Bucatini all' amatriciana - jotain aivan muuta kuin jouluruokaa!

Herkkupastaa hassulla mökkilautasella

Bucatini all’ amatriciana (kahdelle reilusti)

1 pieni sipuli
rypsiöljyä
1 pekonipaketti
1 tölkki kuorittuja tölkkitomaatteja
½ chilipaprika
valkoviiniä noin desi
pekorinoa olisin halunnut (kuten ohjeessa), mutta Tohmikselta ei löytynyt, joten käytimme parmesaania
mustapippuria
hippunen sokeria
sitruunapippuria
½ yksikyntinen valkosipuli
reilu ½ desiä kevyttä ranskankermaa
pastaa

Kuullotin sipulia ja valkosipulia pannulla öljyssä ja lisäsin sekaan pilkotun pekonin. Mikko poisti chilistä siemenet, pilkkoi sen aivan pieniksi paloiksi ja lisäsi palat pannulle. Seuraavaksi pannulle sekaan menivät viini ja tomaatit sekä pieni ripaus sokeria. Sitten lisäsin mustapippuria myllystä ja vähän sitruunapippuria ja annoin hautua noin 20 minuuttia, jonka aikana keitin pastan. Lopuksi sekoitin pastan kastikkeen joukkoon ja annoin muhia vielä hetken. Sitten pasta pääsi lautasille vihreän salaatin viereen, ja pastan päälle tuli vielä parmesaania sekä ripaus mustapippuria -> nälkäiset kokit pääsivät herkun kimppuun.

Tiedän Mikon pitävän spagetti carbonarasta kovasti, joten olin oikeassa siinä, että tämäkin pastaruoka tulisi maistumaan Mikolle paremmin kuin hyvin. Yllätin itsenikin pitämästä pastan mausta, vaikka pelkäsin siinä maistuvan liikaa pekonin. Pitkähkö hauduttaminen teki ihmeitä ja kastike oli taivaallisen makuista. Suosittelen!

Tämä resepti ei ole suoraan Hautalan kirjasta Tuulenhuminaa, tein sitä jäljitellen oman maun mukkaan mökkiversion, johon ainekset (valkoviiniä lukuun ottamatta, jonka saimme joululahjaksi) löysin Tohmajärven marketeista.

Jotain aivan muuta kuin jouluruokaa: raejuusto-naudanpaistileivät

Sain joululahjaksi kaksi ruokaan ja ruokakulttuuriin liittyvää kirjaa, Christer Lindgrenin ”Kiehuu! Uusi Suomalainen keittiö” ja Petri Hautalan ”Tuulenhuminaa. Elämyksiä luonnossa”. Joulun jälkeisenä maanantaina sitä jo toivottaakin lämmöllä tervetulleeksi lähes minkä tahansa muun ruuan kuin joulupöperöt. Niitähän ei tässä olekaan syöty kuin vasta monta päivää putkeen useamman kerran päivässä.  Ennen jouluakin toki jo useampi joululounas ja -illallinen tuli eri tahojen tarjoamana nautittua. Ensi jouluna sitten seuraavan kerran!

Joulun jälkeistä viikkoa vietämme mökillä, joten voinee olla, että Lindgrenin kirja melko vaativine resepteineen ei sovellu ihan niin hyvin mökillä kokkaukseen. Ehkäpä tartun Hautalan kirjaan sillä silmällä, mitä sitä tänään syötäisiin. Hmmm… ensimmäisillä sivuilla tarvitaan jo kuohuviiniä, tryffeliä, korvasieniä ja morttelia; eivät kuulu mökkivarustuksemme – ainakaan vielä. Morttelin tarvitsisin kyllä kotikeittiöönkin. Joutunen soveltamaan taas hieman.

Kirjat selailtuani päädyin siihen, että illalliseksi meillä tulisi olemaan raejuusto-pororullat ja bucatini all’ amatriciana vihreän salaatin kera.

Raejuusto-pororullat
Koko työyhteisömme sai työkaveriltamme Kristiinalta jouluksi muutaman reseptin, joista päädyin kokeilemaan raejuusto-pororullia ihan sattuman kautta: Minun piti mökillä löytää paperia, jolle voisin kirjoittaa ostoslistan tehdäkseni illaksi pastaa bucatini all’ amatriciana Hautalan kirjasta. Laukustani löytyi Kristiinan antamat reseptit ja alkuruokaa ei tarvinnut enää miettiä, se oli siinä, raejuusto-pororullat. Kunhan sitten pääsin Tohmajärven kaupan kautta takaisin mökille, niin tätä siitä sitten tuli:

Raejuusto-naudanpaistileivät (kahdelle)
4 viipaletta ruisleipää
savunaudanpaistia

täyte:
valkosipulia, yksikyntisestä puolikas ihan muusiksi pilkottuna
rasvatonta raejuustoa noin desi
kevyttä ranskankermaa noin puoli desiä
suolakurkkua silppuna vajaa puoli desiä
mustapippuria myllystä reilusti
sokeria ripsaus
piparjuuriraastetta vajaa teelusikallinen

Laitoin täytteen aineet sekaisin kulhossa, ja kulhon hetkeksi jääkaappiin maustumaan. Sitten ladoin leivänviipaleet paahtimeen, leiville kullekin yksi siivu naudanpaistia, kunnon kerros täytettä ja toinen siivu naudanpaistia vielä päälle. Ja kyllä oli hyvää! Raikkautta täytteeseen voisi mahdollisesti loihtia vaikkapa vihreällä omenalla – ehkäpä kokeilen ensi kerralla. Tätä meillä nimittäin tullaan tekemään uudelleenkin.

P.S. Valitettavasti kuvaa ei otettu, sen verran nälkäisinä alkupalamme popsimme. Ensi kerralla sitten kuvauskin hoitunee!

Herkullinen ja murea stroganoff

Venäläisen keittiön helmiä - stroganoff!

Tämä stroganoff syntyi extempore, kun jääkaapissa sattui olemaan naudanpaistisuikaleita. Harvinaista kyllä, tomaattimurskaa meillä ei ollut, mutta tuore tomaatti ja ketsuppi korvasivat puutteen mielestäni varsin mallikkaasti.

