Näytetään tekstit, joissa on tunniste lämmin alkupala. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lämmin alkupala. Näytä kaikki tekstit

lauantai 5. kesäkuuta 2021

Haapasalon hatsapuria Puumalassa ja Lappeenrannassa

Haapasalon hatsapuri kesällä 2020 Puumalassa

Haapasalon hatsapuri keväällä 2021 Lappeenrannassa

Koska Haapasalon hatsapuri on ollut suomalaisten huulilla, ihan kirjaimellisestikin, jo kokonaisen vuoden ajan, kirjoitan siitä minäkin vielä vähän lisää. Edellinen hatsapuripostaukseni on luettavissa tästä linkistä: Haapasalon hatsapurillo.  

Ensin hatsapuria sai Puumalasta Villen kärrystä viime kesänä - kävimme testaamassa - ja sitten sen jälkeen sitä on saanut jo ympäri Suomen aina pääkaupunkiseudulta Lappiin asti, minne kärry aina milloinkin on kurvannut. 

Tänä keväänä kärry oli ensimmäistä kertaa Lappeenrannassa muutaman päivän. Kävimme toki taas apajilla. Nyt Ville ei puuhannut kärryssään yksin, vaan hänellä oli parikin apuria, ja hatsapuria tuli luukusta hurjaa vauhtia; jono suli aina ihan hetkissä toisin kuin Puumalassa taannoin. Tosin myöskään rupatteluaikaa Villen kanssa ei juuri jäänyt.

Suosittelin myös parille kaverilleni hatsapurin testaamista. Heille hatsapuri oli aivan uusi tuttavuus. Kommentiksi sain jälkikäteen, että aika hyvää oli, mutta maha tuli kipeäksi, olivat liian isoja ja rasvaisia. 

Ja kääk, pariskunta oli tosiaan ostanut molemmille oman hatsapurin ja yrittäneet taistella ne yhdellä syömingillä kitaansa kumpikin omansa, suosituksestani sentään raikkaan salaatin kera. 

Enpä älynnyt etukäteen kertoa, ettei hatsapurin ole tarkoitus olla koko ateria, vaan hatsapuri on joko alkupala useammalle henkilölle tai lisäke ruualle. 

Hatsapurisiivu tai korkeintaan kaksi riittää per syöjä. Hatsapuria ei siis tosiaan ole tarkoitus syödä pitsatyylisesti yksinään, siihen se on aivan liian tuhti, vaikkei kooltaan vaikuta edes siltä.

Tämän pariskunnan mielestä hatsapurikärryyn tai -laatikkoon voisi kirjoittaa tarjoiluehdotuksen, ettei hatsapuria tuomittaisi vain sen takia, että sen yrittää syödä kokonaan ja tulee kipeäksi. Vien Villelle terveiset seuraavan kerran tavatessamme. Ellei Ville lue tätä blogistani jo aikaisemmin. ;)

Sen verran kommentoisin viime kesän hatsapurikokemusta ja tämän kevään kokemusta, että viime kesänä hatsapuri oli parempaa. Liekö siihen syynä se, että viime kesänä ne valmistettiin Puumalassa leipomossa ja myytiin Puumalan satamassa suoraan uunista tulleina.

Nyt tänä keväänä Villen kärryssä luki, että tällä hetkellä myynnissä olevat hatsapurit on valmistettu Virossa, kun Puumalan leipomoa remontoidaan/laajennetaan. Ei siinä, Virossa olen saanut erinomaista hatsapuria, mutta liekö tuote kärsinyt kuitenkin jossain määrin kuljetuksen/säilytyksen aikana. 

Valitettavasti tällä kerralla Villen hatsapuri muistutti todella paljon Villen hatsapurilloa, eli sitä pakasteesta kotona uunissa lämmitettävää K-kaupan hatsapuria.

