Nachopelti chilisellä tonnikalalla

Olen testannut tässä viime aikoina muutamaa tosi simppeliä, uudehkoa trendiruokareseptiä. Taannoin tein korvapuustipuuroa, eilen pekonisushin, tänään nachopellin. Nuo nimet ovat jo itsessään ihan sieltä tännepäin :D

Sain erään kaverini Facebook-kuvasta inspiraation nachopellillisen väsäämiseen. Eihän meillä tietenkään ollut mitään siihen (netistä löytyvien reseptien mukaan) kuuluvia aineksia - paitsi ne nachot eilisen pekonisushin jäljiltä - mutta muutenkin kun on tapana tuunata, niin tällaista siitä tuli. Ja voin sanoa, että oli hyvää, eikä edes kovin raskasta, jollaiseksi ruuan saa varmasti, jos käyttää runsaasti jauhelihaa ja juustokastikkeita.

Nachopelti tonnikalalla (kahdelle)

Pellille:

Nachoja

Tonnikalaa ja kasviksia öljyssä (yksi purkki, kulki ennen nimellä "Tonnikalaa Mexicana" tms.)

Ananasta omassa mehussaan (yksi rengas paloina)

Emmental-juustoa raasteena (17 %)

Edam-juustoa raasteena (22 %)

Feta-juustoa, maustettu valkosipulilla ja persiljalla (3 %)

Tomaattia (1 iso)

Pepperoneja

Chiliketsuppia

Yrttimaustetta

Päälle:

Tomaattia (2 isoa)

Kurkkua (1/4)

Chilisalaattikastiketta

Voiko enää olla yksinkertaisempaa: Laitetaan nachot pellille, päälle kaikki nuo tuossa luetellut ainekset, pelti uuniin reiluksi kymmeneksi minuutiksi, sitten päälle kurkku, tomaatti ja Öljypuun chilisalaattikastike. Hyvää on. :)

Tässä vielä muutama työvaihe kuvina:

Tomaattia ja aprikoosia fetalla

Yksinkertainen on kaunista, sanotaan. Tämän yksinkertaisempaa salaattia saa hakea, mutta makua salaatissa piisaa. Tällainen hedelmäinen tomaattisalaatti sopii erinomaisesti esimerkiksi grillatun ruuan rinnalle.

Tomaatit ja aprikoosit pilkotaan.

Öljyssä olevat fetapalat hurautetaan päälle.

Uusi kerros tomaattia, aprikoosia ja hieman öljyä päälle. Avot!

Salaattiin tarvitset:

Tuoretta tomaattia
Tuoretta aprikoosia
Fetajuustoa öljyssä (valkosipulisessa yrttiöljyssä, taisi olla joku kaupan oma halpistuote)
(Yrttimaustetta)
(Öljyä)

Pilkotaan tomaatit ja aprikoosit kulhoon, lisätään päälle fetajuusto ja vähän öljyä fetajuuston rasiasta. Öljyn voi toki maustaa itsekin, jos ei osta fetaa maustetussa öljyssä.

Fetan jälkeen laitetaan vielä kevyt kerros tomaattia ja aprikoosia, sitten pienen pieni sekoitus, vielä vähän öljyä. Ja ihan vaan näön vuoksi pilkoin salaatin päälle vielä aprikoosia ja tomaattia aivan pienenä palana.

Kaunis, värikäs ja herkullinen salaatti! Söimme sen mökillä ulkotulella grillatun lähitilan grillikyljen sekä uusien perunoiden kanssa. Johan alkavat olla kesän maut kohdallaan!

P.S. Aprikoosia olemme käyttäneet kotikeittiössämme kautta aikain pienissä määrin, mutta varsinaisen invaasion se teki Armenian-matkamme jälkeen. Kaukasialainen keittiö käyttää paljon aprikoosia, tuoretta ja kuivattua. Aprikoosi on Armenian kansallishedelmä. Tässä ajatuksiani aiheesta: Armenian luumu, aprikoosi.