Stroganoffin tekoon yllytti myös se, että viime viikolla työkaverini saivat viipurilaisessa ravintolassa liian vähän aikaa haudutettua stroganoffia, jossa lihat eivät siis tietenkään olleet tarpeeksi mureita. Päätin tehdä murean stroganoffin, tässä siihen ohje, olkaatten hyvät:

Murea stroganoff
noin neljälle

400 g naudanpaistisuikaleita
jotain rasvaa lihan ja sipulien paistamiseen
punaviiniä desi tai pari
vettä jonniin verran vähemmän kuin viiniä
kanafondikuutio
sipuli
yksikyntinen valkosipuli
mustapippuria myllystä ihan reilusti
puolikas suuri tomaatti
ketsuppia reilu turaus
sinappia reilu turaus
sulatejuustoa kolme suurta ruokalusikallista (tai kermaa tai smetanaa tms.)
kastikesuurustetta tai vehnäjauhoja hyppysellinen
suolakurkkuja, kolme pienehköä on sopivasti minun makuuni
aikaa ainakin kaksi tuntia

Otin lihat jääkaapista lämpenemään ennen paistoa. Sitten tiristin ne pannulla voissa ruskeaksi, jonka jälkeen laiton ne pataan fondikuution, mustapippurin, veden ja punaviinin kanssa. Sipuli- ja valkosipulisilpun pyöräytin pannulla, ja tämä satsi pääsi myös pataan lihojen kaveriksi. Pilkoin tomaatin puolikkaan hyvin pieneksi hakkeeksi ja lisäsin joukon jatkoksi. Myös reilu turaus ketsuppia ja sinappia sekaan. Sitten kiehutin pataa miedosti kannen alla uunissa noin 175-asteessa reilun puolisen tuntia.

Sitten lisäsin suurusteen ja annoin hautua uunissa kannen alla vielä reilun puoli tuntia, jonka jälkeen oli sulatejuuston ja suolakurkkujen vuoro päästä sekaan. Pata uuniin hetkeksi vielä muhimaan ja stroganoff on valmis tarjoiltavaksi keitettyjen perunoiden ja raikkaan salaatin kera. Murea stroganoff maistui mainiosti pääruokana, mutta myös seuraavana päivänä paahdetun ruisleivän päällä juuston kanssa. Suosittelen!

P.S. Harmittelen, ettei "arkisesta" ruuasta tullut otettua kuvaa. Stroganoffista tuli kuitenkin niin hyvää, etten voinut olla jakamatta nautintoamme myös muiden kanssa näin blogini välityksellä.

Metsäkauriin reisipaisti kahdella eri kastikkeella

Sattuipa tuossa eräänä sunnuntai-iltana Lidlin pakastealtaasta hyppäämään ostoskoriimme metsäkauriin (luuton, maustamaton) reisipaisti, koska sitä mainostava tarjouskyltti osui kulkureitillemme. 700 grammaa maksoi tarjouksessa 15,99 euroa. En tiedä, onko se vähän vai paljon, emme ole metsäkaurista ennen ostaneet. Samasta pakastealtaasta löysimme illalliselle alkupalaksi paneroitua keisarihummeria. Alkupalakokemuksestamme voi lukea edellisestä tekstistäni Paneroitua keisarihummeria suoraan Lidlin pakastealtaasta ja makea sitruunakastike.

Paistin sulamisaika oli melkoinen yllätys, vuorokausi jääkaapissa. Maltti ei ole suurimpia hyveitäni tällaisissa asioissa, joten vauhditin sulamista pistämällä paistin lämpimään veteen sulamaan. Ei varmaankaan kovin suositeltava temppu lopputuloksen kannalta, mutta kun oli illalliseksi valittu metsäkaurista, niin päätäni ei tässä kääntänyt mikään. Ja sulihan se, vaikka otti aikaa.

Paistin mukana pakkauksessa oli makusuola paistin maustamiseen, joten tein työtä käskettyä ja hieroin suolan paistiin, tai oikeammin puolikkaaseen paistiin. Käytin kahden hengen illalliseen siis puolikkaan paistin, toinen puolikas jäi myöhempää käyttöä varten. Suola tuoksui erikoiselta, mutta pakkausselosteesta ei selvinnyt, mitä mausteita se suolan lisäksi sisälsi. Ehkäpä jotain katajanmarjaa tms.

Kypsyydestä: Vaikka netistä löysin ihan päinvastaistakin tietoa, oli pakko kuitenkin noudattaa pakkauksen ohjetta, joka sanoo: ”Kypsennettävä läpikotaisin ennen tarjoilua.” Mediumhan se meille maistuisi parhaiten, mutta ei auttanut.

Laitoin paistin vuokaan ja ruskistin sitä hetken molemmin puolin kuumassa uunissa, jonka jälkeen lisäsin vuokaan pilkotun sipulin ja pilkotun yksikyntisen valkosipulin, kaadoin sekaan punaviiniä ja kasvislientä (toisella kerralla käytin kanafondia ja lopputulos oli parempi).

Annoin hautua uunissa ohjeen mukaan 70 minuuttia ja kääntelin sekä valelin paistia muutamaan kertaan paistumisen aikana.

Lopuksi laitoin paistin foliossa lämpimään uuniin odottamaan ja tein paistiliemestä kastikkeen suurustamalla, maustamalla pippurilla sekä yrteillä ja lisäämällä siihen kermaa. Kastike oli ihan hyvä, muttei erinomainen.
Toiselle kerralla panostin kastikkeen makuun enemmän laittamalla siihen kerman sijasta maustamatonta sulatejuustoa ja lisäämällä kastikkeeseen vielä sitruunamarinoituja kikherneitä ja aurinkokuivattua tomaattia. Nyt oltiinkin sitten jo lähempänä erinomaista kuin edellisellä kerralla.

