Täytetyt uunisämpylät

Sämpylöitä yksi per syöjä

Täyte:

- Salamia tai jotain muuta (suolaista) makkaraa/leikkelettä pieninä paloina viipale, pari per sämpylä
- Mieleistä juustoa pieninä paloina ehkä pari viipaletta/palaa per sämpylä, sinihomejuusto käy myös
- Maustekurkkua ja/tai tomaattia pieninä paloina
- Kevytkermaviiliä muutama lusikallinen
- Kermaa loraus
- Sitruunamehua liraus
- Ketsuppia turaus
- Valkosipulimurskaa tai valkosipulia rouhittuna valkosipulimyllystä
- Yrttejä, tuoreita tai kuivattuja, esim. timjamia ja oreganoa maun mukaan, myös ruohosipuli käy
- Suolatonta sitruunapippuria (muita mausteita maun mukaan)

Uunin jälkeen sämpylöiden päälle: mustapippuria myllystä ja yrttejä

Valmistusohje:

Koverra sämpylöistä sisus pois. Sekoita täytteen kaikki ainekset. Laita täyte sämpylöihin. Sämpylän päälle voi vielä laittaa hieman juustoa ennen uuniin menoa,

Sämpylät saavat olla kuumassa uunissa noin vartin, lämpötila noin 175 astetta. Sämpylät voi laittaa halutessaan folioon uunissa olon ajaksi, sämpylät säilyvät niin pehmeämpinä. Ilman foliota sämpylöiden kuorista tulee aika hyvän rapsakat, jos sellaisista tykkää.

Uunin jälkeen sämpylöiden päälle voi rouhia mustapippuria ja laittaa vielä tuoreita yrttejä. Meillä oli ensimmäisellä kerralla timjamia, toisella kerralla (kun kuvat otettiin) rosmariinia.

Helppoa, nopeaa ja hyvää, myös täyttävää; hyvä lounasruoka esimerkiksi raikkaan salaatin kanssa. Aamupalalle sopii hyvin myös.

Voisin ajatella tekeväni täytetyt uunisämpylät myös vaikka graavilohitäytteellä, jolloin yrttien joukossa voisi käyttää lisäksi myös tilliä, joskin toki timjami sopii erinomaisesti myös lohelle, ja tilli toki myös salamille. Muiksi täytteiksi sopisivat samat kuin tässä salamisämpylässä, tosin juustoa ei välttämättä kalan kanssa tarvittaisi.

Tarina sämpylöiden taustalla:

Idean uunisämpylöihin sain netissä sattumalta näkemästäni mainoksesta, jossa tosin mainostettiin gluteenittomia uunimunakasveneitä: https://friaglutenfree.com/fi/glutenfria-recept/gluteenittomien-uunimunakasveneiden-resepti/.

Olen toki tehnyt ennenkin mm. täytettyä leipää, ettei konsepti sinällään uusi ole, mutta nyt tein ensimmäistä kertaa sämpylöitä täytetyn leivän tyyliin: http://tanjan-mausteet.blogspot.com/2017/09/taytetty-uunileipa.html

Tein täytettyjä sämpylöitä salaatin kera eiliseksi lounaaksi, ja jotenkin kuva vaan jäi ottamatta siinä arjen tiimellyksessä. Meinaan tehdä näitä uudelleen viikonloppuna aamupalalle tai brunssille, kun sämpylöitäkin on vielä jäljellä, joten laitan kuvat sitten.

Sämpylöinä meillä käytettiin Viipurilaisen Kotileipomon Konsta-ruissekasämpylöitä, joita Mikon sukulaiset toivat tuliaisiksi muiden leipomoherkkujen ohella Vääksystä, Lahden seudulta. Kiitos Anne, Mika ja pojat!

Sämpylät olivat oikein hyviä, mutta samaisen leipomon kristallipulla se vasta hyvää onkin! En ole edes pullan ystävä, ja tätäkin pullaa maistoin lähinnä kohteliaisuudesta, mutta yllätyin aivan täysin, miten pulla voikin olla niin hyvää ja tuoretta, koostumukseltaan ja maultaan aivan erilaista kuin peruspullapitko tms. Liekö yksi syy pullan herkullisuuteen leipomon itsekeittämä vaniljakreemi? 

