Näytetään tekstit, joissa on tunniste georgialainen ruokakulttuuri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste georgialainen ruokakulttuuri. Näytä kaikki tekstit

tiistai 23. marraskuuta 2021

Matka hatsapurimaailman ympäri

Hatsapuri (Imeretian) sen alkulähteillä, Georgiassa

Hatsapurista olen kirjoittanut kerran jos toisenkin. Ville Haapasalon ansiosta hatsapuri on nyt ollut lähes parin vuoden ajan kirjaimellisesti kaikkien suomalaisten huulilla.

Villen hatsapuri tai Villen hatsapurillo (K-kaupan pakaste) ei sinällään ole autenttinen hatsapuri, ei sellainen Kaukasuksen alueelta peräisin oleva alkuperäinen hatsapuri. Villen hatsapurissa on toki käytetty sulugunijuustoa, ja kyllähän sitä kehtaa täällä Suomessa hatsapuriksi kutsua. 

Parhaat hatsapurit olen syönyt maailmalla, etenkin Georgiassa ja Armeniassa, mutta ehdottomasti myös Venäjällä ja monissa muissa entisen Neuvostoliiton maissa.

Innostuin selailemaan valokuva-albumeistani hatsapurikuvia - ja niitä on muuten paljon. Ilahdutan teitä nyt tällä varsin kattavalla hatsapurikuvakavalkadilla:

Hatsapuri (Adzarian) sen alkulähteillä, Armeniassa.

Hatsapuri Armeniassa

Hatsapuri Georgiassa (sekä lavash-leipää ja kubati-makkaraa)

Hatsapuri Armeniassa (ja kastikkeet tkemali sekä adzika)

Hatsapuri Venäjällä, Viipurissa

Hatsapuri Moldovassa

Hatsapuri (pinaatilla) Venäjän Dagestanissa, Mahatskalassa

Hatsapuri Venäjän Dagestanissa, Derbentissä

Hatsapuri Azerbaidzanissa

Hatsapuri Ukrainassa

Hatsapuri Ukrainassa

Hatsapuri Ukrainassa

Hatsapuri Kirgisiassa

Hatsapuri Kirgisiassa

Hatsapuri Venäjällä, Donin Rostovissa

Hatsapuri (pinaatilla) Venäjällä, Sochissa

Hatsapuri Venäjällä, Adlerissa

Hatsapuri Uzbekistanissa

Hatsapuri Ukrainassa
xxx

Hatsapuri Kazakstanissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa (ja satsebeli-kastike)

Hatsapuri (pinaatilla) Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa (ja basche-kastike)

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa (ja georgialaista vettä sekä hapatettua punakaalia)

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa (ja georgialainen salaatti sekä saperavi-viini)

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa (ja kylmä kasvisalkupala phali)

Hatsapurikuvia olisi lähes loputtomasti, mutta ehkä tästä kuvakavalkaadista jonkinlaisen käsityksen kyseisestä ruokatuotteesta saa. :D Kuvat ovat vuosilta digikameroiden yleistymisestä koronan alkuun.

Seuraavan kerran hatsapuri mielessäni voisin ehkä kirjoitella noista hatsapurin eri mallien eroista.

Tässä aikaisempia postauksiani georgialaisesta ruokakulttuurista ja mm. hatsapureista:

Tkemali, satsivi, hinkali & muut georgialaisen keittiön herkut (ajatuksiani georgialaisesta keittiöstä)





Tbilisi loves you (matkakertomus)



Georgialaista ruokaa kenkäostosten lomassa

Ruokamuistoja Jerevanista (ruokakulttuuriin painottuva matkakertomus)


Georgian herkku, hatsapuri (oma reseptini lähes kymmenen vuoden takaa, ilman sulugunia, ei jatkoon)

Georgialaisen keittiön peruskäsitteet Wikipediasta (venäjäksi). Suomeksikin netissä on tietoa nykyään, mutta ei niin kattavasti ja tarkasti kuin venäjäksi (ja varmaan myös georgiaksi, jota en valitettavasti osaa).

lauantai 5. kesäkuuta 2021

Haapasalon hatsapuria Puumalassa ja Lappeenrannassa

Haapasalon hatsapuri kesällä 2020 Puumalassa

Haapasalon hatsapuri keväällä 2021 Lappeenrannassa

Koska Haapasalon hatsapuri on ollut suomalaisten huulilla, ihan kirjaimellisestikin, jo kokonaisen vuoden ajan, kirjoitan siitä minäkin vielä vähän lisää. Edellinen hatsapuripostaukseni on luettavissa tästä linkistä: Haapasalon hatsapurillo.  

