Unelmapihviannos

Päätimme eräänä iltana tehdä unelmapihviannokset. Eli pihvin kaveriksi sai valita mitä vaan tahtoi. Mikko otti ranskalaiset ja salaatin, minä ristikkoperunat ja salaatin. Salaattikastikkeena Öljypuun vahva valkosipuli. Pihvin kanssa tuli olla maustevoita ja tuoretta pannussa nopeasti pyöräytettyä viikunaa. Pihvi maustettiin yrttimausteella ja ihan pienellä ripsauksella aromaattia. Ja pihvin kypsyys ilman muuta medium-. Näistä aineksista syntyi meidän unelmapihviannoksemme!

P.S. Kuvat eivät kyllä tee oikeutta unelmapihviannoksillemme, pahoittelen. :D

 

Toisella kertaa sitten unelmapihviannokseen lisättiin juustoparatiisisalaatti sekä tomaattia ja paahdettuja pinjansiemeniä. Vaikea sanoa, kummalla kertaa oli unelmaisempaa. :) Huomioi suuri ketsupin määrä, kyseessä on Pikku-Myyn ketsuppi, joka on hurrrrrjan hyvää.

 

Katkarapucocktail lähikaupan aineksista

Yksi katkarapucocktail herneillä, loput halusivat ilman. Huomaa taustalla kätevä sitruunanpuristin.

Tämäkin talvinen kokkailuilta vietettiin yhdessä sisson ja Marciksen kanssa. Kokonaista illallista ei tehty, vain pieniä "hyviksiä" (siskoni sanoin). Ensin nautimme katkarapucocktailin lähikaupan aineksista ja sitten lämpimänä herkkusienijuliennen, jonka resepti löytyy myös blogistani: http://tanjan-mausteet.blogspot.com/2011/01/herkkusienijulien-julienne-nimensa.html.

Katkarapucocktail lähikaupan aineksista
neljälle alkupalaksi

isoja katkarapuja pussillinen (pakaste)
½ tuorekurkku
jäävuorisalaattia
ananasta purkillinen (ei mieluiten ihan halvinta, lähempänä aitoa makua on esim. Del Monte)
herneitä pussillinen (pakaste)
sitruunaa
hampurilaismajoneesia (ultra kevyt american)
kermaviiliä
yrttimaustetta
sitruunapippuria

Sekoitetaan kermaviili, hampurilaismajoneesi, sitruunanmehu, sitruunapippuri ja yrttimauste astiassa. Sitten sekoitetaan joukkoon sulatetut katkaravut ja annetaan satsin maustua hetki jääkaapissa. Sillä aikaa ladotaan annosmaljoihin jäävuorisalaattia.

Maustumisen jälkeen laitetaan annosmaljoihin jäävuorisalaatin päälle katkarapua soosseineen, sitten kurkkua ja ananasta, vähän vielä jäävuorisalaattia ja sitten koko homma katkaravuista lähtien uudelleen kerroksittain. Lopuksi koko komeuden päälle kaavitaan loppu soossista ja laitetaan vielä ripaus sitruunapippuria ja yrttimaustetta sekä herneet. Tuoreen ananaksen (tai mangon ja avokadon) kanssa tehty versio on hieman ruhtinaallisempi, mutta tämäkin kyllä maistuu erinomaisesti.

Herkkusienijulien (julienne), nimensä mukaisesti herkku

Kuvassa Maman kokkailema tattijulien viime viikolta. Tämä kuva saa olla keulilla minun julien-resptissäni, koska siinä on julien-pannuna yleisimmin käytössä oleva kahvallinen pannu, jollaiset hankin joululahjaksi Mamalle. Meiltä itseltämme sellaiset vielä puuttuvat, joten teimme julien-annokset toisenlaisiin pannuihin, kuten alemmasta kuvasta näkyy.

Tämä tarina on eiliseltä illalta, kun kokkailimme Mikon kanssa siskolleni ja Marcikselle iltapalaa:

Herkkusienijulien
(жульен, жюльен)

4-5 syöjälle lämpimänä alkupalana
(reseptissä käytetty jälleen enimmäkseen noinmittoja...)