Saimme tuliaiseksi myös Viipurilaisen Kotileipomon juureen leivottuja vehnä-kaurapaloja, jotka nekin olivat selvästi keskivertoleipää parempia, joten tällä kokemuksella voin jo sanoa, että tähän leipomoon meidän täytyy ehdottomasti tehdä visiitti, jos toinenkin. Suosittelen lämpimästi muillekin!

Pekoni-kermahernekeitto

Jos miehesi saisi päättää, mitä teillä syödään viikonloppuna, millainen olisi ruokalista?

Mikko oli sattumoisin löytänyt useamman mielenkiintoisen reseptin netistä/lehdistä ja ehdotti ruokia viikonlopuksi. Mitä sitä sitten turhaan miettimään enempiä, vaan tuumasta toimeen.

Meillä kokattiin viikonloppuna Mikon ehdotuksesta siis tonnikalalasagnea, fetalihapullia ja pekoni-kermahernekeittoa.

Aloitetaan hernekeitosta. Mikko löysi reseptin mainoslehdestä, muttei ottanut reseptiä talteen. Marketissa nopeasti googlaten resepti löytyi, muttei auennut. Näkyi vain otsikko, joka oli pekoni-kermahernekeitto, näkyi myös alku ingressistä, joka ei paljon enempää tietoa aineksista antanut kuin Dijon-sinapin.

No, nimestä tietysti pystyy päättelemään paljon, mutta eihän se toki "oikein" mennyt, kun sitten pääsimme kotiin paperireseptin äärelle. Mutta ei hätää, olen varma, että meidän reseptimme päihittää alkuperäisen reseptin mennen tullen.

Pekoni-kermahernekeitto

Purkki lihatonta luomuhernekeittoa
Paketti pekonia
Ruokakermaa
Dijon-sinappia

Paistoimme pekonit rapeaksi uunissa ja pilkoimme ne.

Lämmitimme hernekeiton kattilassa veden kanssa, lisäsimme vähän ruokakermaa.

Tarjoilimme keiton ruokakerman, Dijon-sinapin ja pekonisilpun kanssa.

En ole ennen niin hyvää hernekeittoa syönytkään, vaikka iskän kasvishernekeitolla onkin aina erityinen paikka makumuistoissani.

P.S. Kiinnostuneille tiedoksi, että alkuperäiseen K-kaupan reseptiin olisi tavalliseen purkkihernekeittoon lisätty pekoni-sipuliruokakermaa ja Dijon-sinappia. Juu, kilpailua ei synny tämän reseptin kanssa.

Punajuurta burgeriin australialaisittain

Lupasin Mikolle, että jos suomalainen voittaa tänä aamuna F1-kilpailuissa Melbournessa, tehdään heti Melbourne-burgerit burgerimies Akseli Herlevin tapaan. Ja niinpä, Bottas voitti ylivoimaisesti, mutta burgerit olivat valmiita vasta iltapäivällä. Hyvää kannattaa odottaa. 😉

Pakko myöntää, että vähän laiskotti aamusella heti kisan jälkeen, mutta sitten kun hommaankin ryhdyttiin, niin eihän se nyt nopeaa ollut. Majoneesista lähtien tehtiin kaikki omin pikkukätösin.

Majoneesia tehtiin ensimmäistä kertaa itse. Kauheasti meitä oli peloteltu, että majoneesi juoksettuu helposti, mutta eipä juoksettunut. Teimme valkosipuli-chilimajoneesia, hyvää sellaista.