Ensin hatsapuria sai Puumalasta Villen kärrystä viime kesänä - kävimme testaamassa - ja sitten sen jälkeen sitä on saanut jo ympäri Suomen aina pääkaupunkiseudulta Lappiin asti, minne kärry aina milloinkin on kurvannut. 

Tänä keväänä kärry oli ensimmäistä kertaa Lappeenrannassa muutaman päivän. Kävimme toki taas apajilla. Nyt Ville ei puuhannut kärryssään yksin, vaan hänellä oli parikin apuria, ja hatsapuria tuli luukusta hurjaa vauhtia; jono suli aina ihan hetkissä toisin kuin Puumalassa taannoin. Tosin myöskään rupatteluaikaa Villen kanssa ei juuri jäänyt.

Suosittelin myös parille kaverilleni hatsapurin testaamista. Heille hatsapuri oli aivan uusi tuttavuus. Kommentiksi sain jälkikäteen, että aika hyvää oli, mutta maha tuli kipeäksi, olivat liian isoja ja rasvaisia. 

Ja kääk, pariskunta oli tosiaan ostanut molemmille oman hatsapurin ja yrittäneet taistella ne yhdellä syömingillä kitaansa kumpikin omansa, suosituksestani sentään raikkaan salaatin kera. 

Enpä älynnyt etukäteen kertoa, ettei hatsapurin ole tarkoitus olla koko ateria, vaan hatsapuri on joko alkupala useammalle henkilölle tai lisäke ruualle. 

Hatsapurisiivu tai korkeintaan kaksi riittää per syöjä. Hatsapuria ei siis tosiaan ole tarkoitus syödä pitsatyylisesti yksinään, siihen se on aivan liian tuhti, vaikkei kooltaan vaikuta edes siltä.

Tämän pariskunnan mielestä hatsapurikärryyn tai -laatikkoon voisi kirjoittaa tarjoiluehdotuksen, ettei hatsapuria tuomittaisi vain sen takia, että sen yrittää syödä kokonaan ja tulee kipeäksi. Vien Villelle terveiset seuraavan kerran tavatessamme. Ellei Ville lue tätä blogistani jo aikaisemmin. ;)

Sen verran kommentoisin viime kesän hatsapurikokemusta ja tämän kevään kokemusta, että viime kesänä hatsapuri oli parempaa. Liekö siihen syynä se, että viime kesänä ne valmistettiin Puumalassa leipomossa ja myytiin Puumalan satamassa suoraan uunista tulleina.

Nyt tänä keväänä Villen kärryssä luki, että tällä hetkellä myynnissä olevat hatsapurit on valmistettu Virossa, kun Puumalan leipomoa remontoidaan/laajennetaan. Ei siinä, Virossa olen saanut erinomaista hatsapuria, mutta liekö tuote kärsinyt kuitenkin jossain määrin kuljetuksen/säilytyksen aikana. 

Valitettavasti tällä kerralla Villen hatsapuri muistutti todella paljon Villen hatsapurilloa, eli sitä pakasteesta kotona uunissa lämmitettävää K-kaupan hatsapuria.

Villeä haastateltiin paikallisradioon kärryn ollessa Lappeenrannassa, ja siinä haastattelussa kuulin hienon uutisen, että Valio rupeaa valmistamaan suluguni-juustoa. Toivottavasti siis myös jälleenmyyntiin, eikä vain Villen leipomolle.

Hassuna kuriositeettina mainittakoon, että toimittaja, ilmeisesti Sirkka Haverinen, puhui tuossa lähetyksessä suiguli-juustosta. No, melkein oikein, haha.

tiistai 13. huhtikuuta 2021

Haapasalon hatsapurillo!

Testasimme lauantaina Haapasalon hatsapurillon. Kyseessä on siis Suomessa suureen suosioon nousseen Haapasalon hatsapurin markettiversio. Tällä hetkellä hatsapurilloa on saatavissa K-marketeista pakasteena.

Ja hatsapurihan on georgialainen juustoleipä, jota on tarjolla Georgian lisäksi laajasti muualla Kaukasuksella, Venäjällä ja monissa entisen Neuvostoliiton maissa, esimerkiksi Virossa. 

Hatsapurista puhutaan yleisesti georgialaisena, vaikka myös armenialaiset ovat sitä mieltä, että hatsapuri on lähtöisin heiltä. No, naapureitahan Georgia ja Armenia ovat, ja ruokakulttuurissa on hyvin paljon samaa.