Pohjois-Afrikan värittämä viikonloppu: ojja ja tagine

Lauantai-aamuna ei ollut kiire minnekään, ja sen kunniaksi halusimme tehdä astetta paremman aamiaisen. Ojja on yksi tunisialaisen keittiön suosikeistani. Ojja käy mainiosti pääruuaksikin, mutta sitä syödään myös paljon juuri aamiaisella. Israelissa olemme syöneet aamiaisella myös ojjamaista tomaatti-munapannua, jota kutsutaan shakshukaksi.

Tällä kertaa teimme ojjan tonnikalalla tuhdinnettuna. Tunisiassa ojjaan lisätään usein esimerkiksi mergez-makkaraa tai mereneläviä, mutta herkullista se on ilmankin.

Pohjoisafrikkalaisen harissan sijasta käytimme georgialaisen keittiön chili-maustetahnaa, adzjikaa.

Ojja with Tuna

Tomaattimurskaa (chilillä tai valkosipulilla maustettu toimii tässä mainiosti)
Kananmunia (1-2 per syöjä)
Tuoretta valkosipulia (reilusti tahi maun mukaan)
Punaista pestoa (ei missään nimessä välttämätön ojjan valmistuksessa)
Öljyä
Adzjikaa tai harissaa
Chili-maustekastiketta (sitruunalla maustettua)
Kurkumaa
Juustokuminaa
Tonnikalaa (pikantissa tomaatti-vihanneskastikkeessa)
Tuoreita tomaatteja tarjoiluun

Syvässä kasarissa tai pannussa kuullotetaan valkosipulit ja lisätään joukkoon tomaattimurska, pesto, adzjika, chilisoossi ja mausteet. Annetaan kiehua parikymmentä minuuttia.

Sitten lisätään tonnikala ja sekoitetaan. Munille kaivellaan sopivat koloset ja hulautetaan munat koloihinsa. Annetaan kiehua niin kauan, kunnes munat ovat oman maun mukaisen raakoja tai kypsiä. Perinteisesti munien keltuaiset jätetään melko raaoiksi, näin myös meillä.

Ojja laitetaan tarjolle pieniin kuppeihin tai pannuihin. Pienillä pannuilla voi myös valmistaa ojjan alusta asti, kullekin omansa, niin voi laittaa vaikka jokaiselle pannulle eri lisukkeet.

Ojjaa ei perinteisesti tarjota tuoreiden tomaattien kanssa, mutta tomaattien raikkaus sopii mainiosti ojjan mausteisuuteen. Suosittelen.

Ojja syödään rapealla leivällä kaapien, sen syömiseen ei välttämättä - ja perinteisesti - tarvita edes ruokailuvälineitä.

Ojja on helppo ja herkullinen ruoka, joka muokkautuu moneen makuun sopivaksi pienillä kikoilla.

Tässä ojjan ohje paprikafaneille: Tunisian Ojja (kyseinen blogi  näyttää poistuneen, täytyy etsiä uusi)

Ojja ja shakshuka, muna vai kana: https://www.slowburningpassion.com/tunisian-ojja-merguez-sausage-eggs/. Lisää aiheesta: https://worldcuisinehr.com/en/ojja/ 

Sunnuntaina sitten kokkasimme lihataginea marokkolaisittain, tosin ilman tagine-pataa.

Lihatagine

sipuli

valkosipulia

porkkanaa

inkivääritahnaa/inkivääriä

juustokuminaa

kanelia

mustapippuria

chililastuja

tomaattimurskaa

kikherneitä

rusinoita

vettä

joku laittaisi varmaan suolaakin, mutta ei meillä, makuja piisaa tässä muutenkin

Ruskistetaan sipulit ja lihat kasarissa. Lisätään pilkotut porkkanat ja mausteet. Kuullotetaan hetki.

Sitten lisätään tomaattimurska, kikherneet, rusinat ja vesi. Annetaan taginen hautua kannen alla noin 10 minuuttia, kunnes kasvikset ovat sopivia.

Sekoitetaan joukkoon ohra ja annetaan kiehua niin kauan, että ohra on kypsää, ja ylimääräinen neste on haihtunut pois. 

Tagineen sopii myös korianteri, mutta en viitsinyt tuoretta ostaa, kun sitä kuluu meillä niin vähän.

Tässäpä herkullinen ja mukavasti eksoottinen ruoka. Loihtii myös upeat tuoksut keittiöön!