Valkosipuli-chilimajoneesi

Ainekset:
Luomukananmuna
Dijon-sinappia lusikallinen
Öljyä muutama desi
Sitruunamehua noin kaksi ruokalusikallista
Tuoretta chiliä (yksi punainen palasina ilman siemeniä)
Tuoretta valkosipulia (pari kynttä palasina)
Valkopippuria
Mustapippuria myllystä

Sekoitimme kananmunan, sinapin, sitruunamehun ja valkopippurin sauvasekoittimella. Sitten varovasti ja hitaasti liruttelimme seuraavaan sekoituksen aikana mukaan muutaman desin öljyä. Lopuksi laitoimme sekaan valkosipulit ja chilit ja hurautimme jälleen sauvasekoittimella. Päälle laitoimme vielä mustapippuria myllystä.

Melbourne-burgerin erikoisuus on Herlevin mukaan punajuuri. Herlevi itse ei kuitenkaan halua sitä käyttää, vaan ananasta – koska punajuuri sotkee! No, sotkee ja sotkee, todella hyvin se silti sopii hampurilaiseen, voin kokemuksesta sanoa. Ja myös sotkee, voin kokemuksesta sanoa.

Hampurilaispihvit teimme vähärasvaisesta jauhelihasta lisäten siihen tuoretta chiliä, vähän natural umamia, sitruunamehua, inkiväärijauhetta, valkosipulimurskaa, suolatonta sitruunapippuria, sriracha-kastiketta ja hyvin vähän luomuketsuppia pienen, tarvittavan makeuden takaamiseksi.

Hampurilaissämpylöinä käytimme Leipä-Aitan valkosipulisämpylöitä, koska ne kokonsa puolesta sopivat burgeriin hyvin. Ja kuten kävi ilmi, ne sopivat myös näkönsä ja makunsa puolesta erinomaisesti hampurilaiseen.

Grillasimme voidellut sämpylät, asettelimme päälle majoneesin, cheddar-juustosiivun, tomaatin, punajuuren, salaatin ja grillatun pihvin. Mikolle lisäksi paistetun munan ja pekonin. Ja siinähän se, Melbourne-burger. Täytti kyllä kaikki odotukset! Punajuuri niin sopii hamppariin!

Cevicheä Panamassa ja Costa Ricassa

Panama City, Panama

Reissasimme tammikuussa pari viikkoa Panamassa ja Costa Ricassa.

Panamassa lumouduimme vilkkaasta Panama Citystä pilvenpiirtäjineen sekä pienen Boqueten kylän ja sen lähiseutujen upeista luonnonmaisemista. Ja mielenkiintoista oli tutustua myös Panaman kuuluisaan kanavaan.

Costa Ricasta jäivät mieleemme maata hallitsevat vuoristot, meri, perhoset ja paikallisten kielitaito; siinä missä Panamassa englantia ei juurikaan puhuta, niin Costa Ricassa se tuntuu luonnistuvan monilta. Maa on vihreä ja kaunis, eläimistöltään erittäin rikas. Pura Vida, Costa Rica!

Boqueten kylä, Panama

Tolingan saari, Costa Rica @ Tyynimeri

Sea food platter @ Panama

Myös ruokakulttuuri enimmäkseen miellytti. Ja se ceviche!

Väli-Amerikan ruokakulttuuri on melko monipuolista. Näin myös Panamassa ja Costa Ricassa. Tuoreita hedelmiä on tarjolla aamusta iltaan. Riisiä kuuluu lähes ruualle kuin ruualle; perusruoka-annos sisältää usein riisiä, paistettua banaania, kanaa, mustapapuja sekä mahdollisesti kasviksia tai salaattia ja maissileipäsen.

Chiliä ja mausteita ruuissa on rohkeasti, myös yrttejä ja erityisesti korianteria suositaan. Kalaa ja äyriäisiä käytetään ilahduttavan paljon, ja onhan se ymmärrettävää näissä pienissä merenrantavaltiossa, joissa meri ei koskaan ole kovin kaukana.

Väli-Amerikan (sekä Etelä-Amerikan) keittiön ylpeys lieneekin raa’asta kalasta sitruksilla marinoitu, alkujaan Perusta kotoisin oleva ceviche, jota on tarjolla runsaasti sekä Panamassa että Costa Ricassa.