Paisti oli riistaista ja ihan hyvää, hieman maksamaista maultaan ja suutuntumaltaan. Kypsäksi kypsentäminen ei ehkä ole se paras juttu tällekään paistille, mutta kuten todettu, en uskaltanut lähteä pakkauksessa olevaa ohjetta oikein uhmaamaankaan.

Paneroitua keisarihummeria suoraan Lidlin pakastealtaasta ja makea sitruunakastike

Eräänä sunnuntai-iltana löysimme Lidlin pakastealtaasta paneroitua keisarihummeria, joka on ainakin minulle tutummalta nimeltään scampi. Päätimme ottaa metsäkaurispaistille (lue metsäkaurisblogi tästä) alkupalaksi tätä merenherkkua.

Scampit (puoli pussillista eli 150 grammaa alkupalaksi kahdelle) laitoin uuniin vartiksi 200 asteeseen, kuten pussissa neuvottiin. Tarjoilin ne illallisen alkupalana tonnikalatahnaisen leipäpalan, salaatinlehden, tuoreen rosmariinin ja yksinkertaisen, makean jukurttikastikkeen kera.

Jukurttikastike
sitruunanmakuista Bulgarian jukurttia
sitruunapippuria reilusti
suolaa ripaus
sitruunanmehua tiraus

Alkupala oli tavallisehko eikä tappavan makurikaskaan, mutta sellaisenaankin varsin mukiinmenevä ja ihan hyvää. Maustoimme scampeja lautasella vielä sitruunalla, ja jukurttikastike oli varsin mukava lisä; makeahko, ja sopi hyvin paneroidulle äyriäisruualle. Suloista kirpsakkuutta toivat sitruuna ja sitruunapippuri.

Giouvetsi, kreikkalainen liha-makaronipata

Giouvetsi

Kreikka-ruokainnostukseni vallassa päädyin kokkailemaan kreikkalaista liha-makaronipataa, jota kutsutaan nimellä giouvetsi (juvetsi). Otin mallia netistä muutamastakin paikasta. Laitan linkit tekstini loppuun.

Giouvetsi
4 hengelle

400 g naudan paistisuikaleita
iso sipuli
2 yksikyntistä valkosipulia
1 purkki valkosipulimaustettua tomaattimurskaa
hunajaa
1 dl oliiviöljyä
1 dl punaviiniä
kanelitanko
2 laakerilehteä
aromisuolaa
mustapippuria
timjamia
makaronia
vettä
pinnalle: edam-raastetta ja cheddar-juustoa

Herkkuillallinen

Otin lihan huoneenlämpöön noin tuntia ennen ruuan valmistusta. Laitoin uunin kuumenemaan 175 asteeseen. 

Ruskistin lihasuikaleet öljyssä, latasin uunipataan, maustoin aromisuolalla ja mustapippurilla (myllystä). 

Pyöräytin pannulla silputun sipulin ja valkosipulin ja lisäsin ne lihojen päälle pataan. Kaadoin pataan lihojen päälle oliiviöljyä ja punaviiniä. Lisäsin pataan kanelitangon, laakerinlehdet ja kaadoin päälle tomaattimurskan ja vettä. Maustoin mustapippurilla ja timjamilla. 

Haudutin uunissa kannen alla noin 1,5 tuntia. Hämmentelin muutaman kerran ja tarkistin, että nestettä on riittävästi. Lisäsin pastan ja kiehuvan veden ja haudutin vielä noin 30 minuuttia kannen alla, sekoitin haudutusaikana muutaman kerran. 

Lisäsin pataan juustoraasteet ja laitoin uuniin hetkeksi, että juustot sulivat.

Ruoka oli tavattoman herkullista. Annoksesta riitti kahdelle kaksi ruokailukertaa, vaikka paljon tulikin syötyä erityisesti ensimmäisellä kerralla, kun oli niin mahdottoman maukasta. Ruuan tarjoilin feta-salaatin ja punaviinin kera. 

Tulee tehtyä varmasti toistekin, vaikka kärsivällinen ruuan kanssa saa olla, kun sillä kestää niin kauan uunissa. Mutta koko kämpässä leijuu huumaava tuoksu koko ruuan hautumisen ajan. Om nom nom!

Yeia sas - to your health!

Giouvetsistä kirjoittavat muun muassa:
Wikipedia: http://en.wikipedia.org/wiki/Giouvetsi
One Man’s Blog: http://onemansblog.com/2006/12/16/moschari-giouvetsi-greek-beef-and-orzo-casserole/
Kliivian keittiö: http://kliivia30.vuodatus.net/blog/1197800

Raikas salaatti

Villisika ei villinnyt

Villisikamötikkä. Kuva olisi voinut olla havainnollisempikin, nyt kuvassa on lähinnä paksu kastike ja hieman onneton salaatintekele... Ei menny niinku Strömsössä. :D

Jokin aika sitten valmistimme illalliseksi pakastettua villisikaa. Minulla on sellainen mielikuva, että villisikaa on valmistettu ennenkin, mutta ainakaan blogiin asti se ei ole päätynyt. Mitä luultavimmin villisikaa on nautittu kesties sitten ravintolassa, mutta siitäkään ei ole mainintaa blogissa. Hmmm. No nyt on, vaikka hieman latteaksi kokemus jäikin.

Ajattelin valmistaa villisian melko yksinkertaisesti. Googlailin reseptejä, mutta eipä niitä kovin monenlaisia ja houkuttelevia löytynyt, ainakaan suomeksi.

En enää muista, miten päädyin tekemään lopulta villisialle sinappikastikkeen, mutta varsin hyvää siitä tuli. Siis kastikkeesta. Villisika ei kovaan kilohintaansa nähden ole ihan paras herkku. Asiaa olisi voinut auttaa, jos olisimme uskaltaneet jättää lihan mediumiksi, mutta trikinoosin pelko sai meidät kypsentämään lihan kunnolla.

Villisika maistuu riistalta, se tuskin on mikään yllätys. Maku on jopa jotenkin villainen. Liha on ihan hyvää, mutta kallista ollakseen vain "ihan hyvää".