Idean ja hieman vinkkiä ruokaan sain Pirkan jauhelihataginesta: http://www.pirkka.fi/ruoka/reseptit/130003-jauhelihatagine

Paskiaislulla ei nyt suoranaisesti kuulu pohjoisafrikkalaiseen keittiöön, mutta hyvltä sekin maistui! ;)

Bolognese tomaatti-viinirypälepedillä

Tälle ruualle ei liene ihan virallista nimeä, ainekset valitsin makumme mukaan ja resepti on omasta päästä. Bolognese on kuitenkin kyseessä, ilman pastaa tosin. Bolognese kikherneillä tomaatti-viinirypälepedillä on ehkä osuvin ilmaus, eräänlainen jauhelihapata siis.

Jauhelihaa (vähärasvaista)
Valkoviiniä
Tuoretta tomaattia
Kirsikkatomaattia
Vihreitä siemenettömiä viinirypäleitä
Valkosipulitomaattimurskaa
Tomaattipyrettä
Valkosipulia
Kikherneitä
Texas Pete Garlic -maustekastiketta
Kalakastiketta
Appelsiinipippuria
Pasta Basilico -mausteseosta
Hunajata
Parmesanjuustoa
Tuoretta basilikaa
(kermaa)
Öljyä, margariiniä tms. paistamiseen

Kuullotin tomaatin paloja öljymargariiniseoksessa, lisäsin tomaattipyrettä purkin ja valkosipulitomaattimurskaa. Lorautin reilusti valkoviiniä. Annoin keittäytyä miedolla lämmöllä ja paistoin sillä aikaa jauhelihan.

Jauhelihan paistoin ja maustoin omalla pannullaan. Maustoin jauhelihan murskatulla valkosipulilla, Texas Pete Garlic -maustekastikkeella, kalakastikkeella, appelsiinipippurilla ja Pasta Basilico -mausteseoksella.

Sekoitin jauhelihan samaan syvään kasariin tomaattikastikkeen kanssa ja maustoin hela hoidon hunajalla sen mukaan, miten maistelun perusteella makeutta tarvittiin. Lisäsin myös kikherneet kasariin ja lorautin vielä valkoviiniä.

Annoin kiehua miedolla lämmöllä sellaiset reilut puoli tuntia. Loppuvaiheessa lisäsin pataan hieman joulupöydästä jäänyttä kermaa.

Halkaisin ison määrän kirsikkatomaatteja sekä viinirypäleitä ja laitoin ne lautasille odottamaan pataa. Tomaattien ja rypäleiden päälle sitten panin aimo kauhallisen pataa + jälleen kirsikkatomaatteja sekä päällimmäiseksi parmesaaniraastetta sekä hieman tuoretta basilikaa.

Hyvää tuli, oikein mainiota, nam. Viinirypäleiden makeus sopi padan tuhteihin makuihin hienosti. Ja padan loppuja voi sitten hyödyntää vaikka pitsan täytteenä tai lämpimissä voileivissä.

Valkosipulikatkaravut uunissa - perinteinen ja tulinen versio

Kuten jo edellisessä postauksessa tuli mainittua, on nyt pari päivää joulun jälkeen vaivannut normaaliakin vahvempi valkosipulin himo. Ruuanlaitossa himo on näkynyt seuraavasti:

Valkosipuliset tomaattibruschetat
Valkosipulikatkaravut uunissa
Bolognese kikherneillä tomaatti-viinirypälepedillä

Perinteiset valkosipulikatkaravut uunissa

Valkosipulikatkaravut adzikalla

Valkosipulikatkaravut uunissa, perinteinen ja tulinen versio

Katkarapuja
Valkosipulia
Voita tms.
Sitruunaa
Pippuria (mustapippuria, sitruunapippuria tms.)
Sulatejuustoa (meillä oli tällä kertaa Koskenlaskijaa)
Öljyä
(adzikaa tai muuta chiliä/mausteista chilitahnaa)
(päälle raastettua parmesanjuustoa)

Tarjoiluun: patonkia tai muuta vaaleaa leipää

Sulata katkaravut. Kuori ja murskaa valkosipulit ja sekoita murska lämpimässä vetreytyneeseen voihin. Lado valkosipuli-voiseosta katkarapupannun pohjalla, lisää pannulle myös katkaravut ja sulatejuusto. Perinteinen valkosipulikatkarapupannu on nyt valmis uuniin.

