lauantai 12. kesäkuuta 2010

Ojjaa ja Nabeulin katkarapuja Tanjan tapaan




Googlailin eilen töiden jälkeen vinkkejä perjantai-illan ruokaan. Ensimmäinen linkki, jonka avasin, oli tämä iloa hersyvä ja kohtelias keskusteluketju Plazan Elleiltä: http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ideakeittio/omat-ruokaohjeet/1596703/mita-ellit-syovat-perjantai-iltana/. Olin niin tyrmistynyt tästä keskustelupalstan järjen riemuvoitosta, että päätin jättää netin ja siirryin omalle kirjahyllylle.

Sieltä nappasin H.F. Ullmannin kirjan Tunisia. Välimeren keittiö. Reseptiksi valitsin Ojjaa ja Nabeulin katkarapuja ja tuunasin reseptiä tietysti oman maun mukaiseksi. Tällainen siitä tuli:

1 vihreä pippuripaprika
4 tomaattia
puoli purkillista yrttistä tomaattimurskaa
harissaa hellällä kädellä (Moroccan harissa)
1/2 yksikyntinen valkosipuli
pussi (180 g) pieniä kuorittuja katkarapuja pakasteesta
kuminaa
2 munaa
mustapippuria
oliiviöljyä

Kuullotin valkosipulit oliiviöljyssä. Lisäsin tomaatit ja tomaattimurskan, johon olin sekoittanut harissaa (hieman ehkä jopa liikaa:). Annoin kiehua hetken. Lisäsin seokseen paprikat ja katkaravut, sitten mausteet. Annoin hautua hetken miedolla lämmöllä kannen alla. Sitten rikoin munat sekaan, mutten rikkonut munien rakennetta ja annoin vielä hautua kannen alla reilun kolmisen minuuttia. Tarjosin valkoisen kuituleivän ja vihreän salaatin kanssa. Olisin halunnut ruokajuomaksi tunisialaista punaviiniä, mutta Lappeenrannan Prisman Alkossa sitä ei ollut. Tyydyin italialaiseen Carmenereen.

Ja voi miten ruoka oli tulista ja hyvää!


Esillepano ei ollut ihan onnistunut, olisi pitänyt käyttää kulhoa tai pastalautasta, nyt ojja leviää lautaselle vähän tuhruisen näköisesti. No, eihän mikään ole täydellistä. ;)

P.S. Nyt kun luin reseptin uudelleen tuosta kirjastani, huomasin, etten niin paljon ollut poikennutkaan reseptistä. Suurin ero alkuperäiseen reseptiin näyttää olevan ruoka-aineiden määrät ja suhteet.

Ei kommentteja: