Currywurst ja tomaattinen currykastike

Mistä ideat ruuanlaittoomme tulevat? Ennen korona-aikaa suurin osa uusista ruokaideoistamme oli varmaan peräisin matkoilla kokemistamme makuelämyksistä, mutta jo vuoden verran on nyt ollut vähän hiljaista matkailun saralla... 

No, kyllä minä ennen koronaakin lueskelin paljon ruokablogeja, keittokirjoja ja ruokalehtiä, joskus ideoita ammennetaan Mikon kanssa myös telkkuohjelmista, ja silloin tällöin netin syövereistä pompsahtaa joku kiva ruokavideo tai matkavideo, jossa tehdään ruokaa/syödään.

Netistä pompsahtaneen videon pohjalta syntyi myös ajatus kotona tehdystä currywurstista. Siis makkarana käytimme valmista raakamakkaraa, mutta currykastikkeen valmistimme itse. 

Currywurstia on tullut syötyä Saksassa, Berliinissäkin, mistä se alun perin on lähtöisin.

Suomessa currywurstia saa silloin tällöin Lidlistä valmisruokana. Ihan hyvää Lidlin currywurstikin on, mutta ei vedä vertoja Saksassa nautituille annoksille. Siltikin itse tehtynä saa juuri sellaista kuin haluaa - ainakin periaatteessa. Meillä onnistui currywurst erinomaisesti, kuvat eivät niinkään.

Siihen, että päädyimme itse kokeilemaan currywurstia kotona, vaadittiin, että näimme videon, jolla kastike tehdään ja tajusimme, että helpostihan tuon tekisi kotonakin.

Voin vakuuttaa, että tällä currykastikkeella saa makua ja ytyä wurstiin, mutta myös moneen muuhun ruokaan. Voisin ajatella käyttäväni kastiketta uunikalan kastikkeena, kanan kastikkeena, kasvisten kastikkeena, erilaisten kasvisvalmisteiden kastikkeena sekä ihan vaikka vaalean leivän kanssa. Aivan kuten currykastiketta muutenkin voi käyttää vaikka minkä raaka-aineen kaverina.

Ja ennen kuin tämä postaus näki päivänvalon, olin ehtinyt käyttää jäljelle jääneen currykastikkeen jauhelihan maustamiseen. Toimii!

Tomaattinen currykastike

paketti tomaattimurskaa
punasipuli paloina
tuore chili paloina
viinietikkaa
ketsuppia

sinappia

ripaus sokeria

liraus soijakastiketta

sitruunamehua

runsaasti curryjauhetta

mustapippuria myllystä

 
Ruskistin bratwurstit pannulla kypsiksi ja siirsin kulhoon odottamaan.

Pilkoin kastikkeen ainekset (chili, punasipuli) ja pyöräytin ne tomaattimurskan kanssa pannulla, jossa oli makkaroiden jäljiltä hieman rasvaa. Lisäsin mausteet ja maustekastikkeet sekä pienen tilkan öljyä. Annoin hautua vartin verran kannen alla, että sipulit ja chilit pehmenivät.

Sitten surautin kastikkeen sauvasekoittimessa, laitoin sen takaisin pannulle ja kaadoin sekaan kypsät, ruskistetut makkarapalat. Annoin muhia jonkun hetken. 

Lautasella currywurstin päälle ripotetaan vielä ennen tarjoilua ihan reippaasti currya, niin ei ruuasta makua tule puuttumaan.

Tarjoilin currywurstin raikkaan salaatin ja Mikon ehdotuksesta lisukeranskalaisten kanssa. Saksalaistyyppinen vaalea, rapeakuorinen sämpylä olisi sopinut ranskalaisten sijasta oikein mainiosti. No, meillä ei ollut sämpylää eikä leipuria.

Juustoviettelys ja borssikeitto Sotshin Formuloiden kunniaksi

Tein perjantai-iltana ruuan noutotilausta netissä. Kysyin Mikolta, mitä tilataan. Hän mainitsi, että sunnuntaina on Formulat Sotshissa, että jos jotain Venäjä-teemaan sopivaa. Mikolle tuli mieleen borssikeitto, minulle juustoviettelys. Niitäpä sitten tänään sunnuntaina Formuloiden höysteeksi.

