Kaveri-illallisen alkupalana katkarapucocktail

Mukava kokkailla, kun on useampi suu syömässä ja makunystyrä maistelemassa. Ville ja Jaakko olivat eilen kylässä – ovat tosin vieläkin, nukkuvat tällä hetkellä – joten ihan parhaille tyypeille sain kokkailla.

Eilisen menuksi muotoutui sitten seuraava: katkarapucocktail, valkosipulietanat ja spagetti bolognese. Villelle etanakokemus oli ensimmäinen, muttei varmasti viimeinen. Alkupalat syötiin jo ennen saunaa, kun pojat olivat nälkäisiä, pääruoka nautittiin saunan päälle ja sitten vielä pelattiin lautapelejä aamuun asti.

Katkarapucocktail oli varsin yksinkertainen, mutta maistui:

Katkarapucocktail (neljälle alkupalaksi)

jättikatkarapuja (suolaliemessä, yksi rasia)
tuoretta ananasta (yksi pieni)
jäävuorisalaattia
kevyttä hampurilaiskastiketta
rasvatonta majoneesia
sitruunamehua paljon
sitruunapippuria

Irrotin katkaravuilta pyrstöt. Sekoitin astiassa katkaravut, hampurilaiskastikkeen, rasvattoman majoneesin ja sitruunamehun. Leikkasin ananaksen sopivan kokoisiksi paloiksi. Asettelin kulhoihin (jotka ovat oikeasti hervottoman kokoisia viinilaseja) jäävuorisalaattia, maustuneita katkarapuja ja ananasta vuorotellen. Sitten kaadoin päälle katkaravuilta jääneen kastikkeen ja laitoin pari tujausta sitruunapippuria. Tarjoilin tuoreen valkosipulipatongin ja kylmän kuivan roseeviinin kanssa.

Cocktailit maistuivat. Jälkiviisaana voi todeta, että suolavedessä säilötyt katkaravut olisi voinut ensin huuhtoa, nyt ne maistuivat luonnollisesti aika suolaisilta. Toisaalta ananaksen raikkaus ja makeus tasapainottivat katkaravun suolaisuutta mukavasti. Ensi kerralla kuitenkin huuhtelen.

Mainio alkupala, josta tulee lapsuus mieleen. Silloin tuli kotona ja reissussa popsittua katkarapucocktailia varsin usein. Nyt tulee tehtyä silloin tällöin, mutta ei ole mitään syytä, miksei voisi tehdä useamminkin!

Mökkilän hätävara eli kuinka taikoa salaattikastike "tyhjästä"

Yhtenä iltana mökillä huomasimme, että salaattikastike on loppunut. Ruoka oli tarjoilua vaille valmista ja salaatti kaipasi kipeästi kostuketta. Mökin  kaapista löytyi sokeria, rypsiöljyä, väkiviinaetikkaa, pippurista yrttimaustetta sekä valkosipulirouhetta. Aika hyvä alku. Jääkaappiin olin varannut creme fraichea (valkosipuli-yrtti) seuraavan illan spaghetti bolognesea varten. Tilkka maustettua creme fraichea oli juuri se osa, joka salaattikastikkeesta vielä puuttui.

Yrtttimaustetta laitoin todella runsaasti, myös valkosipulirouhetta. Yksinkertaista ja tosi hyvää! Toivon, että osaan toistaa tempun, kun seuraavan kerran kaipaamme tämäntyylistä salaattikastiketta.

Kesän herkullisin perunasalaatti

Homma lähti siitä, että Mama kysyi, mikä salaatti mielestäni kävisi lohelle. Vastasin empimättä, että perunasalaatti ja luettelin ainekset. Kastikkeeksi minun versiossani olisi hyvin riittänyt maustettu kevytkermaviili, mutta Mama vei kastikereseptin vähän pitemmälle majoneesi-kuumavesikikkailullaan, johon mallia hän oli ottanut jonkun lehden reseptistä. Takuuherkku, olkaa hyvät:

Kesän herkullisin perunasalaatti

uutta perunaa
kevätsipulia
punaista sipulia
suolakurkkua tai kaprista
retiisiä
tilliä paljon

kastike:
kevytkermaviiliä
kevytmajoneesia
1 dl kuumaa vettä
mustapippuria
valkosipulia

Perunat keitetään ja pilkotaan. Pilkotaan myös muut salaatin ainekset ja pistetään sekaisin.