Villeä haastateltiin paikallisradioon kärryn ollessa Lappeenrannassa, ja siinä haastattelussa kuulin hienon uutisen, että Valio rupeaa valmistamaan suluguni-juustoa. Toivottavasti siis myös jälleenmyyntiin, eikä vain Villen leipomolle.

Hassuna kuriositeettina mainittakoon, että toimittaja, ilmeisesti Sirkka Haverinen, puhui tuossa lähetyksessä suiguli-juustosta. No, melkein oikein, haha.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Inkiväärilohi maukkaan avokadon kera


Nyt tuli kyllä tehtyä sellainen ässäruoka lohesta, ettei mitään rajaa. Ajattelin valmistaa jotain yksinkertaista, helppoa ja terveellistä niistä aineista mitä jääkaapissa oli.

Inkiväärijauhe, suolaton sitruunapippuri, natural umami, sitruunamehu, avokado, inkivääri












Lohi pannulla
Lohi sai paljon tuoretta inkivääriä päälleen jo paistovaiheessa sekä sen jälkeen. Pannulle
ripautin ihan vähän sokeriakin. Ennen paistamista laitoin lohelle mausteeksi vain hentoisesti japanilaista luonnon umamia (suolaa 10%) ja luomuinkiväärijauhetta.

Lisukkeena lohen kanssa oli avokadoa, joka oli maustettu runsaalla sitruunalla ja suolattomalla sitruunapippurilla.


Näin se meni: Ensin pannulla tirisi vähän öljyä sekä paljon tuoretta inkivääriä pieneksi siivutettuna. Sitten sekaan menivät lohipalat ja sitruunaa. Medium on lohelle sopiva kypsyys, siinä vaiheessa palat pääsivät lautaselle. Tässä kohtaa maistettiin ja sitten lohen päälle laitettiin vielä reilusti tuoretta inkivääriä ohuina lastuina/pieninä paloina.

Oli kyllä herkullinen ruoka. Ihana suorastaan. Ja paljon terveellisiä rasvoja. Vastustuskyky kiittää runsaasta inkivääristä.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Nachopelti chilisellä tonnikalalla


Olen testannut tässä viime aikoina muutamaa tosi simppeliä, uudehkoa trendiruokareseptiä. Taannoin tein korvapuustipuuroa, eilen pekonisushin, tänään nachopellin. Nuo nimet ovat jo itsessään ihan sieltä tännepäin :D

Sain erään kaverini Facebook-kuvasta inspiraation nachopellillisen väsäämiseen. Eihän meillä tietenkään ollut mitään siihen (netistä löytyvien reseptien mukaan) kuuluvia aineksia - paitsi ne nachot eilisen pekonisushin jäljiltä - mutta muutenkin kun on tapana tuunata, niin tällaista siitä tuli. Ja voin sanoa, että oli hyvää, eikä edes kovin raskasta, jollaiseksi ruuan saa varmasti, jos käyttää runsaasti jauhelihaa ja juustokastikkeita.


Nachopelti tonnikalalla (kahdelle)

Pellille:
Nachoja
Tonnikalaa ja kasviksia öljyssä (yksi purkki, kulki ennen nimellä "Tonnikalaa Mexicana" tms.)
Ananasta omassa mehussaan (yksi rengas paloina)
Emmental-juustoa raasteena (17 %)
Edam-juustoa raasteena (22 %)
Feta-juustoa, maustettu valkosipulilla ja persiljalla (3 %)
Tomaattia (1 iso)
Pepperoneja
Chiliketsuppia
Yrttimaustetta

Päälle:
Tomaattia (2 isoa)
Kurkkua (1/4)
Chilisalaattikastiketta


Voiko enää olla yksinkertaisempaa: Laitetaan nachot pellille, päälle kaikki nuo tuossa luetellut ainekset, pelti uuniin reiluksi kymmeneksi minuutiksi, sitten päälle kurkku, tomaatti ja Öljypuun chilisalaattikastike. Hyvää on. :)

