lauantai 29. syyskuuta 2018

Tuulirannan hirviraqout



Vierailijakynäilijä Tarja, kynäilyn aiheena hirviraguu, olkaa hyvät:

Hirviraqoutin tai karjalalaisittain hirviraguun resepti on muokattu versio Tomi Björkin reseptistä (https://www.is.fi/ruokala/resepti/art-2000001005249.html). Tatjuska pyysi ”tarinaa” ruoan kylkeen, joten laitetaan ohjeen oheen jotain ajatuksia, miten tällaiseen läjään on päädytty.

Mistä hirviraguu on meille päätynyt? Hirvenliha on positiivinen sivutuote mieheni metsästysharrastuksesta, jos sitä voi siksi nimittää. Olemme ajoittain asiasta eri mieltä, mutta joka tapauksessa kaksi pakastinta täyttyvät syksyn metsästyksen saaliista. Välillä on vaikea keksiä, mitä muuta hirvestä tekisi kuin iänikuista paistia. Jokin vuosi sitten olen netistä tämän ohjeen löytänyt. Ohjetta sovelletaan joka kerta eri tavoin ja tämänkertainen raguu sisältää:

Hirven paistilihaa
Hirven jauhelihaa
Sipulia (ei liian pienenä silppuna, jos joku ei tykkää, sen saa noukittua pois)
Pekonia muutamia siivuja tai paketin tähde
Desi punaviiniä
Tomaattimurskapaketti
Oliiviöljyä
Cayennepippuria, suolaa, mustapippuria, tuoretta rosmariinia, timjamia, basilikaa


Joskus olen lisännyt mukaan varsiselleriä ja porkkanaa. Katajanmarjoja kannattaa myös lisätä, ja itse lisäisin myös sitruunamehua. Lisäksi mitä tahansa syötävää metsäsientä (herkkutatti, kantarelli, suppilovahvero, mustatorvisieni) voi lisätä antamaan makua. Ruoka kannattaa ehdottomasti hauduttaa padassa haudutusuunissa. Tykkään itse tästä ruuasta, sillä tähän tulee tomaattimurskaa, joka on yksi lempiaineita ruoanlaitossa. Lisäkkeenä ei ole muusia, vaan spelttiä ja perusvihersalaattia fetalla höystettynä (tosin ilman paprikaa Tatjuskan takia:).

Hirviraguu on oikeaa lähiruokaa, sillä hirvi, sienet ja katajanmarjat ovat kesämökin liepeiltä, eli iso osa raaka-aineista on puhtaita, itse kerättyjä tai saalistettuja. Kai niitä sieniäkin voi saaliiksi kutsua.
Ihan joka viikonloppu ei päästä nauttimaan hirviraguusta, vaan ohje putkahtaa mieleen silloin tällöin.

Nyt oli hassu sattuma, että tälläkin kertaa meillä oli hirviraguuta, kun Tatjuska ja Mikko tulivat mökille. Edellisellä kerralla ruoka oli ihan etukäteen mietitty, nyt pelkkä sattuma. Mutta hyvin maistui joka tapauksessa. Jos ja kun Tatjuska ja Mikko tulevat seuraavan kerran, niin eiköhän raguuta taas löydy.

Teksti: Tarja (Hellapoliisimestari;)
Kuvat: Tanja (Tatjuska) ja Mikko
"Tuulirannassa" Tarjan ja Repan mökillä



























keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Kuha on

 Toisen kala meni pannulla palasiksi.
Ilta mökillä Pohjois-Karjalassa, paikallista kuhaa ja ihan muutama muu aines – niistä syntyy mitä mahtavin illallinen!

Ainekset:
Kuhafilee per syöjä
Hevosen kylmäsavupaistia pilkottuna lastuiksi
Tuoretta inkivääriä pilkottuna lastuiksi
Sitruunanmehua
Suolatonta sitruunapippuria
Chilillä maustettua oliiviöljyä paistamiseen

Tarjoiluun:
Tuoretta tilliä

Kuhafileet paistetaan chilillä maustetussa oliiviöljyssä tuoreiden inkiväärilastujen ja hevosen kylmäsavupaistilastujen kanssa.