Juustoviettelys tai juustoparatiisi, näin me tätä kauan sitten Venäjältä mukaani tarttunutta herkkua kutsumme. Todella helppo, mutta jonkin verran pilkkomista. Lopputulos on maukas ja sopii moneen tilanteeseen.

Olen kirjoittanut juustoviettelyksen reseptin monta kertaa aikaisemminkin, aina hieman varioiden joitain aineksia. Tässä reseptissä on kokeilussa purjo, joka sopiikin aivan erinomaisesti juustoviettelykseen. Ja yrttinä tilli, jota paljon Venäjälläkin käytetään.

Purjoinen juustoviettelys

Salaattiosuus:
vihreä, kirpeä omena tai pari
pari irtosuolakurkkua
juustoa (Edam, Emmental tai mikä vain muu)
puolikas tuorekurkku
paistettua ruisleipää

puolikas purjo

suolatonta sitruunapippuria
leivän paistamiseen valkosipuliöljyä ja valkosipulimurskaa

Kastike:
kermaviili (kevyt)
Öljypuun majoneesia

majoneesia (kevyt)
tuoretta valkosipulia pilkottuna ja/tai valkosipulimurskaa
sitruunamehua
suolatonta sitruunapippuria reilusti

liraus Texas Pete -maustekastiketta

Salaatin päälle:
tuoretta tilliä
mustapippuria myllystä

Ohje:

Pilko salaatin ainekset. Sekoita kastike erillisessä kulhossa. Paista leipäpalat öljyssä valkosipulimurskan kera ja jäähdytä leipäpalat paistamisen jälkeen.

Laita muut salaattiainekset kulhoon, mutta jätä ruisleipäpalat vielä tässä vaiheessa pois. Sekoita kastike salaattiin. Salaatin kastikkeineen voi laittaa jääkaappiin maustumaan.

Lisää salaattiin paistetut leipäkuutiot vasta juuri ennen tarjoilua. Lopuksi päälle mustapippuria myllystä ja tuoreet tillit. Nam!

Lähes liian helppo borssikeitto

Ainekset:

valmis borssikeittopakaste

kiehuvaa vettä

etikkaa

sitruunamehua

suolakurkkua paloina

tujaus ketsuppia

chimichurri-maustetta

mustapippuria myllystä

naudansuikaleita

öljyä naudansuikaleiden paistamiseen

keiton päälle smetanaa, tilliä ja mustapippuria myllystä

Normaalisti borssikeiton tekemiseen menee hetki, jos toinenkin. Tällä kertaa päätimme oikaista ja testata kaupasta saatavaa valmiskeittopakastetta. Kyllä tuli hyvä keitto ja helpolla.

Ohje:

Paista naudansuikaleet öljyssä ja lisää ne kattilaan keittoainesten sekaan. Pilko joukkoon suolakurkut, lisää kiehuva vesi ja mausteet yms. ja anna kiehua hiljalleen. 

Kuuman keiton päälle lisätään smetanaa, tilliä ja mustapippuria myllystä. Keitto maistuu erinomaisesti kylmän piimän kanssa!

Oli kyllä hyvät sapuskat, pakko oli vähän santsata, ja kivastihan tuossa Formuloissakin  kävi, kun Bottas voitti.

Pekoni-kermahernekeitto

Jos miehesi saisi päättää, mitä teillä syödään viikonloppuna, millainen olisi ruokalista?

Mikko oli sattumoisin löytänyt useamman mielenkiintoisen reseptin netistä/lehdistä ja ehdotti ruokia viikonlopuksi. Mitä sitä sitten turhaan miettimään enempiä, vaan tuumasta toimeen.

Meillä kokattiin viikonloppuna Mikon ehdotuksesta siis tonnikalalasagnea, fetalihapullia ja pekoni-kermahernekeittoa.

Aloitetaan hernekeitosta. Mikko löysi reseptin mainoslehdestä, muttei ottanut reseptiä talteen. Marketissa nopeasti googlaten resepti löytyi, muttei auennut. Näkyi vain otsikko, joka oli pekoni-kermahernekeitto, näkyi myös alku ingressistä, joka ei paljon enempää tietoa aineksista antanut kuin Dijon-sinapin.