Tässä vielä muutama työvaihe kuvina:


lauantai 28. joulukuuta 2013

Valkosipulikatkaravut uunissa - perinteinen ja tulinen versio

Kuten jo edellisessä postauksessa tuli mainittua, on nyt pari päivää joulun jälkeen vaivannut normaaliakin vahvempi valkosipulin himo. Ruuanlaitossa himo on näkynyt seuraavasti:

Valkosipuliset tomaattibruschetat
Valkosipulikatkaravut uunissa
Bolognese kikherneillä tomaatti-viinirypälepedillä

Perinteiset valkosipulikatkaravut uunissa
Valkosipulikatkaravut adzikalla
Valkosipulikatkaravut uunissa, perinteinen ja tulinen versio

Katkarapuja
Valkosipulia
Voita tms.
Sitruunaa
Pippuria (mustapippuria, sitruunapippuria tms.)
Sulatejuustoa (meillä oli tällä kertaa Koskenlaskijaa)
Öljyä
(adzikaa tai muuta chiliä/mausteista chilitahnaa)
(päälle raastettua parmesanjuustoa)

Tarjoiluun: patonkia tai muuta vaaleaa leipää

Sulata katkaravut. Kuori ja murskaa valkosipulit ja sekoita murska lämpimässä vetreytyneeseen voihin. Lado valkosipuli-voiseosta katkarapupannun pohjalla, lisää pannulle myös katkaravut ja sulatejuusto. Perinteinen valkosipulikatkarapupannu on nyt valmis uuniin.

Toiselle pannulle lastataan valkosipuli-voiseoksen lisäksi adzikaa maun mukaan, muuten ihan perinteiseen tyyliin.

Molemmille pannuille lirautetaan vielä öljyä ja sitruunaa. Myös parmesanjuusto raastettuna käy mainiosti pannujen pintaan, mutta ei ole missään nimessä välttämätöntä, ja täysin juustotonkin versio toimii mainiosti.

Päälle voi laittaa myös pippuria joko jo uuniin mennessä tai vasta tarjoiltaessa.

Annetaan pannujen lämmetä tulikuumiksi noin 225-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia - kuitenkin niin, että voit ja juustot ovat sulaneet, mutta katkaravut eivät ole näivettyneet. Erityisen esteettistä ruokaa pannuista ei tule, mutta maku on sitäkin parempi.

Pannut tarjoillaan tuoreen vaalean leivän kanssa, patonki käy mainiosti.

Olen tehnyt katkarapupannua usein ennenkin, joka kerralla tietysti hieman erilaisella reseptillä:

Valkosipulinen katkarapupannu saa uutta puhtia arrabbiata-pestosta: http://tanjan-mausteet.blogspot.fi/2013/10/valkosipulinen-katkarapupannu-saa-uutta.html

Valkosipulinen katkarapupannu maistuu sitruunan ja patongin kera: http://tanjan-mausteet.blogspot.fi/2011/01/valkosipulinen-katkarapupannu-maistuu.html

Valkosipulikatkaravut: http://tanjan-mausteet.blogspot.fi/2008/08/valkosipulikatkaravut.html

Erittäin hyvää tulee ihan perinteisestä katkarapu-pestopannuistakin, sellaisesta en olekaan tainnut vielä reseptiä kirjoittaa...