Villisian paistoin ensin kuumalla pannulla ja annoin hautua kypsäksi lihaliemessä (fondia ja vettä), joka toimi pohjana kastikkeelle. Lihan kypsyyden tarkistin melko amatöörimäisellä tavalla; leikkasin omaa palastani sen verran auki, että pystyin seuraamaan kypsymistä.

Kastikkeen tein lihaliemeen melko tavallisen ruskean kastikkeen tapaan, laitoin normaalia enemmän sinappia ja ilmeisesti myös suurustetta, kun kastikkeesta tuli niin paksua. Mukana oli myös Creme Fraichea (valkosipuli ja yritit), mainitsemaani ruskeaa suurustetta, pippuria, valkosipulia, sipulia ja taisin laittaa myös suolatonta yrttimaustetta.

Mezedes, kreikkalaiset alkupalat

Maman Santorinin matka sekä matkatuliainen, keittokirja "Greek Gastronomy Cookery & Wines", ovat synnyttäneet minussa innostuksen kokkailla taas kreikkalaista ruokaa. Sama innostus se on toki Mamallakin meneillään; viime viikonloppuna Mama tarjoili meille viininlehtikääryleitä, kreikkalaista salaattia ja lihaa tuoreviikunalisäkkeellä:

Mezedes: viinilehtikääryleet, laadukasta oliiviöljyä ja runsaasti sitruunaa

Lihaa (kreata), perunoita ja lisäke tuoreista viikunoista, nams!

Mezedes

Eilen Mikko tuli Lappeenrantaan vasta iltajunalla, joten mitään varsinaista illallista emme enää ruvenneet kokkaamaan, mutta päätimme tehdä kreikkalaistyylisiä alkupaloja eli kreikaksi "mezedes".

Käyttämämme oliivitahna oli tuliainen Santorinilta, muuten ainekset olivat kuitenkin kotimaisia tai ainakin täältä hankittuja.

Meidän eilinen mezedes sisälsi oliivitahnaleipäsiä, marinoituja kikherneitä, salaattia fetajuustolla ja tonnikalalla, valkosipulikastiketta, jukurttikastiketta, Välimeren fetatyyppistä juustoa, oliiveja, kreikkalaisia jauhelihavartaita ja tomaatti-mozzarella-pestosalaattia:

Mezedes (oliivitahnaleipäset eivät mahtuneet kuvaan)

Markettilöytö: uusia afrikkalaisia mausteseoksia!

Teinpäs oikein löydön eilen illalla ruokaostoksilla paikallisessa Prismassa, josta suuresta koostaan huolimatta ei aina kaikkea löydy. Esimerkiksi suolatonta sitruunapippuria sieltä ei saa. Ja itse asiassa eilen olivat sitruunat loppuneet!

Mutta asiaan: Ajauduin maustehyllylle, kun menin hakemaan kanelitankoja kreikkalaista stifadoa varten, ja silmiini osui ihan uudennäköisiä SantaMarian maustepurkkeja. Löytyi Africa Green Harissa, Africa Durban Curry ja Africa Chermoula.

SantaMarian sivuilta (myös kuvat):
Africa Green Harissa -mausteseos 37 g
Tulinen pohjoisafrikkalainen/tunisialainen mausteseos sisältää vihreää chiliä, minttua ja valkosipulia. Erinomaista couscousin tai keittojen ja pataruokien mausteena. Tai kylmän jogurttikastikkeen voimakas mauste. Ainekset: Suola (19%), korianteri, valkosipuli, minttu, chili jalapeno, persilja, juustokumina, paprika, vihreä chilipippuri. Laktoositon. Gluteeniton.

Africa Green Harissa

Africa Durban Curry -mausteseos 35 g
Eteläafrikkalainen Durban on monen kulttuurin sulatusuuni. Intialaiset toivat mukanaan curryn. Durban curry tunnetaan tulisesta mausta ja punakeltaisesta väristä. Sopii hyvin lampaalle, naudanlihalle ja broilerille. Ainekset: Korianteri, chilipippuri, sarviapila, juustokumina, fenkoli, kurkuma, cayennepippuri, tomaatti, kardemumma, neilikka, mustapippuri, happo (sitruunahappo), mausteuute (cilantro). Laktoositon. Gluteeniton.

Africa Durban Curry

Africa Chermoula -mausteseos 40 g
Chermoulaa kutsutaan myös Marokon pestoksi. Sen runsas yrttinen, sitruunainen ja hiukan tulinen maku sopii hyvin esim. broilerille sekä muihin liharuokiin. Kokeile myös kalan mausteeksi. Ainekset: Suola (21%), juustokumina, chilipippuri, persilja, valkosipuli, paprika, korianteri, happo (sitruunahappo), sitruunankuori, maltodekstriini, sitruunamehutiiviste, oregano, mausteuute (cilantro), paakkuuntumisenestoaine (E551). Laktoositon. Gluteeniton.

Africa Chermoula

Tunisialaista ja marokkolaista ruokakulttuuria tuntevana nämä mausteet eivät ole minulle sinänsä aivan uusia tuttavuuksia, mutta SantaMarian tarjoamat afrikkalaiset maustesekoitukset lappeenrantalaisessa marketissa ovat kyllä uusi ja piristävä lisä!

Odotan innolla, että saan nyt Maman Santorinin matkan synnynttämän kreikkalaisruokavillitykseni ohi ja paneudun sitten näihin afrikkalaisiin maustesekoituksiin lähemmin. Stay tuned!

Jauhelihan mausta&mista, more orange pepper

SantaMarian more orange pepper (kuva on Santamarian sivuilta netistä)

Tuunasin lihaperunasoselaatikkoa männä viikolla vähärasvaisella naudanpaistijauhelihalla. Jauhelihan maustaminen onnistui ihan huomattavan hyvin tällä kertaa, siksi siitä blogi.