No, nimestä tietysti pystyy päättelemään paljon, mutta eihän se toki "oikein" mennyt, kun sitten pääsimme kotiin paperireseptin äärelle. Mutta ei hätää, olen varma, että meidän reseptimme päihittää alkuperäisen reseptin mennen tullen.

Pekoni-kermahernekeitto

Purkki lihatonta luomuhernekeittoa
Paketti pekonia
Ruokakermaa
Dijon-sinappia

Paistoimme pekonit rapeaksi uunissa ja pilkoimme ne.

Lämmitimme hernekeiton kattilassa veden kanssa, lisäsimme vähän ruokakermaa.

Tarjoilimme keiton ruokakerman, Dijon-sinapin ja pekonisilpun kanssa.

En ole ennen niin hyvää hernekeittoa syönytkään, vaikka iskän kasvishernekeitolla onkin aina erityinen paikka makumuistoissani.

P.S. Kiinnostuneille tiedoksi, että alkuperäiseen K-kaupan reseptiin olisi tavalliseen purkkihernekeittoon lisätty pekoni-sipuliruokakermaa ja Dijon-sinappia. Juu, kilpailua ei synny tämän reseptin kanssa.

Punajuurta burgeriin australialaisittain

Lupasin Mikolle, että jos suomalainen voittaa tänä aamuna F1-kilpailuissa Melbournessa, tehdään heti Melbourne-burgerit burgerimies Akseli Herlevin tapaan. Ja niinpä, Bottas voitti ylivoimaisesti, mutta burgerit olivat valmiita vasta iltapäivällä. Hyvää kannattaa odottaa. 😉

Pakko myöntää, että vähän laiskotti aamusella heti kisan jälkeen, mutta sitten kun hommaankin ryhdyttiin, niin eihän se nyt nopeaa ollut. Majoneesista lähtien tehtiin kaikki omin pikkukätösin.

Majoneesia tehtiin ensimmäistä kertaa itse. Kauheasti meitä oli peloteltu, että majoneesi juoksettuu helposti, mutta eipä juoksettunut. Teimme valkosipuli-chilimajoneesia, hyvää sellaista.

Valkosipuli-chilimajoneesi

Ainekset:
Luomukananmuna
Dijon-sinappia lusikallinen
Öljyä muutama desi
Sitruunamehua noin kaksi ruokalusikallista
Tuoretta chiliä (yksi punainen palasina ilman siemeniä)
Tuoretta valkosipulia (pari kynttä palasina)
Valkopippuria
Mustapippuria myllystä

Sekoitimme kananmunan, sinapin, sitruunamehun ja valkopippurin sauvasekoittimella. Sitten varovasti ja hitaasti liruttelimme seuraavaan sekoituksen aikana mukaan muutaman desin öljyä. Lopuksi laitoimme sekaan valkosipulit ja chilit ja hurautimme jälleen sauvasekoittimella. Päälle laitoimme vielä mustapippuria myllystä.

Melbourne-burgerin erikoisuus on Herlevin mukaan punajuuri. Herlevi itse ei kuitenkaan halua sitä käyttää, vaan ananasta – koska punajuuri sotkee! No, sotkee ja sotkee, todella hyvin se silti sopii hampurilaiseen, voin kokemuksesta sanoa. Ja myös sotkee, voin kokemuksesta sanoa.

Hampurilaispihvit teimme vähärasvaisesta jauhelihasta lisäten siihen tuoretta chiliä, vähän natural umamia, sitruunamehua, inkiväärijauhetta, valkosipulimurskaa, suolatonta sitruunapippuria, sriracha-kastiketta ja hyvin vähän luomuketsuppia pienen, tarvittavan makeuden takaamiseksi.

Hampurilaissämpylöinä käytimme Leipä-Aitan valkosipulisämpylöitä, koska ne kokonsa puolesta sopivat burgeriin hyvin. Ja kuten kävi ilmi, ne sopivat myös näkönsä ja makunsa puolesta erinomaisesti hampurilaiseen.