Valkosipuliset tomaattibruschetat

Jostain syystä on nyt pari päivää joulun jälkeen vaivannut normaaliakin vahvempi valkosipulin himo. Ruuanlaitossa himo näkyi eilen seuraavasti:

Valkosipuliset tomaattibruschetat
Valkosipulikatkaravut uunissa
Bolognese kikherneillä tomaatti-viinirypälepedillä

Bruschetat uuniin menossa
Valkosipuliset tomaattibruschetat

Patonkia syöjien mukaan (1-3 palaa per naama)
Voita tms. (meillä oli tällä kertaa joulupöydästä jäänyttä Ingmariinia merisuolalla)
Adzikaa paljon (tai harissaa tai muuta chilitahnaa)
Tomaattimurskaa hitunen
Valkosipulia paljon
(Juustoa)
Öljyä tilkka (meillä oli sitruunalla maustettua)
Tuoretta tomaattia

Kuori ja muserra valkosipulit. Sekoita valkosipulimurska ja lämpimässä notkistunut voi sekä adzika ja pieni määrä tomaattimurskaa.

Leikkaa patonki annospaloiksi ja levitä tahna patongille. Laita halutessasi päälle vielä juustoa. Meillä yksille leiville tuli Koskenlaskijaa, toisille valkohomejuustoa, kolmansille ei mitään juustoa.

Laita patongin palat uuniin reiluun 200 asteeseen. Anna olla kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen palojen päälle lisätään liraus oliiviöljyä sekä paksut palat tomaattia ja annetaan olla vielä minuutti, pari.

Tarjoiltaessa päälle voi laittaa vielä vaikka mustapippuria ja tuoretta basilikaa.

Valmiit valkosipuliset tomaattibruschetat - ja kyllä oli hyvää ja reippaasti valkosipulista!
Sitä parempaa tästä tulee, mitä maukkaampaa on adzika ja mitä enemmän on valkosipulia.

Adzikaa Virosta; paljon parempaa kuin Suomesta ostettu runsaalla paprikalla pilattu adzika.


sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Taivaallinen neljän juuston risotto

Söimme viikko sitten Pietarissa Jamie Oliverin ravintolassa "ДЖЕЙМИС ИТАЛИАН" (Jamies Italian) niin herkullista neljän juuston risottoa, että ihan taivaalliseksi sitä kutsuimme. Parasta risottoa, mitä olemme lie syöneet. Oma sitruunarisottoni pääsee lähelle, mutta eilinen juustorisottoni - vaikka todella hyvää olikin - ei silti onnistunut jäljittelemään Jamien rissottoa kuin jossain määrin.

Jamie Oliverin neljän juuston risotto (risotto quatro formaggi) Pietarissa
Alun alkaen jo toki tiesin, ettei Sammonlahden kaupoista löydy "oikeita" juustoja risottooni, mutta en suurin surminkaan halunnut lähteä jouluruuhkaiseen Prismaan. Päätin tehdä risoton niistä juustoista, jotka ilman tuskaa, hikeä ja kyyneleitä saisin hankittua.

Juustoiksi valikoituivat sulate-emmentaali, vuohenjuusto, brie-juusto ja parmesaani. Lisäksi ostin ihan risottoriisiä, vaikka meillä normaalisti käytetäänkin ekologisempaa ja ravintoarvoiltaan rikkaampaa kotimaista ohraa. Ohratto toimii aina mainiosti, mutta nyt esikuvana oli niin kovatasoinen risotto, että riisillä mentiin.


Neljän juuston risotto Huhtarin penthousen tapaan (Quatro Formaggi)

Risottoriisiä
Sipulia
Valkosipulia
Voita

Koskenlaskijaa (vahvanmakuinen)
Vuohenjuustoa
Brie-juustoa
Parmesaania

Kanaliemikuutio
Vettä
Valkoviiniä

Mustapippuria
Sitruunaöljyä


Loppujen lopuksi juustorisotto ei ole kovin suuritöinen. Mikko kuori ja silppusi sipulin ja valkosipulin, minä paloittelin juustot. Vesi kiehumaan, kanaliemikuutio sekaan.

Sipulit ja riisit kuulloteltiin pannulla voissa ja sitten pannulle alettiin lisäillä nestettä vähän kerrassaan. Ensin kanalientä, sitten valkoviiniä ja niin edelleen. Näin keiteltiin risottoa kannen alla hiljalleen puolisen tuntia, välillä lisäillen nestettä.