Hatsapuri on aivan erinomainen herkku. Rasvainen toki, mutta ei sen jokapäiväiseen ruokavalioon tule kuuluakaan. Ja rasvaisen hatsapurin rinnalla nautittavaksi sopii hyvin raikas salaatti runsain, tuorein yrtein. Ja jos haluaa panostaa hieman enemmän, voi hatsapurin kaveriksi tekaista/ostaa mausteisen adzika-kastikkeen.

Hatsapurista on etenkin Georgiassa todella monta eri versiota. Perusidea on kuitenkin hyvin yksinkertainen; tuoreen vaalean leivän ja suolaisen juuston liitto. Joihinkin hatsapureihin tulee lisäksi kananmunaa, pinaattia, lihaa tai papuja. Hatsapureja on eri muotoisia ja kokoisia. Myös juuston käytössä on eroja, joihinkin sitä tulee vain sisään, joihinkin sekä päälle että sisään. 

Yleisimmät hatsapurit lienevät pyöreä Imeretian hatsapuri ja venemäinen Adzarian hatsapuri, joista Imeretian hatsapuri on lähempänä Villen hatsapuria.

Hatsapurillo ei ole hatsapuri siinä mielessä, mitä hatsapuri on Haapasalon kärryssä, ei myöskään siinä mielessä, mitä se on hatsapurin alkulähteillä. Mutta jos ei ole pääsyä Villen hatsapurikärrylle - eikä alkulähteille - tämä toimii oikein hyvin herkullisena hatsapurin tapaisena juustoleipäsenä, hatsapurillona.

Ja tämän "valmistamista" tuskin kukaan voi mokata! Hatsapurillon voi lämmittää jäisenä tai sulatettuna, lämmitysaika on noin 10 minuuttia erittäin kuumassa uunissa, sulatettuna muutama minuutti vähemmän. Kun juusto kuplii ja reunat ovat hieman ruskistuneet, on aika ottaa hatsapurillo uunista ja voidella voisulalla. Parhaimmillaan hatsapurillo on heti uunista tullessaan.

Vaikka venäjää ei osaisikaan, niin Googleen kannattaa syöttää sana "хачапури", niin saa jonkinlaisen kuva siitä kirjosta, minkälaisia hatsapureja on olemassa. Kuvahakukin antaa hyvän tuloksen asian hahmottamiseksi.

Olen itse valmistanut hatsapuria kotona myös ihan kotoisista aineksista, tässä yksi hatsapuriviritelmäni männävuosilta: http://tanjan-mausteet.blogspot.com/2012/08/georgian-herkku-hatsapuri.html. Eihän tuosta alkuperäisen hatsapurin veroista tule, mutta maistuu sekin.

Tuon kotoisen version jälkeen olen hankkinut sulugunia Pietarista, ja sulugunin kanssa pääseekin jo sitten hyvin paljon lähemmäs autenttista lopputulosta. Sulugunia saa nykyään usein myös Suomesta, esimerkiksi Viro-kaupoista. 

Villen ohjeen mukaan hatsapuriin tulee yhtä paljon juustoa kuin taikinaa. Tuhtia on! Mutta ehdottomasti suosittelen kokeilemaan hatsapuria! Suositus koskee sekä ravintolahatsapureja sekä Suomessa että muualla maailmalla -  ja Kaukasuksella tietysti - Villen kärryä, itse tehtyä hatsapuria sekä tietenkin tätä ehkä kaikista helpoiten saavutettavaa uutuutta, hatsapurilloa!

Tässä vanhassa postauksessani on esitelty hieman laajemmin georgialaista keittiötä, jolla on kyllä todella paljon annettavaa kotikokeillekin: http://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2012/08/tkemali-satsivi-ja-hinkali-seka-muut.html. Matkamittarissani on paljon postauksia myös georgialaisista ravintoloista Pietarissa. 