Cevicheä tehdään meillä kotonakin, ainoa cevichen kokkausintoa hieman rajoittava tekijä on se, että cevichen himon iskiessä pitäisi kotona olla vähintään pari päivää pakastettua kalaa. Sanotaan, että merikalaa ei tarvitsisi pakastaa, mutta etenkin järvikala täytyy pakastaa loisten hävittämiseksi.

Cevichen perusresepti on yksinkertainen.

Costa Ricassa laivalla nautittu ceviche

Ceviche

kalaa (lohi, siika, kuha, tonnikala – Panamassa söin myös cevichen, joka oli tehty simpukoista)
lime tai sitruuna
punasipuli
korianteria (ja/tai muuta tuoretta yrttiä)
oliiviöljyä (chilillä ja valkosipulilla maustettua)
punaista chiliä
valkosipulia
inkivääriä
mustapippuria myllystä
suolatonta sitruunapippuria
ripaus sokeria ja umamia (tai suolaa)

Lisäksi cevicheen voi pilkkoa tuoretta mangoa, avokadoa tai tuorekurkkua – ehkä ensi kerralla kokeilen ihanan kirpeää passionhedelmää.

Kalaa marinoidaan sitruksisessa mausteliemessä perinteisesti muutaman tunnin ajan. Vähän lyhyempikin aika kyllä välttää. Helppoa, terveellistä ja hyvää!

Simpukkaceviche Panamassa

Banskukaakku, lapsuuteni makumuistoja

Meillä ei kotona juurikaan leivottu makeita, mutta erään lapsuudenystäväni kotona muistan saaneeni maailman parhaat tuoreet, painavat munkit sekä ihanan kosteata banaanikaakkua.

En enää muista, kutsuiko ystäväni vai joku hänen perheenjäsenensä sitä kaakuksi – vai ihanko itse olen keksinyt sitä niin nimittää, mutta kaakkuna sen muistan. Jopa banskukaakkuna.

Tämä lapsuuden ihanuus tuli mieleeni, kun luin bloggaajakollegani Suvin postauksen siitä, kun hän äitinsä kanssa innostui tekemään banaanikakkua. Resepti ei näyttänyt monimutkaiselta, joten ajattelin, että kaltaiseni laiska leipurikin saattaisi sellaisen jaksaa vääntää.

En kuitenkaan halunnut tyytyä yhtään sen vähempään kuin tavoittelemaan lapsuuteni makumuistoa. Tarvitsin siis reseptin suoraan alkulähteiltä, ja lapsuudenystäväni sen minulle ystävällisesti pyynnöstäni toimitti.

Banskukaakku

Ainekset:

150 grammaa margariinia
3 desiä sokeria
2 munaa
4 banaania
3,5 desiä vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 tl neilikkaa
2 tl vaniljasokeria

Ohjeet:

Vatkasin ensin sauvasekoittimella sokerin ja huoneenlämpöisen margariinin keskenään.

Lisäsin mukaan munat.

Pilkoin sekaan banaanit yksi kerrallaan ja hurauttelin seoksen tasaiseksi.

Sekoitin kuivat aineet keskenään ja lisäsin ne astiaan, jossa oli vatkattu seos. Itse asiassa sekä kanelia että neilikkaa lipsahti vähän enemmän kuin reseptissä mainittu…

Kaadoin koko hoidon voideltuun, korppujauhotettuun vuokaan ja laitoin uuniin 175 asteeseen noin 45 minuutiksi.

Taikina oli hyvä, tuoksu uunista erittäin hyvä, lopputulos erinomainen. Olen aivan ihmeissäni, että osasin tehdä noin ihanaa, kosteata banskukaakkua! Kiitos mahtavalle reseptille!

Kuriositeettina mainittakoon, että vaikka suurin osa aineksista on samoja kuin Suvin kaakussa, niin mittasuhteet ovat erilaiset. Olen varma, että neilikalla on tärkeä rooli lapsuuteni makumuistossa, mutta niin lienee runsaalla määrällä banaania ja sokeriakin ;)

Sen täydellisen metsästys: inkiväärinen juustoviettelys

​
Juustoviettelys on ollut kotikeittiömme suosikkeja iät ja ajat. Sen juuret juontavat Pietariin, jo toimintansa lopettaneeseen Cafe Hameleoniin, jossa on aikoinaan istuttu ilta jos toinenkin juustoviettelystä ja skumppaa nauttien.