Sitten risottoon sekoitettiin juustot, annettiin juustojen sulaa, lisättiin mustapippuria ja sitruunaöljyä.

Risoton kanssa söimme sitruuna-inkiväärimaustettuja kanafileitä. Risotonhan voisi toki syödä alkupalana ilman mitään lisukkeita, kuten Pietarissa söimmekin. Alkupalalistalle se italialaisissa varsinaisesti kuuluu. Meillä siitä tehtiin kanafileillä pääruoka.

Jotain väriä risoton päälle olisi voinut annosta koristamaan laittaa, vaikka yrttejä tai balsamicoa, mutta meillä meni nyt sellaisenaan.

Hieman liian paksua risotosta lopulta tuli, olisi pitänyt malttaa lisätä vielä vähän nestettä lopussa. Risotonhan pitäisi levitä lautaselle melko valtoimenaan, meillä se jäi hieman puuromaisesti laakeaksi läjäksi keskelle lautasta. Lirautimme lautaselle lopuksi hieman kanan paistolientä, joka oli ihan kiva lisä.

Risottoriisiin jäi oikeaoppinen suutuntuma, mutta samalla tajusimme, että pietarilaisessa Jamien italialaisessa riisi oli risotossa aivan pehmeää, ja sellaisenaan se kyllä sopi siihen pehmeään juustoisuuteen, joskaan ei ollut varsinaisesti oppikirjan mukaan.

Meidän risotossa hallitsi hienoisesti sipuli; oliko sipuli liian raakaa, liian vahvaa vai oliko sitä liian paljon? Jatkossa aion olla tarkkana sipulin kanssa. Eikä runsaaseen valkosipuliinkaan ole lie luottaminen risoton kanssa, ainakaan herkän juustorisoton.

Ei näin! (paljon sipulia siis...)
Ja miten se Jamien risotto onnistuu olemaan niin rasvaista? Edes valtavalla määrällä juustoa emme päässeet samaan. Mikon santsiannokseen lisättiin nokare voita, jolloin rasvaisuus rupesi olemaan hieman sinnepäin...

Viininä meillä oli Maman Santorinilta tuomaa valkoviiniä

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Valkosipulinen katkarapupannu saa uutta puhtia arrabbiata-pestosta


Tein eilen mukavan löydön ruokakaupassa. Olimme ajatelleet ostaa pestoa, alun perin mielessä oli ihan perinteinen versio, mutta hyllyllä törmäsin uuteen tuttavuuteen, arrabbiata-pestoon.

Päätin testata uutuutta katkarapupannuihin. Ja voi kyllä, sehän sopii katkarapupannuille oivallisesti! Eikä tätä helpompaa alkupalaa voi oikeastaan enää ollakaan.

Sekoitin valmiiseen pestoon pari lusikallista valkosipulimurskaa ja kasasin satsit katkarapupannuun. 

Varmuuden vuoksi tein toisen pannullisen perinteisemmällä reseptillä, eli sekoitin valkosipulimurskaa voihin, voit ja katkaravut pannulle ja vähän tuorejuustoa päälle.


Sitten pannut uuniin reilun 200 asteen lämpöön. Kymmenisen minuuttia olisi varmaan sopiva aika, itse pidin varmaan tuplasti unohduttuani tietokoneelle, ja lopputulos ei ollut ihan täydellinen. Erinomaisen hyvää kyllä, mutta ensi kerralla lyhyempi uunitus.

Ennen tarjoilua puristin vielä sitruunaa pannuille ja herkut popsittiin paahtoleivän kera.

Voi miten helppoa! Ja kun yleensä olen tehnyt pestonkin itse, niin kyllä tämä oikaiseminen valmiin herkkupeston kanssa teki terää.

Arrabbiata-peston olisi hyvin voinut korvata kyseistä pestoa aromikkaammalla ja tulisemmalla adzhikalla, jota paljon käytän kokatessani.