Paistoin jauhelihan kevyessä juoksevassa margariinissa. Maustoin sen valkosipulirouheella (myllystä), mustapippurilla (myllystä), hunajalla, ketsupilla, rosmariinilla ja SantaMarian more orange pepper -mausteella. Kypsässä jauhelihassa maistui vahvasti rosmariini ja mielenkiintoisen, herkullisen vivahteen teki orange pepper. Orange pepper on yllättänyt minut positiivisesti muutamassa muussakin ruuassa. Suosittelen! Kannattaa kuitenkin huomioida, että mausteessa on 20 prosenttia suolaa, joten muu suolaaminen sietää jättää mausteen kanssa pois tai ainakin vähemmälle.

SantaMarian sivuilta:

more orange pepper -mausteseos 61 g

Appelsiini antaa hedelmäisen inkiväärin, tulisen chilipippurin ja voimakkaan mustapippurin kanssa fantastisen maun vaalealle lihalle, kalalle ja äyriäisille. Sopii hyvin broilerille, lohelle ja salaatteihin.

Ainekset: sipuli, suola (20%), mustapippuri, sokeri, appelsiininkuori (7,5%), muunnettu perunatärkkelys, dekstroosi, chilipippuri, sitruunamehutiiviste, happo (sitruunahappo), inkivääri, kurkuma, appelsiiniaromi, paprikauute, paakkuuntumisenestoaine (E551). Laktoositon. Gluteeniton. Ei sisällä jodia.

Ravintosisältö/100g:
Energiaa:         1150 kJ/280 kcal
Proteiinia:         5,0 g
Hiilihydraatit:    59,0 g
Rasva:              2,5 g

Broilerinkoipeliinit uunissa riisi-ohrapedillä

Broilerinkoipeliini uunissa riisi-ohrapedillä ja räjähtänyt salaatti :)

Innostuin tällä viikolla tekemään broilerinkoipia illalliseksi luettuani Cebicin blogia. Cebicin keittiössä ruoka tehtiin näin: Broileria ja sipulista riisiä uunissa.

Tein koipiruuasta oman versioni lähikaupassa tarjolla olleilla aineksilla. Valmistusohje on oikeastaan sama kuin Cebicillä, ainekset vähän erit. Mutta periaatteessa ruoka noudattelee Cebicin reseptiä. Ruuasta tuli mielestäni kuitenkin liian rasvaisen makuista. Olisi kannattanut ottaa nahkat pois jo ennen uunia eikä vasta ennen syöntiä.

Elipäs näin yksinkertaisilla aineilla syntyvät rasvaiset broilerin uunikoivet ohra-riisipedillä:

2 kanankoipea

riisi-ohrasekoitusta
rypsiöljyä
vettä
kanafondia

Ja näin yksinkertaisesti ne valmistetaan:

Kuulotin riisi-ohrasekoitusta hetken kuumalla pannulla rypsiöljyssä. Lisäsin fondin. Laitoin seoksen vuokaan ja vettä sekaan, seoksen päälle koivet. Uuni 175 astetta ja vuoka saa muhia uunissa reilun tunnin, jopa 1½ tuntia. Muhimisen aikana lisäsin vettä pari kertaa ja pöyhin ruokaa lastalla.

Vihreän salaatin lisäksi rasvaisen ruuan kylkeen sopi mainiosti suolakurkut. Taisimme ottaa ananasviipaleetkin ruuan vierelle, eivät vaan ehtineet kuvaan.

Minun versiossani oli siis kanafondia, koska lähikaupassa ei ollut sipulifondia, lisäksi jätin (lue: unohdin, hehe) kerman kokonaan pois. Sipulifondi olisi varmaan toiminut kanafondia paremmin.

Riisin sijasta käytin MyllynParas riisi-ohrasekoitusta. Olisin mieluiten käyttänyt pelkkää ohraa, mutten sitäkään löytänyt lähikaupasta jostain syystä. Ohra on kuitenkin riisiä ekologisempi vaihtoehto, lisäksi siinä on mm. paremmat vitamiini- ja kuitumäärät.

Jos nyt tekisin uudelleen vastaavaa, sen lisäksi että poistaisin koivista nahat ennen uunia, niin käyttäisin myös jotain yrttimaustetta sekä pippuria ja lisäksi laittaisin vuokaan mukaan esimerkiksi sipulia ja tomaattia, maustaisin myös hieman sitruunalla.

Minähän en leivo koskaan - ja taas oli leipuri Kuivahiiva patonkiasialla

Kuten otsikko kertoo, en leivo juuri koskaan, mutta viime sunnuntaina oli kuitenkin pikku pakko, sillä meillä ei ollut mitään leipää tai leiväntyyppistä valmistetta, ei edes pakkasessa. Kaapeista ei löytynyt myöskään näkkileipää, hapankorppua tai minkään sortin puurohiutaleita, ei riisiä, ei muroja tai mysliä, ei hedelmiä, ei siis kerta kaikkiaan yhtään mitään aamupalaksi kelpaavaa – ja kaupat eivät tietenkään aamuvarhain olleet vielä auki.

Löysin kuitenkin kaksi pussillista päiväyksensä ylittänyttä kuivahiivaa ja luomuvehnäjauhoja. Niiden lisäksi toki hanasta vettä, tiukkahiukka suolaa ja hunajaa = patonki!

2 pussillista (vanhaa) kuivahiivaa
noin 5 dl luomuvehnäjauhoja
noin 2 dl lämmitettyä vettä
ripsaus suolaa
tujaus hunajaa

Siis eikun vaan aineksia sekoittamaan, taikinaa vaivaamaan, taikina hetkeksi kohoamaan ja patonkia muotoilemaan. Vielä pieni kohotus ja sitten noin 200 asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi. Ja kaikkihan toki muistavat, että kuivahiiva sekoitetaan jauhoihin ja herätetään +42 asteisella vedellä.

Käytin varmuuden vuoksi kaksi pussia kuivahiivaa, vaikka normaalisti yksi riittäisi hyvin, mutta ajattelin, että kuivahiiva vanhetessaan mahdollisesti vaikka menettää tehojaan. No, ei menettänyt, patongista tuli jo kohottaessa melkoinen jööti ja uunista ulos tulikin jo varsinainen boa!