Grillasimme voidellut sämpylät, asettelimme päälle majoneesin, cheddar-juustosiivun, tomaatin, punajuuren, salaatin ja grillatun pihvin. Mikolle lisäksi paistetun munan ja pekonin. Ja siinähän se, Melbourne-burger. Täytti kyllä kaikki odotukset! Punajuuri niin sopii hamppariin!

Cevicheä Panamassa ja Costa Ricassa

Panama City, Panama

Reissasimme tammikuussa pari viikkoa Panamassa ja Costa Ricassa.

Panamassa lumouduimme vilkkaasta Panama Citystä pilvenpiirtäjineen sekä pienen Boqueten kylän ja sen lähiseutujen upeista luonnonmaisemista. Ja mielenkiintoista oli tutustua myös Panaman kuuluisaan kanavaan.

Costa Ricasta jäivät mieleemme maata hallitsevat vuoristot, meri, perhoset ja paikallisten kielitaito; siinä missä Panamassa englantia ei juurikaan puhuta, niin Costa Ricassa se tuntuu luonnistuvan monilta. Maa on vihreä ja kaunis, eläimistöltään erittäin rikas. Pura Vida, Costa Rica!

Boqueten kylä, Panama

Tolingan saari, Costa Rica @ Tyynimeri

Sea food platter @ Panama

Myös ruokakulttuuri enimmäkseen miellytti. Ja se ceviche!

Väli-Amerikan ruokakulttuuri on melko monipuolista. Näin myös Panamassa ja Costa Ricassa. Tuoreita hedelmiä on tarjolla aamusta iltaan. Riisiä kuuluu lähes ruualle kuin ruualle; perusruoka-annos sisältää usein riisiä, paistettua banaania, kanaa, mustapapuja sekä mahdollisesti kasviksia tai salaattia ja maissileipäsen.

Chiliä ja mausteita ruuissa on rohkeasti, myös yrttejä ja erityisesti korianteria suositaan. Kalaa ja äyriäisiä käytetään ilahduttavan paljon, ja onhan se ymmärrettävää näissä pienissä merenrantavaltiossa, joissa meri ei koskaan ole kovin kaukana.

Väli-Amerikan (sekä Etelä-Amerikan) keittiön ylpeys lieneekin raa’asta kalasta sitruksilla marinoitu, alkujaan Perusta kotoisin oleva ceviche, jota on tarjolla runsaasti sekä Panamassa että Costa Ricassa.

Cevicheä tehdään meillä kotonakin, ainoa cevichen kokkausintoa hieman rajoittava tekijä on se, että cevichen himon iskiessä pitäisi kotona olla vähintään pari päivää pakastettua kalaa. Sanotaan, että merikalaa ei tarvitsisi pakastaa, mutta etenkin järvikala täytyy pakastaa loisten hävittämiseksi.

Cevichen perusresepti on yksinkertainen.

Costa Ricassa laivalla nautittu ceviche

Ceviche

kalaa (lohi, siika, kuha, tonnikala – Panamassa söin myös cevichen, joka oli tehty simpukoista)
lime tai sitruuna
punasipuli
korianteria (ja/tai muuta tuoretta yrttiä)
oliiviöljyä (chilillä ja valkosipulilla maustettua)
punaista chiliä
valkosipulia
inkivääriä
mustapippuria myllystä
suolatonta sitruunapippuria
ripaus sokeria ja umamia (tai suolaa)

Lisäksi cevicheen voi pilkkoa tuoretta mangoa, avokadoa tai tuorekurkkua – ehkä ensi kerralla kokeilen ihanan kirpeää passionhedelmää.

Kalaa marinoidaan sitruksisessa mausteliemessä perinteisesti muutaman tunnin ajan. Vähän lyhyempikin aika kyllä välttää. Helppoa, terveellistä ja hyvää!

Simpukkaceviche Panamassa

Banskukaakku, lapsuuteni makumuistoja

Meillä ei kotona juurikaan leivottu makeita, mutta erään lapsuudenystäväni kotona muistan saaneeni maailman parhaat tuoreet, painavat munkit sekä ihanan kosteata banaanikaakkua.

En enää muista, kutsuiko ystäväni vai joku hänen perheenjäsenensä sitä kaakuksi – vai ihanko itse olen keksinyt sitä niin nimittää, mutta kaakkuna sen muistan. Jopa banskukaakkuna.