2 rasiaa herkkusieniä
1 tlk smetanaa
1 sipuli
1 yksikyntinen valkosipuli
2 rkl vehnäjauhoja
mustapippuria
sitruunapippuria (suolaton)
1 dl Edam-raastetta pinnalle
1 dl sitruunan mehua
hunajaa
öljyä ja (tai) voita
vettä
½ valkosipuli-yrttiliemikuutio

Eilinen herkkusienijulien ja kaikista sotkuisin asettelu, arvelisin. ;)

Kuorimme ja paloittelimme sipulin ja valkosipulin ja kuullotimme niitä hetken öljyssä, jossa oli seassa hieman voita. Sitten lisäsimme pannulle huuhdotut pilkotut herkkusienet. 

Herkkusieniä ennen veitsikäsittelyä

Vähän myöhemmin lisäsimme hieman vettä ja puolikkaan liemikuution. Seuraavaksi sekaan menivät sitruunanmehu, smetana ja vähän hunajaa sekä mustapippuria myllystä ja suolatonta sitruunapippuria. (toim. huom. Itse asiassa meillä käytetään suolatonta sitruunapippuria, vaikken sitä aina muista mainita.)

Muhennos sai hautua pienellä lämmöllä puolisen tuntia, jonka jälkeen se jaettiin neljään annospannuun, ja ylikin jäi vielä. Raaste laitettiin pannujen päälle ja koko lasti kuumaan uuniin 200 asteeseen noin vartiksi. Tarjoilimme herkun sitruunan ja tuoreen patongin kera. Ruoka sai kiitokset ja kumarrukset koko seurueelta! Illan aikana myös yli jäänyt muhennosannos katosi parempiin suihin ihan kylmiltään hapankorpun päällä. Ja jälleen, todella hyvää kuulemma oli. :)

P.S. Suomenkielisiltä sivuilta ei kovin montaa julien-reseptiä (käytetään myös muotoa julienne, joka kuitenkin viittaa turhan vahvasti keittiöranskaan ja vihannesten pilkkomiseen tikuiksi). Venäjänkielisiltä sivuilta sen sijaan löytyy ihan pilvin pimein mitä erilaisimpia julien-reseptejä. Vaikkapa näillä pääsee alkuun:

http://kulinarniy.front.ru/sgulien1.htm

http://www.povarenok.ru/recipes/tag/1058/

Valkosipulinen katkarapupannu maistuu sitruunan ja patongin kera

Ennen uunia

Katkarapupannu
alkupalana kolmelle/neljälle

1 yksikyntinen valkosipuli
1 sipuli
valkosipulivoita
rypsiöljyä
isoja katkarapuja pussillinen (pakaste)
aurinkokuivattua kirsikkatomaattia yrttiöljyssä
parmesaania (meillä oli valmis raaste, kun lähikaupassa ei ollut muuta tarjolla)
mustapippuri
pippurinen yrttimauste
2 sitruunaa

Pyöräytin pilkotun sipulin ja valkosipulin pannulla öljyssä ja valkosipulivoissa, lisäsin sekaan aurinkokuivattua tomaattia, parmesan-raastetta, sitruunanmehua, mustapippuria myllystä ja pippurista yrttimaustetta. Viimeisenä lisäsin katkaravut, sekoitin kaiken nopeasti ja rupesin lataamaan katkarapuja liemineen etanapannuihin. Viimeiseksi lisäsin vielä valkosipulivoin kokkareita pannujen kolojen päälle.

Pannut saivat olla uunissa 225 asteessa noin kymmenen minuuttia, kunnes olivat kiehuvan kuumia, mutta eivät kauan kiehuneita, ettei katkaravuista tule sitkeitä. Sitruunaa puristettiin vielä reilusti valmiiden pannujen päälle. Katkarapupannut tarjoilin patongin kera ja oikein hyvää oli!

Uunin jälkeen

Bucatini all' amatriciana - jotain aivan muuta kuin jouluruokaa!