Patonki oli rapeakuorista, tuoretta ja hyvää. Hiiva ihan himpusti maistui, mutta ei vaikuttanut ohjaukseen.

Kaveri-illallisen alkupalana katkarapucocktail

Mukava kokkailla, kun on useampi suu syömässä ja makunystyrä maistelemassa. Ville ja Jaakko olivat eilen kylässä – ovat tosin vieläkin, nukkuvat tällä hetkellä – joten ihan parhaille tyypeille sain kokkailla.

Eilisen menuksi muotoutui sitten seuraava: katkarapucocktail, valkosipulietanat ja spagetti bolognese. Villelle etanakokemus oli ensimmäinen, muttei varmasti viimeinen. Alkupalat syötiin jo ennen saunaa, kun pojat olivat nälkäisiä, pääruoka nautittiin saunan päälle ja sitten vielä pelattiin lautapelejä aamuun asti.

Katkarapucocktail oli varsin yksinkertainen, mutta maistui:

Katkarapucocktail (neljälle alkupalaksi)

jättikatkarapuja (suolaliemessä, yksi rasia)
tuoretta ananasta (yksi pieni)
jäävuorisalaattia
kevyttä hampurilaiskastiketta
rasvatonta majoneesia
sitruunamehua paljon
sitruunapippuria

Irrotin katkaravuilta pyrstöt. Sekoitin astiassa katkaravut, hampurilaiskastikkeen, rasvattoman majoneesin ja sitruunamehun. Leikkasin ananaksen sopivan kokoisiksi paloiksi. Asettelin kulhoihin (jotka ovat oikeasti hervottoman kokoisia viinilaseja) jäävuorisalaattia, maustuneita katkarapuja ja ananasta vuorotellen. Sitten kaadoin päälle katkaravuilta jääneen kastikkeen ja laitoin pari tujausta sitruunapippuria. Tarjoilin tuoreen valkosipulipatongin ja kylmän kuivan roseeviinin kanssa.

Cocktailit maistuivat. Jälkiviisaana voi todeta, että suolavedessä säilötyt katkaravut olisi voinut ensin huuhtoa, nyt ne maistuivat luonnollisesti aika suolaisilta. Toisaalta ananaksen raikkaus ja makeus tasapainottivat katkaravun suolaisuutta mukavasti. Ensi kerralla kuitenkin huuhtelen.

Mainio alkupala, josta tulee lapsuus mieleen. Silloin tuli kotona ja reissussa popsittua katkarapucocktailia varsin usein. Nyt tulee tehtyä silloin tällöin, mutta ei ole mitään syytä, miksei voisi tehdä useamminkin!

Mökkilän hätävara eli kuinka taikoa salaattikastike "tyhjästä"

Yhtenä iltana mökillä huomasimme, että salaattikastike on loppunut. Ruoka oli tarjoilua vaille valmista ja salaatti kaipasi kipeästi kostuketta. Mökin  kaapista löytyi sokeria, rypsiöljyä, väkiviinaetikkaa, pippurista yrttimaustetta sekä valkosipulirouhetta. Aika hyvä alku. Jääkaappiin olin varannut creme fraichea (valkosipuli-yrtti) seuraavan illan spaghetti bolognesea varten. Tilkka maustettua creme fraichea oli juuri se osa, joka salaattikastikkeesta vielä puuttui.

Yrtttimaustetta laitoin todella runsaasti, myös valkosipulirouhetta. Yksinkertaista ja tosi hyvää! Toivon, että osaan toistaa tempun, kun seuraavan kerran kaipaamme tämäntyylistä salaattikastiketta.

Kesän herkullisin perunasalaatti

Homma lähti siitä, että Mama kysyi, mikä salaatti mielestäni kävisi lohelle. Vastasin empimättä, että perunasalaatti ja luettelin ainekset. Kastikkeeksi minun versiossani olisi hyvin riittänyt maustettu kevytkermaviili, mutta Mama vei kastikereseptin vähän pitemmälle majoneesi-kuumavesikikkailullaan, johon mallia hän oli ottanut jonkun lehden reseptistä. Takuuherkku, olkaa hyvät:

Kesän herkullisin perunasalaatti

uutta perunaa
kevätsipulia
punaista sipulia
suolakurkkua tai kaprista
retiisiä
tilliä paljon

kastike:
kevytkermaviiliä
kevytmajoneesia
1 dl kuumaa vettä
mustapippuria
valkosipulia

Perunat keitetään ja pilkotaan. Pilkotaan myös muut salaatin ainekset ja pistetään sekaisin.

Kastike sekoitetaan seuraavasti: Kuuma vesi ja kevytmajoneesi sekoitetaan vilkkaasti vispaten ensin, sitten sekaan laitetaan muut kastikkeen ainekset. Kastike ja salaatti laitetaan samaan kulhoon ja koristellaan komeus vielä runsaalla tillillä.

Salaatin voi antaa maustua kylmässä hetken tai vaikka seuraavaan päivään; meillä hetki riitti ja lounaspöytään saatiin kesän herkullisin perunasalaatti.

Harmi, ettei herkkua kuvattu. Ensi kerralla sitten.

Kaikkien basilikojen äiti ja isi

Niin, on vähän päässyt kasvamaan tuo basilika. :D Ihan tavallisen yrttibasilikan ostin kaupasta kevättalvella ja istutin altakasteluruukkuun. Siinä se on selvinnyt pitempiäkin aikoja ilman kastelemista. Kyllä tuosta hirmusta raaskii muutaman lehden aina ruokaan silpaista. Hih.

Viikonloppuherkkuja - caesar-salaattia ja simpukkapannua sekä vähän muutakin

Viikonloppuna etkoiltiin meillä ennen bileitä. Ruokaakin tehtiin: simpukkapannua, caesar-salaattia, grillikylkeä ja uusia (ruotsalaisia) perunoita.

Caesar-kastike on melko isotöinen, mutta on se sitten kyllä hyvääkin. Käytin tällä kertaa Mitä tänään syötäisiin -lehden reseptiä, joka on hieman erilainen kuin esimerkiksi edellisen kerran viritys, joka taisi olla saatu jostain Maman kokkikurssilta. Liekö olen muistanut sen tänne laittaa, täytynee tarkistaa tilanne.