Tässä alla kuvina hatsapurillon matka uuniin, uunista ja parempiin suihin:

Uuniin menossa jäisenä

Kymmenen minuuttia uunissa

Uunista ulos ja lautaselle

Voideltuna valmiiksi nautittavaksi
Suosittelen! Nam!

torstai 31. lokakuuta 2013

Hartso-keitto, georgialaisen keittiön perinteisiä suosikkeja



Voi ihanuus, että onnistuin tekemään herkullista keittoa, georgialaista hartsoa! Vaikeaa se ei ollut, vaikka aikaa siihen vierähti ihan sen takia, että lihaa sai haudutella mureaksi ihan kelpo ajat. Ja näin tämä kokki soppansa hämmensi:

Hartso, georgialaisen keittion perinteisiä suosikkeja 
Lampaan tai naudan keittolihaa (400 grammaa)
Vettä (sopivasti, lihat peittoon ja reilusti ylikin)
Sipulia (2 kappaletta)
Valkosipulia (reilusti)
Luumua tai aprikoosia (tuoretta tai kuivattua, pari desiä)
Riisiä tai ohraa (pari desiä)
Saksanpähkinöitä (desi)
Adzikaa, harissaa tai muuta chili- tai chili-tomaatti-paprikatahnaa tai -murskaa, miksei ihan chilimaustetta tai tuoretta chiliä (oman maun mukaan)
Tomaattia (yksi tai kaksi)
Tomaattimurskaa (tölkki tai kuutio)
Hunajaa
Khmeli suneli -mausteseosta
Mustapippuria
Tuoretta korianteria

Leikkaa liha palasiksi ja pyöräytä pannulla öljyssä niin, että ihan vähän tulee väriä pintaan. Laita liha kattilaan veteen kiehumaan, ja kiehumisen alettua kunnolla, kuori tarvittaessa vaahto pois. Laske lämpöä ja anna hautua tunti tai vaikka puolitoista.


Leikkaa sipulit ja valkosipulit ja laita pannulle öljyyn hetkeksi. Lisää joukkoon luumut, riisit tai ohrat, murskatut saksanpähkinät. Tämä seos hurautetaan hautuneen lihan ja lihaliemen joukkoon.


Samalla kattilaan lisätään adzikaa oman maun ja adzikan vahvuuden mukaan. Meillä oli sen verran montaa sorttia adzikaa jääkaapissa, etten itse vaivautunut sitä valmistamaan. Näistä kolmesta (kuvassa alla) valitsin keskimmäisen, joka on ostettu Virosta. Ensimmäinen purkki on Venäjältä ja kolmas ihan niinkin eksoottisesta paikasta kuin K-lehmuksesta Lappeenrannan Kaukaalta. Tosin Suomessa myytävät adzikat ovat poikkeuksetta olleet liian paprikaisia minulle.

Mausta keitto tässä vaiheessa myös khmeli sunelilla ja mustapippurilla. Joku tahtonee laittaa suolaakin, mutta mielestäni sitä ei tarvita, tulee niin aromikas keitto ihan ilman. Anna kiehua miedolla lämmöllä vartti tai puoli tuntia.


Seuraavaksi käytä tomaatit ja tomaattimurska pikaisesti pannun kautta ja lisää ne keittoon. Lisää myös hunaja. Anna kiehua kymmenen minuuttia.


Leikkaa korianteri pieniksi ja lisää keittoon ihan lopussa tai tarjoiltaessa. Korianteria laitetaan oman maun mukaan. Jos korianteri ei ole tuttu yrtti, sitä kannattaa laittaa ensin vain vähän, se on melko voimakasta maultaan, ja jakaa mielipiteitä rankasti.

Tämä oli ensimmäinen hartso, jonka tein itse, ja uskomattoman hyvää tuli. Pitkän käytännön – georgialaiset ravintolat – ja teorian – netti ja ruokakirjat – tutkimisen jälkeen päädyin näihin ainesosiin. Suosittelen!


Joku varmaan miettii, mistä khmeli suneli -mausteseosta saa. Omani olen ostanut Georgiasta, mutta veikkaisin, että sitä saa myös ainakin Venäjältä ja Virosta, jossa georgialainen keittiö on suosiossa. Saisikohan Helsingistä jostain etnisestä kaupasta? Tosin tuntuvathan nuo ihmiset tekevän hartsoa ilman hkmeli suneliakin, muilla maustekombinaatioilla.

Wikipediasta löytyy khmeli sunelin ainesosat, eli siitä sitten vaan mausteseosta tekemään ja georgialaisia ruokia kokkailemaan:

"Khmeli suneli (Georgian: ხმელი სუნელი, literally "dried spices") is a traditional Georgian spice mix. It is popular in Georgia and entire Caucasus region.

Among the herbs and spices used in khmeli suneli are: coriander, dill, basil, bay leaf, marjoram, blue fenugreek, parsley, safflower or saffron, black pepper, celery, thyme, hyssop, mint, and hot pepper."

