta medium-. Näistä aineksista syntyi meidän unelmapihviannoksemme!

P.S. Kuvat eivät kyllä tee oikeutta unelmapihviannoksillemme, pahoittelen. :D

 

Toisella kertaa sitten unelmapihviannokseen lisättiin juustoparatiisisalaatti sekä tomaattia ja paahdettuja pinjansiemeniä. Vaikea sanoa, kummalla kertaa oli unelmaisempaa. :) Huomioi suuri ketsupin määrä, kyseessä on Pikku-Myyn ketsuppi, joka on hurrrrrjan hyvää.

 

Mezedes, kreikkalaiset alkupalat

Maman Santorinin matka sekä matkatuliainen, keittokirja "Greek Gastronomy Cookery & Wines", ovat synnyttäneet minussa innostuksen kokkailla taas kreikkalaista ruokaa. Sama innostus se on toki Mamallakin meneillään; viime viikonloppuna Mama tarjoili meille viininlehtikääryleitä, kreikkalaista salaattia ja lihaa tuoreviikunalisäkkeellä:

Mezedes: viinilehtikääryleet, laadukasta oliiviöljyä ja runsaasti sitruunaa

Lihaa (kreata), perunoita ja lisäke tuoreista viikunoista, nams!

Mezedes

Eilen Mikko tuli Lappeenrantaan vasta iltajunalla, joten mitään varsinaista illallista emme enää ruvenneet kokkaamaan, mutta päätimme tehdä kreikkalaistyylisiä alkupaloja eli kreikaksi "mezedes".

Käyttämämme oliivitahna oli tuliainen Santorinilta, muuten ainekset olivat kuitenkin kotimaisia tai ainakin täältä hankittuja.

Meidän eilinen mezedes sisälsi oliivitahnaleipäsiä, marinoituja kikherneitä, salaattia fetajuustolla ja tonnikalalla, valkosipulikastiketta, jukurttikastiketta, Välimeren fetatyyppistä juustoa, oliiveja, kreikkalaisia jauhelihavartaita ja tomaatti-mozzarella-pestosalaattia:

Mezedes (oliivitahnaleipäset eivät mahtuneet kuvaan)

Tonnikalaa pihvin muodossa

En vaan voinut vastustaa, kun Sammonlahden K-kaupan kalatiskillä oli tarjolla tuoretta tonnikalaa. Vähän hemmottelua viikonloppuun! Arvokastahan tuore tonnikala on, ja iso osa lajikkeista uhanalaisiakin. Ymmärtääkseni K-ryhmä on kuitenkin tehnyt linjauksen, jonka mukaan ryhmän kauppoihin ei hankita WWO:n punaisella listalla olevia kaloja. Tai näin ainakin Citymarketissa oli tilanne, kun viimeksi kysyimme tonnikalaa. Täytynee vielä varmistaa, onko kyseessä koko K-ryhmän linjaus, että tietää, miten toimia jatkossa ja millaisen omantunnon tuskan herkuttelusta joutuu kärsimään.

Päätimme paistaa tonnikalasta ihan perinteiset pihvit. Maustoimme pihvit aromaatilla ja valkopippurilla, lautasella lisäsimme päälle vielä valkosipulimaustevoin. Kypsyysaste tietenkin medium(-), eli montaa minuuttia per puoli ei tarvinnut paistaa.

Lisukkeena nautimme avokadolla ryyditetyn salaatin, jonka päälle lurautimme Öljypuun vahvavalkosipulisalaattikastiketta. Aivan hurrrrjan maukasta!

Siivekästä nautaa eli yrttiset strutsipihvit

Kohtuullisen epäonnistunut kuva hyvin onnistuneesta ruuasta

Kokkailimme eilen illalliseksi strutsipihvit. Strutsin liha on verrattain terveellistä, siinä on alle viisi prosenttia rasvaa ja hyvin vähän kolesterolia. Liha ei muistuta tippakaan linnun lihaa, lähinnä naudan lihaa. Hintaa strutsilla on hieman enemmän kuin usealla muulla lihalla. Ostimme valmiit pienehköt Familia-merkkiset strutsipihvit, jotka maksoivat Prismassa noin kymmenen euroa/kaksi kappaletta.

Pitäisi vähän selvitellä, mistä voisi saada kotimaista strutsia täällä meilläpäin. Liha oli nimittäin varsin hyvää, ja koska sitä voi valmistaa suunnilleen samoilla tavoilla kuin nautaa, se on myös monikäyttöistä.

Hyvin vähän netistä tosin vaan löytyi strutsireseptejä verrattuna siihen, miten paljon yleensä löytyy reseptejä lähes aiheesta kuin aiheesta.

No, itse ajattelimme tehdä tällä kertaa vain melko yksinkertaiset pihvit ilman kummempia krumeluureja. Käytimme lihan mausteina kalafondia, mustapippuria pippurimyllystä, kuivattua kynteliä ja basilikaa sekä tuoretta basilikaa. Strutsi maistui meille siinäkin mielessä, että sen voi jättää reilusti mediumiksi.

Kunnollista kuvaa ei tällä(kään) kertaa saatu, sillä emme halunneet pihvien jäähtyvän huolellisemman kuvauksen seurauksena. Ruuan maku oli huomattavasti kuvan vangitsemaa ulkoasua parempi.

Strutsitila Syrjysen sivut.

Biisonipiffit herkkusienikastikkeella

Vau, eilinen illallinen oli kyllä super! Ostetiin ekaa kertaa biisonin pihvit, onnistuivat mainiosti.