Olinkin sitten etuajassa, kyseinen resepti on esitetty vasta tänään, mutta lehti on ollut jaossa ainakin jo lauantaina, jolloin nappasin sen lähtiessäni ostoksille.

Simpukkapannujen ja caesar-kastikkeen suhteellisen suuritöisyyden vastapainoksi perunat kiehuivat kiltisti itsekseen ja grillikylki paistui uunissa, lisäsin vain muutaman kerran mausteöljyä lihan pinnalle.

Simpukkapannut
Simpukkapannuja oli kahta laatua, valkosipuli-juustosimpukkapannua ja valkosipuli-pestosimpukkapannua. Itse asiassa valkosipuli-juustopannuun olisi pitänyt laittaa öljyä tai voita vielä vähän reilummin juuston lisäksi, nyt jäi vähän totuttua kuivemmaksi ja kastiketta ei ollut leivällä raavittavaksi juurikaan.

Pestopannuun tuli simpukoiden lisäksi pestoa, valkosipulia, hieman öljyä ja voita. Tällä kertaa en tehnyt pestoa itse, vaan käytin kaupan valmista. Juustopannuun laitoin valkosipulia, punasipulia, nokareen voita (joka oli lopulta liian vähän).

Täytyy kyllä myöntää, että vaikka pannut olivat herkullisia, tulee onnistuneista etanapannuista vielä parempia. Simpukoissa on itsessään sen verran vahvempi maku, että saa olla tarkkana, mitä niiden kanssa pannuihin laittaa.




Caesar-salaatti
Resepti mukailee ohjelman reseptiä, mutta on oma sovellus monin paikoin

1/2 ruukku salaattisekoitusta
jäävuosisalaattia
tuorekurkkua
paistettuja pinjansiemeniä

Kastike:
1/2 tlk kevytkermaa
1/2 dl parmesaania lastuina
3 anjovisfileetä
1 kananmuna keitettynä
1 yksikyntinen valkosipuli
1 rkl dijon-sinappia
1 tl punaviinietikkaa
mustapippuria

Koristeluun
1/2 dl parmesaania raastettuna
2 kananmunaa keitettynä
krutonkeja

Huuhdo ja valuta salaatinlehdet.

Mittaa kastikkeen ainekset monitoimikoneen kulhoon ja soseuta.

Paista pinjansiemenet pannulla oliivi- ta rypsiöljyssä

Revi salaatinlehdet. Kokoa salaatti kastikkeen ja juustoraasteen kanssa kerroksittain. Lisää lohkotut munat ja krutongit.

Ojjaa ja Nabeulin katkarapuja Tanjan tapaan

Googlailin eilen töiden jälkeen vinkkejä perjantai-illan ruokaan. Ensimmäinen linkki, jonka avasin, oli tämä iloa hersyvä ja kohtelias keskusteluketju Plazan Elleiltä: http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ideakeittio/omat-ruokaohjeet/1596703/mita-ellit-syovat-perjantai-iltana/. Olin niin tyrmistynyt tästä keskustelupalstan järjen riemuvoitosta, että päätin jättää netin ja siirryin omalle kirjahyllylle.

Sieltä nappasin H.F. Ullmannin kirjan Tunisia. Välimeren keittiö. Reseptiksi valitsin Ojjaa ja Nabeulin katkarapuja ja tuunasin reseptiä tietysti oman maun mukaiseksi. Tällainen siitä tuli:

1 vihreä pippuripaprika
4 tomaattia
puoli purkillista yrttistä tomaattimurskaa
harissaa hellällä kädellä (Moroccan harissa)
1/2 yksikyntinen valkosipuli
pussi (180 g) pieniä kuorittuja katkarapuja pakasteesta
kuminaa
2 munaa
mustapippuria
oliiviöljyä

Kuullotin valkosipulit oliiviöljyssä. Lisäsin tomaatit ja tomaattimurskan, johon olin sekoittanut harissaa (hieman ehkä jopa liikaa:). Annoin kiehua hetken. Lisäsin seokseen paprikat ja katkaravut, sitten mausteet. Annoin hautua hetken miedolla lämmöllä kannen alla. Sitten rikoin munat sekaan, mutten rikkonut munien rakennetta ja annoin vielä hautua kannen alla reilun kolmisen minuuttia. Tarjosin valkoisen kuituleivän ja vihreän salaatin kanssa. Olisin halunnut ruokajuomaksi tunisialaista punaviiniä, mutta Lappeenrannan Prisman Alkossa sitä ei ollut. Tyydyin italialaiseen Carmenereen.

Ja voi miten ruoka oli tulista ja hyvää!


Esillepano ei ollut ihan onnistunut, olisi pitänyt käyttää kulhoa tai pastalautasta, nyt ojja leviää lautaselle vähän tuhruisen näköisesti. No, eihän mikään ole täydellistä. ;)

P.S. Nyt kun luin reseptin uudelleen tuosta kirjastani, huomasin, etten niin paljon ollut poikennutkaan reseptistä. Suurin ero alkuperäiseen reseptiin näyttää olevan ruoka-aineiden määrät ja suhteet.

Viikonvaihteen kokkailut ja kokeilut, pääosassa simpukat ja katkaravut, peesissä linnanpaisti

Vietimme rauhallista kotiviikonloppua Joensuussa Maman lihapatojen äärellä. Tässä viikonlopun satoa suoraan Maman keittiöstä.


Simpukkapannu timjamilla ja persiljalla
Kolmeen simpukkapannuun tarvitaan purkillinen simpukoita, noin kaksi per pannun kolo. Näihin pannuihin käytettiin vähän voita ja öljyä, runsaasti tuoretta timjamia ja persiljaa sekä valkosipulia. Muutamaan koloon sujautettiin myös sinihomejuustoa. Simpukkapannu valmistuu nopeasti kuumassa uunissa. Nautitaan vaalean leivän kera. Nam!