Ulkonäkö oli aika kaamea, johtuen mm. pitkäksi venähtäneestä uunikäynnistä, mutta meille kelpasi tällaisenakin. Jos olisin kuvausta ajatellut tai vieraille tätä tarjonnut, olisin ollut hieman huolellisempi ihan joka vaiheessa valmistusta.

Pestopannun mausteeksi ja koristeeksi olisi sopinut mainiosti tuore basilika ja valkosipulipannuun tuore timjami. Molempia olisi ollut, mutta laiskuus ja nälkä veivät voiton...

torstai 6. tammikuuta 2011

Herkkusienijulien (julienne), nimensä mukaisesti herkku

Kuvassa Maman kokkailema tattijulien viime viikolta. Tämä kuva saa olla keulilla minun julien-resptissäni, koska siinä on julien-pannuna yleisimmin käytössä oleva kahvallinen pannu, jollaiset hankin joululahjaksi Mamalle. Meiltä itseltämme sellaiset vielä puuttuvat, joten teimme julien-annokset toisenlaisiin pannuihin, kuten alemmasta kuvasta näkyy.
Tämä tarina on eiliseltä illalta, kun kokkailimme Mikon kanssa siskolleni ja Marcikselle iltapalaa:

Herkkusienijulien
(
жульен, жюльен)
4-5 syöjälle lämpimänä alkupalana
(reseptissä käytetty jälleen enimmäkseen noinmittoja...)

2 rasiaa herkkusieniä
1 tlk smetanaa
1 sipuli
1 yksikyntinen valkosipuli
2 rkl vehnäjauhoja
mustapippuria
sitruunapippuria (suolaton)
1 dl Edam-raastetta pinnalle
1 dl sitruunan mehua
hunajaa
öljyä ja (tai) voita
vettä
½ valkosipuli-yrttiliemikuutio

Eilinen herkkusienijulien ja kaikista sotkuisin asettelu, arvelisin. ;)
Kuorimme ja paloittelimme sipulin ja valkosipulin ja kuullotimme niitä hetken öljyssä, jossa oli seassa hieman voita. Sitten lisäsimme pannulle huuhdotut pilkotut herkkusienet. 

Herkkusieniä ennen veitsikäsittelyä
Vähän myöhemmin lisäsimme hieman vettä ja puolikkaan liemikuution. Seuraavaksi sekaan menivät sitruunanmehu, smetana ja vähän hunajaa sekä mustapippuria myllystä ja suolatonta sitruunapippuria. (toim. huom. Itse asiassa meillä käytetään suolatonta sitruunapippuria, vaikken sitä aina muista mainita.)

Muhennos sai hautua pienellä lämmöllä puolisen tuntia, jonka jälkeen se jaettiin neljään annospannuun, ja ylikin jäi vielä. Raaste laitettiin pannujen päälle ja koko lasti kuumaan uuniin 200 asteeseen noin vartiksi. Tarjoilimme herkun sitruunan ja tuoreen patongin kera. Ruoka sai kiitokset ja kumarrukset koko seurueelta! Illan aikana myös yli jäänyt muhennosannos katosi parempiin suihin ihan kylmiltään hapankorpun päällä. Ja jälleen, todella hyvää kuulemma oli. :)

P.S. Suomenkielisiltä sivuilta ei kovin montaa julien-reseptiä (käytetään myös muotoa julienne, joka kuitenkin viittaa turhan vahvasti keittiöranskaan ja vihannesten pilkkomiseen tikuiksi). Venäjänkielisiltä sivuilta sen sijaan löytyy ihan pilvin pimein mitä erilaisimpia julien-reseptejä. Vaikkapa näillä pääsee alkuun:
http://kulinarniy.front.ru/sgulien1.htm

http://www.povarenok.ru/recipes/tag/1058/