Toiselle pannulle lastataan valkosipuli-voiseoksen lisäksi adzikaa maun mukaan, muuten ihan perinteiseen tyyliin.

Molemmille pannuille lirautetaan vielä öljyä ja sitruunaa. Myös parmesanjuusto raastettuna käy mainiosti pannujen pintaan, mutta ei ole missään nimessä välttämätöntä, ja täysin juustotonkin versio toimii mainiosti.

Päälle voi laittaa myös pippuria joko jo uuniin mennessä tai vasta tarjoiltaessa.

Annetaan pannujen lämmetä tulikuumiksi noin 225-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia - kuitenkin niin, että voit ja juustot ovat sulaneet, mutta katkaravut eivät ole näivettyneet. Erityisen esteettistä ruokaa pannuista ei tule, mutta maku on sitäkin parempi.

Pannut tarjoillaan tuoreen vaalean leivän kanssa, patonki käy mainiosti.

Olen tehnyt katkarapupannua usein ennenkin, joka kerralla tietysti hieman erilaisella reseptillä:

Valkosipulinen katkarapupannu saa uutta puhtia arrabbiata-pestosta: http://tanjan-mausteet.blogspot.fi/2013/10/valkosipulinen-katkarapupannu-saa-uutta.html

Valkosipulinen katkarapupannu maistuu sitruunan ja patongin kera: http://tanjan-mausteet.blogspot.fi/2011/01/valkosipulinen-katkarapupannu-maistuu.html

Valkosipulikatkaravut: http://tanjan-mausteet.blogspot.fi/2008/08/valkosipulikatkaravut.html

Erittäin hyvää tulee ihan perinteisestä katkarapu-pestopannuistakin, sellaisesta en olekaan tainnut vielä reseptiä kirjoittaa...

Valkosipuliset tomaattibruschetat

Jostain syystä on nyt pari päivää joulun jälkeen vaivannut normaaliakin vahvempi valkosipulin himo. Ruuanlaitossa himo näkyi eilen seuraavasti:

Valkosipuliset tomaattibruschetat
Valkosipulikatkaravut uunissa
Bolognese kikherneillä tomaatti-viinirypälepedillä

Bruschetat uuniin menossa

Valkosipuliset tomaattibruschetat

Patonkia syöjien mukaan (1-3 palaa per naama)
Voita tms. (meillä oli tällä kertaa joulupöydästä jäänyttä Ingmariinia merisuolalla)
Adzikaa paljon (tai harissaa tai muuta chilitahnaa)
Tomaattimurskaa hitunen
Valkosipulia paljon
(Juustoa)
Öljyä tilkka (meillä oli sitruunalla maustettua)
Tuoretta tomaattia

Kuori ja muserra valkosipulit. Sekoita valkosipulimurska ja lämpimässä notkistunut voi sekä adzika ja pieni määrä tomaattimurskaa.

Leikkaa patonki annospaloiksi ja levitä tahna patongille. Laita halutessasi päälle vielä juustoa. Meillä yksille leiville tuli Koskenlaskijaa, toisille valkohomejuustoa, kolmansille ei mitään juustoa.

Laita patongin palat uuniin reiluun 200 asteeseen. Anna olla kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen palojen päälle lisätään liraus oliiviöljyä sekä paksut palat tomaattia ja annetaan olla vielä minuutti, pari.

Tarjoiltaessa päälle voi laittaa vielä vaikka mustapippuria ja tuoretta basilikaa.

Valmiit valkosipuliset tomaattibruschetat - ja kyllä oli hyvää ja reippaasti valkosipulista!

Sitä parempaa tästä tulee, mitä maukkaampaa on adzika ja mitä enemmän on valkosipulia.

Adzikaa Virosta; paljon parempaa kuin Suomesta ostettu runsaalla paprikalla pilattu adzika.

Taivaallinen neljän juuston risotto

Söimme viikko sitten Pietarissa Jamie Oliverin ravintolassa "ДЖЕЙМИС ИТАЛИАН" (Jamies Italian) niin herkullista neljän juuston risottoa, että ihan taivaalliseksi sitä kutsuimme. Parasta risottoa, mitä olemme lie syöneet. Oma sitruunarisottoni pääsee lähelle, mutta eilinen juustorisottoni - vaikka todella hyvää olikin - ei silti onnistunut jäljittelemään Jamien rissottoa kuin jossain määrin.