Tämä lapsuuden ihanuus tuli mieleeni, kun luin bloggaajakollegani Suvin postauksen siitä, kun hän äitinsä kanssa innostui tekemään banaanikakkua. Resepti ei näyttänyt monimutkaiselta, joten ajattelin, että kaltaiseni laiska leipurikin saattaisi sellaisen jaksaa vääntää.

En kuitenkaan halunnut tyytyä yhtään sen vähempään kuin tavoittelemaan lapsuuteni makumuistoa. Tarvitsin siis reseptin suoraan alkulähteiltä, ja lapsuudenystäväni sen minulle ystävällisesti pyynnöstäni toimitti.

Banskukaakku

Ainekset:

150 grammaa margariinia
3 desiä sokeria
2 munaa
4 banaania
3,5 desiä vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 tl neilikkaa
2 tl vaniljasokeria

Ohjeet:

Vatkasin ensin sauvasekoittimella sokerin ja huoneenlämpöisen margariinin keskenään.

Lisäsin mukaan munat.

Pilkoin sekaan banaanit yksi kerrallaan ja hurauttelin seoksen tasaiseksi.

Sekoitin kuivat aineet keskenään ja lisäsin ne astiaan, jossa oli vatkattu seos. Itse asiassa sekä kanelia että neilikkaa lipsahti vähän enemmän kuin reseptissä mainittu…

Kaadoin koko hoidon voideltuun, korppujauhotettuun vuokaan ja laitoin uuniin 175 asteeseen noin 45 minuutiksi.

Taikina oli hyvä, tuoksu uunista erittäin hyvä, lopputulos erinomainen. Olen aivan ihmeissäni, että osasin tehdä noin ihanaa, kosteata banskukaakkua! Kiitos mahtavalle reseptille!

Kuriositeettina mainittakoon, että vaikka suurin osa aineksista on samoja kuin Suvin kaakussa, niin mittasuhteet ovat erilaiset. Olen varma, että neilikalla on tärkeä rooli lapsuuteni makumuistossa, mutta niin lienee runsaalla määrällä banaania ja sokeriakin ;)

Lasimestarin sillikaviaarileivät

​Itsenäisyyspäivän kunniaksi söimme suomalaispainotteista ruokaa. Alkupalaksi valmistimme ihania sillikaviaarileipiä, pääruuaksi oli hirveä metsäsienisalaatilla.

Sillikaviaaria jäi vielä tällekin päivälle. Eilen käytimme leipänä hapankorppua, mutta ohuen ohut ruisleipä paahdettuna toimisi myös mainiosti. Ehkäpä tänään sitä sillikaviaarin kaveriksi.

Lasimestarin sillikaviaarileivät

Ainekset:

hapankorppua tai muuta tummaa, rapeaa leipää
purkki lasimestarinsilliä porkkanoineen (Pirkka, 300 grammaa, josta silliä 150 grammaa)
punasipuli
omena
smetanaa (20%)
tuoretta tilliä runsaasti
kolme Kuorttisen luomukananmunaa
suolatonta sitruunapippuria
inkiväärijauhetta

Ohjeet:

Keitä munat ja anna niiden jäähtyä. Kuori ne ja silppua.

Silppua myös sipuli, paloittele omena, pilko sillipalat hieman pienemmiksi. Ota sillipurkista myös porkkanat mukaan kaviaariin.

Laita kaikki sekaisin kulhoon, sekoita joukkoon smetana sekä mausteet.

Anna maustua jääkaapissa tunti pari ennen asettelemista leiville. Laita vielä koko komeuden päälle tilliä. Voin luvata, että on hyvää.

P.S. Tekisin lasimestarinsillin mielelläni itse, mutta idea eilisestä koti-illasta tuli ennalta suunnittelematta, ja sillin teko olisi pitänyt aloittaa jo pari päivää sitten, että se olisi ehtinyt maustua kunnolla.

Minulle äidin tekemä – tai äidin reseptillä tehty – lasimestarinsilli on aina ollut joulupöydän kunkku. Äidin reseptiä ei passaa pahemmin tuunailla, mutta ihan vain vinkkaan, että perinteiseenkin lasimestariin voi laittaa vähän tuoretta inkivääriä liemeen ;)