Kalan päälle lisätään paiston loppuvaiheessa suolatonta sitruunapippuria ja sitruunanmehua. Suolaa ei tarvita, suolaisuus tulee savupaistista, ja makumaailmaa hallitsee joka tapauksessa chili ja sitruunapippuri sopivassa suhteessa hennolle kalalle.

Kala tarjoillaan tillipedillä. Niin yksinkertaista, niin hyvää!

Resepti on sinällään jopa perinteinen lihan ja kalan liitto, sekä makeaa ja suolaista, mutta tuore inkivääri ja chiliöljy tuovat tietynlaista eksotiikkaa miedolla tulisuudellaan.

Suosittelen; ja ruuan tekemiseen menee todellakin alle kymmenen minuuttia, kun salaatin kalan viereen tekee kumppani ;)



perjantai 15. kesäkuuta 2018

Onnistuneen grillauksen käsikirja



Grillaamme mieheni kanssa enemmän ja vähemmän ympäri vuoden, mutta silti joka kevät, kun ilmat lämpenevät ja parvekkeella tarkenee paljain jaloin, jonkinsortin grillausinnostus ottaa minut valtaansa.

Kerrostalon asukkeina meillä on kotikäytössämme sähkögrillejä. Grillaamme mahdollisuuksien mukaan omalla parvekkeellamme, mutta talven kylmimpinä iltoina myös keittiöön soveltuvalla pienellä pöytägrillillä. Mökillä ja anoppilassa grillaamme kaasugrillillä, hiilipallogrillillä tai avotulella.

Tämän kesän aluksi meidän vuosikausia uljaasti palvellut sähkögrillimme sanoi valitettavasti sopimuksensa irti. Jäi meille vielä kaksi toimivaa sähkögrilliä, mutta ei sellaista tehokasta ritilämallia, joka oli vuosien saatossa noussut suosikiksemme. Sähköinen, savuton hiiligrilli on toinen suosikeistamme, sillä saa kaukasialaiseen saslikkiinkin autenttista hiiligrillin aromia.

Grillin hankinnassa on muutama seikka, jotka määrittävät sen, minkälaista grilliä kannattaa ruveta katselemaan. Omakotitalon pihaan tai mökille ostaisin reilunkokoisen kaasugrillin sekä hiiligrillin – kyllä, molemmat – kerrostalon parvekkeelle sen sijaan pitää turvallisuussyistä hankkia sähkögrilli. Sellainen siis ostoslistalle ja Lappeenrannan K-Rautaan!

Tärkeää grillin valinnassa on teho ja grillauspinta-ala. Sähkögrillin maksimiteho lienee 2,4 kilowattia, joka riittää varsin hyvin lähes minkä tahansa ruuan valmistukseen, kunhan grillissä on kansi.

Kaasugrillissä tehoja on sen mukaan, montako poltinta grillissä on. Kolmen polttimen grillillä saa valmistettua ruokaa pienelle perheelle, ja tällainen grilli irtoaa edullisimmillaan noin kolmella sadalla eurolla K-Raudasta. Kaasugrilleistä hurjimmissa olen nähnyt tehoja sitten jopa lähes 40 kilowattia kahdeksalla polttimella, toki niihin uppoaakin tuhansia ja tuhansia euroja.

Hiiligrilleissä parasta on ehdottomasti hiilen ruokaan antama maku ja tuoksu. Hiiligrillin kanssa pitää vain olla hieman kärsivällisyyttä, että jaksaa odottaa kunnon hiilloksen ennen grillausta, kun taas sähkö- ja kaasugrillillä pääsee melko pian tositoimiin, kunhan grillin on saanut vain kuumaksi.