Myös adzikan erityisen noheva kokki valmistaa tietenkin itse. Wikipedia neuvoo siinäkin:

"Adjika (georgiaksi: აჯიკა, venäjäksi: аджика, englanniksi: adjika) on georgialainen maustekastike, joka sisältää yleensä ainakin punaista chiliä, valkosipulia, suolaa ja erilaisia mausteita*, kuten korianterin lehtiä. 

Reseptit voivat vaihdella; osassa resepteistä mukana on myös tomaattia ja paprikaa. Adjikaa käytetään georgialaisen keittiön lisäksi myös venäläisessä keittiössä. Koostumukseltaan adjika muistuttaa hieman italialaista punaista pestoa."

*Ja tuohon kohtaan "erilaisia mausteita" lisäisin itse ainakin khmeli-sunelin ja/tai piparjuuren sekä kenties myös kanelin. Lisäksi adzikaan sopii mainiosti tomaattipyre. Ilman Kaukasuksen mausteita tai jotain erityismausteita adzika jää laimeksi, pelkäksi valkosipuliseksi paprikasalsaksi.


Tervetuloa kiehtovan ja herkullisen, suorastaan huumaavan georgialaisen keittiön lumoihin!

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Chanahi, makuja georgialaisen keittiön uunin lämmöstä



Jatkan Georgia-teemaa, kun olen hyvään vauhtiin päässyt, ja koska georgialainen ruoka vaan on aivan parasta. Kaikkia aineksia georgialaisen ruuan valmistukseen ei Suomesta tai ainakaan Lappeenrannasta löydä, mutta onneksi on Pietari naapurissa. Mausteita toin mukanani Georgiasta, mutta uskon niitäkin löytyvän Pietarista tai Tallinnasta tarpeen tullen. 

Tosin meille epäominaiseen tapaan olemme jopa miettineet, että haluaisimme käydä Georgiassa uudelleenkin, paljon mielenkiintoista jäi näkemättä. Eivätkä lennot Pietarista ole edes hillittömän hintaisia, ja paikan päällä hintataso on kohtuullinen. Niin, ja sitten se ruoka sekä viini, uuh. Sekä ystävälliset, auttavaiset, kiinnostuneet ihmiset. Ehkäpä Georgian uusinnan voisi yhdistää Azerbaidzanin reissuun...

Teinpä siis eräänä syyskuisena iltana Georgian inspiroimana pieniä hatsapureja (juustoleipäsiä) ja chanahia, lammaspataa uunissa. Hatsapurit eivät ihan onnistuneet, olivat kovia kuin pesispallot, mutta lammaspadasta tuli todella maukasta.
 
Чанахи
Баранина в горшочке, тушеная с баклажанами, томатами, картофелем, паприкой, зеленью и специями

Chanahi
Mutton in ceramic pot, stewed with eggplants, potato, sweet pepper, greens and Caucasian spices

Chanahi
lampaanlihaa
munakoisoa
perunaa
(paprikaa, jota me ei laiteta allergiani takia)
valkosipulia
porkkanaa
sipulia
tuoretta chiliä
tomaattipyrettä 
lihalientä (joko omasta päästä tai kuutiosta)
tuoretta persiljaa, korianteria, basilikaa, tilliä
georgialaisia mausteita tai muita Kaukasian mausteita

Venäläisen keittiön tapaan kaikki ainekset käyvät paistinpannun kautta ennen pataan menoa. Eli paistetaan pannuilla lihaa, (itketettyjä) munakoisoviipaleita, perunaviipaleita, porkkanapaloja, sipulia ja paprikaa (jos sitäkin haluaa laittaa pilaamaan padan;). Tehdään lihaliemi pannulle, jossa on ollut lihat ja sipulit, ja liemen sekaan laitetaan tomaattipyre sekä mausteita oman maun mukaan. Meillä käytettiin georgialaista hmeli sunelia.

Sitten kasataan ainekset pataan seuraavassa järjestyksessä: ensin lihat, sitten munakoisot ja valkosipulit, sitten perunat, porkkanat (ja paprikat), sipulit ja chilit. Lihaliemi lurautetaan sekaan, päälle ladataan tuore yrttisekoitus ja tomaatit.

Tarjoiltaessa päälle laitetaan vielä jäljelle jäänyt yrttisilppu. Päälle voi ripsauttaa myös jotain kirpeää pöytämaustetta tai pippuria, jos haluaa.

Ja niin on hyvää, ja sopii mainiosti Suomen kylmenevään syysiltaan. Eikä siellä Georgiassakaan tähän aikaan vuodesta lämmin ole, päinvastoin. Lammaspata lämmittää.