Kastike sekoitetaan seuraavasti: Kuuma vesi ja kevytmajoneesi sekoitetaan vilkkaasti vispaten ensin, sitten sekaan laitetaan muut kastikkeen ainekset. Kastike ja salaatti laitetaan samaan kulhoon ja koristellaan komeus vielä runsaalla tillillä.

Salaatin voi antaa maustua kylmässä hetken tai vaikka seuraavaan päivään; meillä hetki riitti ja lounaspöytään saatiin kesän herkullisin perunasalaatti.

Harmi, ettei herkkua kuvattu. Ensi kerralla sitten.

Kaikkien basilikojen äiti ja isi

Niin, on vähän päässyt kasvamaan tuo basilika. :D Ihan tavallisen yrttibasilikan ostin kaupasta kevättalvella ja istutin altakasteluruukkuun. Siinä se on selvinnyt pitempiäkin aikoja ilman kastelemista. Kyllä tuosta hirmusta raaskii muutaman lehden aina ruokaan silpaista. Hih.

Viikonloppuherkkuja - caesar-salaattia ja simpukkapannua sekä vähän muutakin

Viikonloppuna etkoiltiin meillä ennen bileitä. Ruokaakin tehtiin: simpukkapannua, caesar-salaattia, grillikylkeä ja uusia (ruotsalaisia) perunoita.

Caesar-kastike on melko isotöinen, mutta on se sitten kyllä hyvääkin. Käytin tällä kertaa Mitä tänään syötäisiin -lehden reseptiä, joka on hieman erilainen kuin esimerkiksi edellisen kerran viritys, joka taisi olla saatu jostain Maman kokkikurssilta. Liekö olen muistanut sen tänne laittaa, täytynee tarkistaa tilanne.

Olinkin sitten etuajassa, kyseinen resepti on esitetty vasta tänään, mutta lehti on ollut jaossa ainakin jo lauantaina, jolloin nappasin sen lähtiessäni ostoksille.

Simpukkapannujen ja caesar-kastikkeen suhteellisen suuritöisyyden vastapainoksi perunat kiehuivat kiltisti itsekseen ja grillikylki paistui uunissa, lisäsin vain muutaman kerran mausteöljyä lihan pinnalle.

Simpukkapannut
Simpukkapannuja oli kahta laatua, valkosipuli-juustosimpukkapannua ja valkosipuli-pestosimpukkapannua. Itse asiassa valkosipuli-juustopannuun olisi pitänyt laittaa öljyä tai voita vielä vähän reilummin juuston lisäksi, nyt jäi vähän totuttua kuivemmaksi ja kastiketta ei ollut leivällä raavittavaksi juurikaan.

Pestopannuun tuli simpukoiden lisäksi pestoa, valkosipulia, hieman öljyä ja voita. Tällä kertaa en tehnyt pestoa itse, vaan käytin kaupan valmista. Juustopannuun laitoin valkosipulia, punasipulia, nokareen voita (joka oli lopulta liian vähän).

Täytyy kyllä myöntää, että vaikka pannut olivat herkullisia, tulee onnistuneista etanapannuista vielä parempia. Simpukoissa on itsessään sen verran vahvempi maku, että saa olla tarkkana, mitä niiden kanssa pannuihin laittaa.




Caesar-salaatti
Resepti mukailee ohjelman reseptiä, mutta on oma sovellus monin paikoin

1/2 ruukku salaattisekoitusta
jäävuosisalaattia
tuorekurkkua
paistettuja pinjansiemeniä

Kastike:
1/2 tlk kevytkermaa
1/2 dl parmesaania lastuina
3 anjovisfileetä
1 kananmuna keitettynä
1 yksikyntinen valkosipuli
1 rkl dijon-sinappia
1 tl punaviinietikkaa
mustapippuria

Koristeluun
1/2 dl parmesaania raastettuna
2 kananmunaa keitettynä
krutonkeja

Huuhdo ja valuta salaatinlehdet.

Mittaa kastikkeen ainekset monitoimikoneen kulhoon ja soseuta.