Herkkupastaa hassulla mökkilautasella

Bucatini all’ amatriciana (kahdelle reilusti)

1 pieni sipuli
rypsiöljyä
1 pekonipaketti
1 tölkki kuorittuja tölkkitomaatteja
½ chilipaprika
valkoviiniä noin desi
pekorinoa olisin halunnut (kuten ohjeessa), mutta Tohmikselta ei löytynyt, joten käytimme parmesaania
mustapippuria
hippunen sokeria
sitruunapippuria
½ yksikyntinen valkosipuli
reilu ½ desiä kevyttä ranskankermaa
pastaa

Kuullotin sipulia ja valkosipulia pannulla öljyssä ja lisäsin sekaan pilkotun pekonin. Mikko poisti chilistä siemenet, pilkkoi sen aivan pieniksi paloiksi ja lisäsi palat pannulle. Seuraavaksi pannulle sekaan menivät viini ja tomaatit sekä pieni ripaus sokeria. Sitten lisäsin mustapippuria myllystä ja vähän sitruunapippuria ja annoin hautua noin 20 minuuttia, jonka aikana keitin pastan. Lopuksi sekoitin pastan kastikkeen joukkoon ja annoin muhia vielä hetken. Sitten pasta pääsi lautasille vihreän salaatin viereen, ja pastan päälle tuli vielä parmesaania sekä ripaus mustapippuria -> nälkäiset kokit pääsivät herkun kimppuun.

Tiedän Mikon pitävän spagetti carbonarasta kovasti, joten olin oikeassa siinä, että tämäkin pastaruoka tulisi maistumaan Mikolle paremmin kuin hyvin. Yllätin itsenikin pitämästä pastan mausta, vaikka pelkäsin siinä maistuvan liikaa pekonin. Pitkähkö hauduttaminen teki ihmeitä ja kastike oli taivaallisen makuista. Suosittelen!

Tämä resepti ei ole suoraan Hautalan kirjasta Tuulenhuminaa, tein sitä jäljitellen oman maun mukkaan mökkiversion, johon ainekset (valkoviiniä lukuun ottamatta, jonka saimme joululahjaksi) löysin Tohmajärven marketeista.

Jotain aivan muuta kuin jouluruokaa: raejuusto-naudanpaistileivät

Sain joululahjaksi kaksi ruokaan ja ruokakulttuuriin liittyvää kirjaa, Christer Lindgrenin ”Kiehuu! Uusi Suomalainen keittiö” ja Petri Hautalan ”Tuulenhuminaa. Elämyksiä luonnossa”. Joulun jälkeisenä maanantaina sitä jo toivottaakin lämmöllä tervetulleeksi lähes minkä tahansa muun ruuan kuin joulupöperöt. Niitähän ei tässä olekaan syöty kuin vasta monta päivää putkeen useamman kerran päivässä.  Ennen jouluakin toki jo useampi joululounas ja -illallinen tuli eri tahojen tarjoamana nautittua. Ensi jouluna sitten seuraavan kerran!

Joulun jälkeistä viikkoa vietämme mökillä, joten voinee olla, että Lindgrenin kirja melko vaativine resepteineen ei sovellu ihan niin hyvin mökillä kokkaukseen. Ehkäpä tartun Hautalan kirjaan sillä silmällä, mitä sitä tänään syötäisiin. Hmmm… ensimmäisillä sivuilla tarvitaan jo kuohuviiniä, tryffeliä, korvasieniä ja morttelia; eivät kuulu mökkivarustuksemme – ainakaan vielä. Morttelin tarvitsisin kyllä kotikeittiöönkin. Joutunen soveltamaan taas hieman.

Kirjat selailtuani päädyin siihen, että illalliseksi meillä tulisi olemaan raejuusto-pororullat ja bucatini all’ amatriciana vihreän salaatin kera.

Raejuusto-pororullat
Koko työyhteisömme sai työkaveriltamme Kristiinalta jouluksi muutaman reseptin, joista päädyin kokeilemaan raejuusto-pororullia ihan sattuman kautta: Minun piti mökillä löytää paperia, jolle voisin kirjoittaa ostoslistan tehdäkseni illaksi pastaa bucatini all’ amatriciana Hautalan kirjasta. Laukustani löytyi Kristiinan antamat reseptit ja alkuruokaa ei tarvinnut enää miettiä, se oli siinä, raejuusto-pororullat. Kunhan sitten pääsin Tohmajärven kaupan kautta takaisin mökille, niin tätä siitä sitten tuli:

Raejuusto-naudanpaistileivät (kahdelle)
4 viipaletta ruisleipää
savunaudanpaistia

täyte:
valkosipulia, yksikyntisestä puolikas ihan muusiksi pilkottuna
rasvatonta raejuustoa noin desi
kevyttä ranskankermaa noin puoli desiä
suolakurkkua silppuna vajaa puoli desiä
mustapippuria myllystä reilusti
sokeria ripsaus
piparjuuriraastetta vajaa teelusikallinen

Laitoin täytteen aineet sekaisin kulhossa, ja kulhon hetkeksi jääkaappiin maustumaan. Sitten ladoin leivänviipaleet paahtimeen, leiville kullekin yksi siivu naudanpaistia, kunnon kerros täytettä ja toinen siivu naudanpaistia vielä päälle. Ja kyllä oli hyvää! Raikkautta täytteeseen voisi mahdollisesti loihtia vaikkapa vihreällä omenalla – ehkäpä kokeilen ensi kerralla. Tätä meillä nimittäin tullaan tekemään uudelleenkin.

P.S. Valitettavasti kuvaa ei otettu, sen verran nälkäisinä alkupalamme popsimme. Ensi kerralla sitten kuvauskin hoitunee!

Herkullinen ja murea stroganoff

Venäläisen keittiön helmiä - stroganoff!

Tämä stroganoff syntyi extempore, kun jääkaapissa sattui olemaan naudanpaistisuikaleita. Harvinaista kyllä, tomaattimurskaa meillä ei ollut, mutta tuore tomaatti ja ketsuppi korvasivat puutteen mielestäni varsin mallikkaasti.

Stroganoffin tekoon yllytti myös se, että viime viikolla työkaverini saivat viipurilaisessa ravintolassa liian vähän aikaa haudutettua stroganoffia, jossa lihat eivät siis tietenkään olleet tarpeeksi mureita. Päätin tehdä murean stroganoffin, tässä siihen ohje, olkaatten hyvät:

Murea stroganoff
noin neljälle

400 g naudanpaistisuikaleita
jotain rasvaa lihan ja sipulien paistamiseen
punaviiniä desi tai pari
vettä jonniin verran vähemmän kuin viiniä
kanafondikuutio
sipuli
yksikyntinen valkosipuli
mustapippuria myllystä ihan reilusti
puolikas suuri tomaatti
ketsuppia reilu turaus
sinappia reilu turaus
sulatejuustoa kolme suurta ruokalusikallista (tai kermaa tai smetanaa tms.)
kastikesuurustetta tai vehnäjauhoja hyppysellinen
suolakurkkuja, kolme pienehköä on sopivasti minun makuuni
aikaa ainakin kaksi tuntia

Otin lihat jääkaapista lämpenemään ennen paistoa. Sitten tiristin ne pannulla voissa ruskeaksi, jonka jälkeen laiton ne pataan fondikuution, mustapippurin, veden ja punaviinin kanssa. Sipuli- ja valkosipulisilpun pyöräytin pannulla, ja tämä satsi pääsi myös pataan lihojen kaveriksi. Pilkoin tomaatin puolikkaan hyvin pieneksi hakkeeksi ja lisäsin joukon jatkoksi. Myös reilu turaus ketsuppia ja sinappia sekaan. Sitten kiehutin pataa miedosti kannen alla uunissa noin 175-asteessa reilun puolisen tuntia.

Sitten lisäsin suurusteen ja annoin hautua uunissa kannen alla vielä reilun puoli tuntia, jonka jälkeen oli sulatejuuston ja suolakurkkujen vuoro päästä sekaan. Pata uuniin hetkeksi vielä muhimaan ja stroganoff on valmis tarjoiltavaksi keitettyjen perunoiden ja raikkaan salaatin kera. Murea stroganoff maistui mainiosti pääruokana, mutta myös seuraavana päivänä paahdetun ruisleivän päällä juuston kanssa. Suosittelen!

P.S. Harmittelen, ettei "arkisesta" ruuasta tullut otettua kuvaa. Stroganoffista tuli kuitenkin niin hyvää, etten voinut olla jakamatta nautintoamme myös muiden kanssa näin blogini välityksellä.