Hyviä pienen porukan kaasugrillejä edulliseen hintaan
Isoja tehokkaita kaasugrillejä vähän isommalla rahalla

Tällaisen kauniin Valugrillin ulkogrillin voisin mökille kyllä huolia ;)

Kätevä, pieni savuton hiiligrilli, jollainen meilläkin on käytössämme. Suosittelen, ihanat aromit! Ja helppo pakata vaikka mökille mukaan. Kuvassa Muurikka Nokkela.

Pihakäyttöön minua kiehtoisi ehdottomasti Cellon keraaminen kamado-hiiligrilli. Se on tiivis ja tehokas, ja sen lämmönsäätö on tarkkaa, joten se on todella monikäyttöinen. Sillä voi mm. savustaa, hauduttaa ja jopa leipoa. Mennee harkintaan...
Nyt toistaiseksi käytössämme on tämäntyyppinen, perinteinen pallogrilli, jollaisella hiiligrillauksen makuun pääseekin melko pienellä rahallisella panostuksella.

Muurikan sähkögrilli, pöytämalli (2,2 kilowattia)
Katseltuamme ja tutkittuamme K-Raudan grillivalikoimaa hyvän tovin, päädyimme Muurikan sähköiseen pöytägrilliin. Se on hyvin pitkälti parasta, mitä sähkögrillien puolella on tarjolla meidän budjettiimme ja grillaustarpeeseemme soveltuen. Ja lähtipä mukaamme myös Cellon tyylikäs marinadikulho silikonisuteineen. Hopeanvärinen grilli ja hopeanvärinen kulho!

Cellon tuoteet ovat myynnissä yksinoikeudella K-Raudassa.
Kunhan tästä ei nyt alkaisi hopeanväristen grillaustarvikkeiden varustelukierre. No, jos alkaa, niin tiedän ainakin mistä grillaustarvikkeita löytyy. Enpä muista ihan äsken nähneeni niin paljon erilaisia grillaustarvikkeita kuin viime viikonloppuna Lappeenrannan K-Raudassa. Miehenikin totesi hieman epäuskoisena, että on siinä tavara poikineen, kun grillitarvikehyllyn edessä taivastelimme.

Ihan kaikki tarjolla olevat grillaustarvikkeet eivät liene aivan välttämättömiä perusgrillauksessa, uskallan epäillä. Vai mitä mieltä olisitte maissinsyöntipiikistä tai vaikka perunalle tarkoitetusta varrastikusta, joka nopeuttaa perunan kypsymistä grillissä? Hmm, tai no, eipä tuo varras olekaan ehkä hullumpi vempele, kun tarkemmin ajattelee perunan kypsymisaikaa ;)

Muurikka-grilliä on kyllä helppo lisävarustella, ja grillausritilän rinnalle olemme ajatelleet hankkivamme ainakin Muurikka-pannun ruokien paistamiseen ja lettujen tekoon. Vai olisiko se sitten kuitenkin Muurikan valurautainen paellapannu, jossa on reunat? Se kun soveltuu sekoitettavienkin ruokien tekoon, ja paellojen ohella siinä valmistuvat esimerkiksi risotot sekä pyttipannut.

Grillaustarvikkeita ja -varusteita hyllymetreittäin
Muurikan grillaustarvikkeita
Kertoessani grillin ostoaikeistamme eräs ystäväni kysyi, miksi edes hankkia grilliä, voihan ruuan tehdä ilman grilliäkin. Lisäksi hän totesi, ettei itse ole edes erityisesti lihan ystävä, ja tuskin muistaa, milloin viimeksi on syönyt grillimakkaran.

Haloo! Nyt valot päälle siellä ullakolla! Vai että vain grillimakkaraa ja lihaa. Hah, sanon minä!
Grillissä voi tehdä lähes mitä ruokaa tahansa, ainoastaan oma mielikuvitus on rajana.