Biisonia herkkusienikastikkeella
kahdelle

2 biisonipihviä
cayennepippuria
valkosipulirouhetta
0,5 purkkia Creme Bonjouria 13 %, valkosipuli & yrtit
20 herkkusientä
soijakastiketta
rypsiöljyä

Paloittelin herkkusienet ja paistoin pannulla öljyssä. Lisäsin hieman soijakastiketta ja valkosipulirouhetta herkkusienille. Seuraavaksi heitin pannulle pihvit, joiden päälle caynnepippuria. Ruskistin pihvit nopeasti kuumalla pannulla ja lisäsin Creme Bonjourin. Annoin hautua aivan hetken, että pihvien kypsyysaste oli medium-, heikompia olisi huimannut lihan raakuus.

Tarjosin tuoresalaatin, lohkoperunoiden ja mozzarellatikkujen kanssa. Aivan makuhermoja hivelevä ruoka! Biisonin lihan todella maistuu villiltä, riistalta, ei "takuumurealta" kuten kaupan pihviliha.

Valkosipuliset possun noisetit sisäfileestä punaviinikastikkeen kera

Lähikaupan alelaarista lähti eräänä päivänä mukaan maustamaton porsaan sisäfilee, puoleen hintaan toki. Usein olen paistanut fileen kokonaisena uunissa, mutta nyt päädyin leikkaamaan lihan noiseteiksi ja paistamaan pannulla. Tapani mukaan en käyttänyt suolaa, vain öljyä, yrttejä ja valkosipulia.

Paistelin noisetteja öljyssä kauniin ruskeiksi (ok, ei tullut kovin ruskea pinta, varmaan jollain muulla rasvalla olisi tullut kauniimpi), maustoin valkosipulirouheella (myllystä), mustapippurilla (myllystä) ja salvialla. Kiehautin sekaan vielä punaviinikastikkeen, jonka maustoin tomaattimurskalla, timjamilla, suolattomalla yrttimausteella, salvialla ja valkosipulilla, ja sakeutin kastikkeen.

Tarjosin possua uuniperunoiden ja vihreän salaatin kera, joka oli kruunattu paistetuilla pinjansiemenillä ja rucolalla. Hyvää oli, joskin erittäin valkosipulista - ja se on juuri meidän makuumme se.

Tonnopihvi

Suurin heikkouteni, tonnikala. Purkissa tai tuoreena tai vähän jo ei-tuoreena. Suurin tonnopihvi ever - ja rose!

Kobe-härkä juo olutta, kellii hierottavana ja kuuntelee japanilaisia runoja

Viime viikolla sattui silmiimme paikallislehti, jossa mainostettiin Kobe-härkää lähimarketissa hintaan 169 euroa/kilo. Kobe tunnetaan myös nimellä Wagyu. Stockan Herkku Helsingissä tarjoaa samaista lihaa tällä hetkellä 230 euroa/kilo. Lappeenrannan kaupoissa emme ole ennen tavanneet kyseistä lihaa. Päätimme tarttua lähimarketin tarjoukseen.

Ennen tiskille astumista mietimme, kuinka monta sataa grammaa raaskimme ostaa. Pihvit olivatkin valmiita, noin 200 gramman kokoisia, ja hintaa meidän pihville tuli 32 euroa. Niin, otimme vain yhden - se riitti varsin hyvin maistelemiseen.

Valitsimme pihville punaviinin. Tosin Alkokaan ei ihan osannut auttaa valinnassa, kun Kobe oli heille täysin tuntematon lajike. Kuvailemalla lihaa saimme ihan käypäsen punaviinin. Netistä löysimme sellaisenkin tiedon, että myös kuohuviini olisi ollut osuva valinta.

Raaka liha oli marmorisen näköistä ja erikoisen tuoksuista. Jännitystä onnistumisesta oli ilmassa, kun rupesimme paistamaan sitä. Ohjeiden mukaan pyöräytimme sitä melko pikaisesti kuumalla pannulla ja maustoimme vain suolalla. Onnistuimme hyvin, pihvi oli juuri sopivan medium.

Ensimmäinen kommentti Mikolta oli "Epätodellista!". Se kuvaa aika hyvin lihan mureutta. Kobella on todella vähän tekemistä ihan tavallisen häränpihvin kanssa. Liha oli myös yllättävän rasvaista. Kyseessä oli siis ulkofile, sisäfilettä ei ollut tarjolla, ja ehkä lähes 500 euron kilohintakin olisi jo jonkin sortin kynnys.

Kobe-härän maun salaisuus piilee asiantuntijoiden mukaan lihan hienossa marmoroinnissa sekä siinä, että härkiä hemmotellaan mm. juottamalla niille olutta, hieromalla niitä sake-viinalla ja lukemalla niille japanilaisia haikurunoja. Niillä on erittäin tarkka ruokavalio.

Karja on alun perin Japanista, mutta sitä kasvatetaan nykyään esimerkiksi Uudessa-Seelannissa lisenssillä. Ihan lähiruuasta ei siis voida puhua. Toisaalta hinta-laatukaan ei makuun tottumatonta ihan vakuuttanut, joten voi olla, että Kobe jää kauppaan seuraavalla kerralla. Mutta ilman muuta suosittelen muitakin joka tapauksessa kokeilemaan :)

Liha ei siis missään nimessä ollut pahaa, vain erikoisen makuista. Suutuntuma oli kyllä uskomaton. Tekisi mieli maistaa joku kerta Kobea ammattilaisten valmistamana. Myös Kobe-sisäfile tulee varmasti vielä kokeiltua.

Lisää aiheesta Kobe: Kauppalehdessä Kobesta