Paista pinjansiemenet pannulla oliivi- ta rypsiöljyssä

Revi salaatinlehdet. Kokoa salaatti kastikkeen ja juustoraasteen kanssa kerroksittain. Lisää lohkotut munat ja krutongit.

Ojjaa ja Nabeulin katkarapuja Tanjan tapaan

Googlailin eilen töiden jälkeen vinkkejä perjantai-illan ruokaan. Ensimmäinen linkki, jonka avasin, oli tämä iloa hersyvä ja kohtelias keskusteluketju Plazan Elleiltä: http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ideakeittio/omat-ruokaohjeet/1596703/mita-ellit-syovat-perjantai-iltana/. Olin niin tyrmistynyt tästä keskustelupalstan järjen riemuvoitosta, että päätin jättää netin ja siirryin omalle kirjahyllylle.

Sieltä nappasin H.F. Ullmannin kirjan Tunisia. Välimeren keittiö. Reseptiksi valitsin Ojjaa ja Nabeulin katkarapuja ja tuunasin reseptiä tietysti oman maun mukaiseksi. Tällainen siitä tuli:

1 vihreä pippuripaprika
4 tomaattia
puoli purkillista yrttistä tomaattimurskaa
harissaa hellällä kädellä (Moroccan harissa)
1/2 yksikyntinen valkosipuli
pussi (180 g) pieniä kuorittuja katkarapuja pakasteesta
kuminaa
2 munaa
mustapippuria
oliiviöljyä

Kuullotin valkosipulit oliiviöljyssä. Lisäsin tomaatit ja tomaattimurskan, johon olin sekoittanut harissaa (hieman ehkä jopa liikaa:). Annoin kiehua hetken. Lisäsin seokseen paprikat ja katkaravut, sitten mausteet. Annoin hautua hetken miedolla lämmöllä kannen alla. Sitten rikoin munat sekaan, mutten rikkonut munien rakennetta ja annoin vielä hautua kannen alla reilun kolmisen minuuttia. Tarjosin valkoisen kuituleivän ja vihreän salaatin kanssa. Olisin halunnut ruokajuomaksi tunisialaista punaviiniä, mutta Lappeenrannan Prisman Alkossa sitä ei ollut. Tyydyin italialaiseen Carmenereen.

Ja voi miten ruoka oli tulista ja hyvää!


Esillepano ei ollut ihan onnistunut, olisi pitänyt käyttää kulhoa tai pastalautasta, nyt ojja leviää lautaselle vähän tuhruisen näköisesti. No, eihän mikään ole täydellistä. ;)

P.S. Nyt kun luin reseptin uudelleen tuosta kirjastani, huomasin, etten niin paljon ollut poikennutkaan reseptistä. Suurin ero alkuperäiseen reseptiin näyttää olevan ruoka-aineiden määrät ja suhteet.

Viikonvaihteen kokkailut ja kokeilut, pääosassa simpukat ja katkaravut, peesissä linnanpaisti

Vietimme rauhallista kotiviikonloppua Joensuussa Maman lihapatojen äärellä. Tässä viikonlopun satoa suoraan Maman keittiöstä.


Simpukkapannu timjamilla ja persiljalla
Kolmeen simpukkapannuun tarvitaan purkillinen simpukoita, noin kaksi per pannun kolo. Näihin pannuihin käytettiin vähän voita ja öljyä, runsaasti tuoretta timjamia ja persiljaa sekä valkosipulia. Muutamaan koloon sujautettiin myös sinihomejuustoa. Simpukkapannu valmistuu nopeasti kuumassa uunissa. Nautitaan vaalean leivän kera. Nam!


Caesar naturel ja katkaravut
Caesar oli kaupan valmispussista, vähän tuunattuna siitä tuli näyttävää ja oikein hyvää. Valmiskastike oli yllättävän maukasta.


Caesar-salaatti katkaravuilla


Värikkäämpi salaattiannos
Sitruuna ja persilja maistuvat caesar-salaatin kanssa.


Linnanpaisti ja uunijuurekset
Linnanpaistin kuuluu olla niin kypsää, että se suorastaan sulaa suussa. Linnanpaistin valmistuksessa olennaista on, että naudanliha kypsyy aikansa padassa anjovisfileiden kanssa. Näin lihaan tulee erityisen herkullinen maku sekä mureutta.