Kasviskeittoonkin saa uutta potkua, kun grillaa kasvikset ennen keittoon laittamista, myös keitto tietenkin porisee padassaan grillissä. Burgerit valmistuvat perinteisesti grillissä, mutta niistäkin voi tehdä kasvisversioita niin halutessaan, tai ihan vain vaihtelun vuoksi.

Ja entäs sitten grillatut avokadot, munakoisot ja muut hedelmät, merenelävät ja kalat, grillijuustot, fenkoli, maissi ja parsa. Ihania grillattavia kaikki. Eikä unohdeta, että kuumassa grillissä valmistuu myös pitsa. Ja jälkiruokasuosikkini, köyhät grilliritarit, on herkku vailla vertaa.

Yksi omista bravuureistani on kuitenkin saslikki marinoimastani hyvästä naudanlihasta. Saslikin kylkeen sopivat tuoreet yrtit sekä raikas salaatti, jonka kasvikset voi myös grillata.

Ja sitten niitä muita perusteluita: Kuvitelkaa kesäillassa leijaileva huumaava grillin tuoksu, ruuassa viipyilevä grillin maku ja lämpö, aurinkoisen kiireetön kesäpäivä perheen tai ystävien kanssa mökillä grillin äärellä tai romanttinen hetki rakkaan kanssa viiniä siemaillen ja rennosti grillaillen… Grillaus on parhaimmillaan kokonaisvaltainen nautinto kaikille aisteille!

Grillattavien suhteen olen kaikkiruokainen, ja kuten jo mainitsin, grillauksessa on hyvin vähän rajoituksia sen suhteen, mitä voi grillata. Jos sen voi laittaa grilliin, sen voi grillata.

Maissia ja lähipossun kasleria avotulella

Kaasugrillissä valkohomejuustoa, parsaa, minitomaatteja, avokadoa

Sähköhiiligrillissä valmistettua kengurua, varhaisperunoita, tomaatti-mozzarellavartaita, hillottuja sitruunoita, marinoituja valkosipuleita ja herneitä

Lämmintä leipää pöytägrillissä

Sähköhiiligrillissä chorizo-leipävartaita tomaatilla ja sitruunalla
Uuden Muurikka-grillin sisäänajo; naudan sisäfileepihviä, grilliananasta ja -tomaattia
Mitä tästä grillikesän alusta on jäänyt erityisesti mieleeni? Ehkäpä valkosipulimarinoidut grillatut herneet ja itsetehty chimichurri-kastike. Sekä tietysti uusi, ihana grilli!

Chimihurriin tutustuin Argentiinassa, ja se oli rakkautta ensimaistamisella. Itsetehtynä se on ihan parasta, kun voi säätää eri yrttien sekä mausteiden laatua ja määrää mieleisekseen. Meillä chimichurrissa maistuu valkosipulin lisäksi vahvasti basilika ja inkivääri, myös etikkaa saa olla reilusti.

Chimichurri
oliiviöljyä (mausteina valkosipuli, tomaatti, basilika)
punaviinietikkaa
tuoretta chiliä pilkottuna
valkosipulia pilkottuna
tuoretta basilikaa
tuoretta korianteria
tuoretta persiljaa
sitruunaa
inkiväärijauhetta ja/tai tuoretta inkivääriä
suolatonta sitruunapippuria

Ainekset laitetaan pilkottuina astiaan ja ajetaan kastike tehosekoittimella tasaisemmaksi. Chimichurri sopii erityisen hyvin kaikelle grillatulle ruualle, ja toimii myös marinadina. Chimichurri on mitä mainioin kastike grillaamiseen.

Suosittelen chimichurria - kuten myös grillaamista - aivan jokaiselle, ja toivottelen ihania grillaushetkiä! Grillit tulille ja bon appetit!




Tein tämän postauksen alun perin kaupallisena yhteistyönä Starboxin blogiportaalissa Lappeenrannan K-Raudalle. Starboxin lopetettua olen julkaissut postauksen sekä täällä Maustamista-blogini että Maistamista-blogini Blogger-versiossa.