Jamie Oliverin neljän juuston risotto (risotto quatro formaggi) Pietarissa

Alun alkaen jo toki tiesin, ettei Sammonlahden kaupoista löydy "oikeita" juustoja risottooni, mutta en suurin surminkaan halunnut lähteä jouluruuhkaiseen Prismaan. Päätin tehdä risoton niistä juustoista, jotka ilman tuskaa, hikeä ja kyyneleitä saisin hankittua.

Juustoiksi valikoituivat sulate-emmentaali, vuohenjuusto, brie-juusto ja parmesaani. Lisäksi ostin ihan risottoriisiä, vaikka meillä normaalisti käytetäänkin ekologisempaa ja ravintoarvoiltaan rikkaampaa kotimaista ohraa. Ohratto toimii aina mainiosti, mutta nyt esikuvana oli niin kovatasoinen risotto, että riisillä mentiin.

Neljän juuston risotto Huhtarin penthousen tapaan (Quatro Formaggi)

Risottoriisiä
Sipulia
Valkosipulia
Voita

Koskenlaskijaa (vahvanmakuinen)
Vuohenjuustoa
Brie-juustoa
Parmesaania

Kanaliemikuutio
Vettä
Valkoviiniä

Mustapippuria
Sitruunaöljyä


Loppujen lopuksi juustorisotto ei ole kovin suuritöinen. Mikko kuori ja silppusi sipulin ja valkosipulin, minä paloittelin juustot. Vesi kiehumaan, kanaliemikuutio sekaan.

Sipulit ja riisit kuulloteltiin pannulla voissa ja sitten pannulle alettiin lisäillä nestettä vähän kerrassaan. Ensin kanalientä, sitten valkoviiniä ja niin edelleen. Näin keiteltiin risottoa kannen alla hiljalleen puolisen tuntia, välillä lisäillen nestettä.

Sitten risottoon sekoitettiin juustot, annettiin juustojen sulaa, lisättiin mustapippuria ja sitruunaöljyä.

Risoton kanssa söimme sitruuna-inkiväärimaustettuja kanafileitä. Risotonhan voisi toki syödä alkupalana ilman mitään lisukkeita, kuten Pietarissa söimmekin. Alkupalalistalle se italialaisissa varsinaisesti kuuluu. Meillä siitä tehtiin kanafileillä pääruoka.

Jotain väriä risoton päälle olisi voinut annosta koristamaan laittaa, vaikka yrttejä tai balsamicoa, mutta meillä meni nyt sellaisenaan.

Hieman liian paksua risotosta lopulta tuli, olisi pitänyt malttaa lisätä vielä vähän nestettä lopussa. Risotonhan pitäisi levitä lautaselle melko valtoimenaan, meillä se jäi hieman puuromaisesti laakeaksi läjäksi keskelle lautasta. Lirautimme lautaselle lopuksi hieman kanan paistolientä, joka oli ihan kiva lisä.

Risottoriisiin jäi oikeaoppinen suutuntuma, mutta samalla tajusimme, että pietarilaisessa Jamien italialaisessa riisi oli risotossa aivan pehmeää, ja sellaisenaan se kyllä sopi siihen pehmeään juustoisuuteen, joskaan ei ollut varsinaisesti oppikirjan mukaan.

Meidän risotossa hallitsi hienoisesti sipuli; oliko sipuli liian raakaa, liian vahvaa vai oliko sitä liian paljon? Jatkossa aion olla tarkkana sipulin kanssa. Eikä runsaaseen valkosipuliinkaan ole lie luottaminen risoton kanssa, ainakaan herkän juustorisoton.

Ei näin! (paljon sipulia siis...)

Ja miten se Jamien risotto onnistuu olemaan niin rasvaista? Edes valtavalla määrällä juustoa emme päässeet samaan. Mikon santsiannokseen lisättiin nokare voita, jolloin rasvaisuus rupesi olemaan hieman sinnepäin...

Viininä meillä oli Maman Santorinilta tuomaa valkoviiniä