Olen tehnyt juustoviettelystä vuosien saatossa monella eri tavalla, tässä reseptissä tärkeää roolia näyttelevät inkivääri ja chiliöljy. Ja juustoviettelyksessä kuuluu maistua myös valkosipuli kunnolla.

Inkiväärinen juustoviettelys

Salaatti:
vihreä omena
pari pientä, napakkaa suolakurkkua
juustoa (Edam, Emmental tai joku muu – oman maun mukaan)
puolikas tuorekurkku
paistettua ruisleipää (ohuen ohut toimii hyvin)
Paistamiseen chiliöljyä (Tesco Finest Fiery Chilli & Garlic Dipping Oil)

Kastike:
kermaviili (kevyt)
Öljypuun majoneesia
tuoretta inkivääriä pilkottuna
tuoretta valkosipulia pilkottuna
sitruunamehua
suolatonta sitruunapippuria reilusti
chiliä myllystä
chiliöljyä

Salaatin päälle:
tuoretta timjamia ja/tai basilikaa
mustapippuria myllystä

Pilko salaatin ainekset. Sekoita kastike erillisessä kulhossa. Paista leipäpalat chiliöljyssä ja jäähdytä ne paistamisen jälkeen.

Laita muut salaattiainekset kulhoon, mutta jätä ruisleipäpalat ja tuorekurkku erikseen. Sekoita kastike salaattiin. Salaatin kastikkeineen voi laittaa jääkaappiin maustumaan.

Lisää salaattiin tuorekurkku ja paistetut, pikantisti chiliset leipäkuutiot vasta juuri ennen tarjoilua. Lopuksi päälle mustapippuria myllystä ja tuoreet yrtit. Avot!

Jos haluamme juustoviettelyksestä ruokaisampaa, lisäämme viettelykseen keitettyä täysjyväpastaa sekä paahdettuja cashew-pähkinöitä.

Pähkinät lisätään salaattiin ruisleivään ja tuorekurkun kanssa vasta tarjoiluvaiheessa, makaronit menevät mukaan muiden ainesten kanssa ennen jääkaappikeikkaa.

Приятного аппетита!

Lopuksi avaan vielä sen verran tuota otsikkoa, että minulla on meneillään ”sen täydellisen metsästys” muutamien ruokien suhteen, joita ovat muun muassa borssikeitto, spagetti bolognese ja juustoviettelys.

Nämä ”täydellisyyden tavoittelijat” ovat suosikkiruokiamme, joita kokatessamme pyrimme monenlaisin tuunauksin aina hieman erilaiseen, maukkaimpaan mahdolliseen lopputulokseen.

Borssikeiton ja bolognesen osalta metsästämme sitä täydellistä myös eri ravintoloista aina tilaisuuden tullen. Myös köyhät ritarit kuuluvat ravintolametsästettäviimme.

Alkunsa "sen täydellisen metsästys" sai lapsuuden makumuistosta ns. täydellisestä borssista – ja sen täydellisen metsästys jatkukoon!

Tuulirannan hirviraqout

Vierailijakynäilijä Tarja, kynäilyn aiheena hirviraguu, olkaa hyvät:

Hirviraqoutin tai karjalalaisittain hirviraguun resepti on muokattu versio Tomi Björkin reseptistä (https://www.is.fi/ruokala/resepti/art-2000001005249.html). Tatjuska pyysi ”tarinaa” ruoan kylkeen, joten laitetaan ohjeen oheen jotain ajatuksia, miten tällaiseen läjään on päädytty.

Mistä hirviraguu on meille päätynyt? Hirvenliha on positiivinen sivutuote mieheni metsästysharrastuksesta, jos sitä voi siksi nimittää. Olemme ajoittain asiasta eri mieltä, mutta joka tapauksessa kaksi pakastinta täyttyvät syksyn metsästyksen saaliista. Välillä on vaikea keksiä, mitä muuta hirvestä tekisi kuin iänikuista paistia. Jokin vuosi sitten olen netistä tämän ohjeen löytänyt. Ohjetta sovelletaan joka kerta eri tavoin ja tämänkertainen raguu sisältää:

Hirven paistilihaa
Hirven jauhelihaa
Sipulia (ei liian pienenä silppuna, jos joku ei tykkää, sen saa noukittua pois)
Pekonia muutamia siivuja tai paketin tähde
Desi punaviiniä
Tomaattimurskapaketti
Oliiviöljyä
Cayennepippuria, suolaa, mustapippuria, tuoretta rosmariinia, timjamia, basilikaa

Joskus olen lisännyt mukaan varsiselleriä ja porkkanaa. Katajanmarjoja kannattaa myös lisätä, ja itse lisäisin myös sitruunamehua. Lisäksi mitä tahansa syötävää metsäsientä (herkkutatti, kantarelli, suppilovahvero, mustatorvisieni) voi lisätä antamaan makua. Ruoka kannattaa ehdottomasti hauduttaa padassa haudutusuunissa. Tykkään itse tästä ruuasta, sillä tähän tulee tomaattimurskaa, joka on yksi lempiaineita ruoanlaitossa. Lisäkkeenä ei ole muusia, vaan spelttiä ja perusvihersalaattia fetalla höystettynä (tosin ilman paprikaa Tatjuskan takia:).

Hirviraguu on oikeaa lähiruokaa, sillä hirvi, sienet ja katajanmarjat ovat kesämökin liepeiltä, eli iso osa raaka-aineista on puhtaita, itse kerättyjä tai saalistettuja. Kai niitä sieniäkin voi saaliiksi kutsua.
Ihan joka viikonloppu ei päästä nauttimaan hirviraguusta, vaan ohje putkahtaa mieleen silloin tällöin.

Nyt oli hassu sattuma, että tälläkin kertaa meillä oli hirviraguuta, kun Tatjuska ja Mikko tulivat mökille. Edellisellä kerralla ruoka oli ihan etukäteen mietitty, nyt pelkkä sattuma. Mutta hyvin maistui joka tapauksessa. Jos ja kun Tatjuska ja Mikko tulevat seuraavan kerran, niin eiköhän raguuta taas löydy.

Teksti: Tarja (Hellapoliisimestari;)
Kuvat: Tanja (Tatjuska) ja Mikko
"Tuulirannassa" Tarjan ja Repan mökillä

Kuha on

 Toisen kala meni pannulla palasiksi.

Ilta mökillä Pohjois-Karjalassa, paikallista kuhaa ja ihan muutama muu aines – niistä syntyy mitä mahtavin illallinen!

Ainekset:
Kuhafilee per syöjä
Hevosen kylmäsavupaistia pilkottuna lastuiksi
Tuoretta inkivääriä pilkottuna lastuiksi
Sitruunanmehua
Suolatonta sitruunapippuria
Chilillä maustettua oliiviöljyä paistamiseen

Tarjoiluun:
Tuoretta tilliä

Kuhafileet paistetaan chilillä maustetussa oliiviöljyssä tuoreiden inkiväärilastujen ja hevosen kylmäsavupaistilastujen kanssa.

Kalan päälle lisätään paiston loppuvaiheessa suolatonta sitruunapippuria ja sitruunanmehua. Suolaa ei tarvita, suolaisuus tulee savupaistista, ja makumaailmaa hallitsee joka tapauksessa chili ja sitruunapippuri sopivassa suhteessa hennolle kalalle.

Kala tarjoillaan tillipedillä. Niin yksinkertaista, niin hyvää!

Resepti on sinällään jopa perinteinen lihan ja kalan liitto, sekä makeaa ja suolaista, mutta tuore inkivääri ja chiliöljy tuovat tietynlaista eksotiikkaa miedolla tulisuudellaan.

Suosittelen; ja ruuan tekemiseen menee todellakin alle kymmenen minuuttia, kun salaatin kalan viereen tekee kumppani ;)