Caesar naturel ja katkaravut
Caesar oli kaupan valmispussista, vähän tuunattuna siitä tuli näyttävää ja oikein hyvää. Valmiskastike oli yllättävän maukasta.


Caesar-salaatti katkaravuilla


Värikkäämpi salaattiannos
Sitruuna ja persilja maistuvat caesar-salaatin kanssa.


Linnanpaisti ja uunijuurekset
Linnanpaistin kuuluu olla niin kypsää, että se suorastaan sulaa suussa. Linnanpaistin valmistuksessa olennaista on, että naudanliha kypsyy aikansa padassa anjovisfileiden kanssa. Näin lihaan tulee erityisen herkullinen maku sekä mureutta.

Tonnikalaa pihvin muodossa

En vaan voinut vastustaa, kun Sammonlahden K-kaupan kalatiskillä oli tarjolla tuoretta tonnikalaa. Vähän hemmottelua viikonloppuun! Arvokastahan tuore tonnikala on, ja iso osa lajikkeista uhanalaisiakin. Ymmärtääkseni K-ryhmä on kuitenkin tehnyt linjauksen, jonka mukaan ryhmän kauppoihin ei hankita WWO:n punaisella listalla olevia kaloja. Tai näin ainakin Citymarketissa oli tilanne, kun viimeksi kysyimme tonnikalaa. Täytynee vielä varmistaa, onko kyseessä koko K-ryhmän linjaus, että tietää, miten toimia jatkossa ja millaisen omantunnon tuskan herkuttelusta joutuu kärsimään.

Päätimme paistaa tonnikalasta ihan perinteiset pihvit. Maustoimme pihvit aromaatilla ja valkopippurilla, lautasella lisäsimme päälle vielä valkosipulimaustevoin. Kypsyysaste tietenkin medium(-), eli montaa minuuttia per puoli ei tarvinnut paistaa.

Lisukkeena nautimme avokadolla ryyditetyn salaatin, jonka päälle lurautimme Öljypuun vahvavalkosipulisalaattikastiketta. Aivan hurrrrjan maukasta!

Tanja teki tirripaistin

Ullan eväät -kirjasta mallailin tällä kertaa tirripaistini. Tai no, Ulla Liukkosen kirja sen innoitti tekemään, koostumus on kaikkialla ja ian kaiken ollut niin yksinkertainen, ettei siihen juuri reseptiä tarvita. En lisännyt edes valkosipulia, vaikka tällaisen pyhäinhäväistyksenkin olen joskus tehnyt.

Paistoin ja ruskistin possun kylkiviipaleet lähes yksitellen pannulla (no en nyt ihan yksitellen toki), niiden rasvassa sitten käristelin sipulin. Lisäsin vettä, aromaattia, mustapippuria ja annoin kiehua ja kiehua, sellaisen reilut puoli tuntia. Lisäsin lopuksi vähän kastikesuurustetta ja siinä se sitten oli, täydellinen tirripaisti. Perinteistä, rasvaista ja epäterveellistä, mutta syntisen hyvää. Kompensoidakseni terveyshaitat kasasin ison ja ihanan salaatin tirripaistin ja potaatin vierelle.

Avokado salaatissa

Mama tekaisi eräänä iltana avokadosalaattia. Tässä taidonnäyte:


Maku oli mainio, palaakaan ei jäänyt. Avokadon maustaa mainiosti sitruuna ja pippuri - tai vaikka suolaton sitruunapippuri. Myös rucola sopi joukkoon. Kuulin taannoin, että rucolaa kutsutaan myös sinappikaaliksi. Kiva nimi. :)

Kikherneiden ylistys

Ostan lähikaupasta ahkerasti Go green -tuotteita. Ehdoton suosikkini ovat kikherneet sitruunakastikkeessa taikka maustamattomat kikherneet. Valitettavasti kikherneitä, jotka ovat sitruunakastikkeessa, ei löydy Go green -nettisivuilta. Liekö se vähän uudempi tuote, ainakin lähikaupassamme sitä on ollut vähemmin aikaa kuin saman merkin tavallisia kikherneitä. Tavalliset kiknerneet, joita käytän ruuanlaitossa runsaasti: Go green -kikherneet.

Tässä esimerkiksi lohiperhonen, jonka kastike on tehty kikherneistä sitruunakastikkeessa:


Kikherneet käyvät salaatteihin, pataruokiin, kastikkeisiin - meilkein mihin vaan ja minkä kanssa tahansa. Vähän kuin tomaattikin.

Tässä resepti, jossa olen käyttänyt kikherneitä onnistuneesti mksikolaistyyppisessä keitossa:
http://tanjan-mausteet.blogspot.com/2010/01/meksikolaisittain-maustettu.html

Myös hummuksen voisin mainita yhtenä suosikkinani: Go green -hummus.

Go green -nettisivut: http://www.gogreen.fi/gogreen/fi2.nsf/page.items.www/468F58C20F0ECED7C125725D003720A3

Borssikeitto - sen täydellisen metsästys!

Sunnuntai-illan lämmikkeeksi keittelimme jälleen borssia. Haasteellinen tehtävä, koska rima on tämän ruokalajin suhteen aina todella korkealla. Borssikeitto on yksi minun ja Mikon ehdottomista suosikeista, ja ruokalistalla ollessa borssia, harvoin jätetään maistamatta. Parhaimmat borssikeitot on syöty Venäjällä, yksi ehdottomasti maukkaimmista on eteeni kannettu kerta toisensa jälkeen kulhon päälle leivotun taikinakuvun alla edesmenneessä ravintola Sojuzissa Viipurissa. Suostuivat jopa tekemään kasvisversion borssista aina pyynnöstäni.

Lähdin hakemaan venäläistä otetta keittoon tällä kertaa venäläisen valmiskeittopohjan kautta. Valmiskeittopohjan ohjeessa ruokaan käskettiin lisäämään pohjan lisäksi vain kaksi litraa lihalientä + kaalia ja perunaa. Päädyin keittämään keiton kasvisliemeen ja lisäämään kaalin ja perunan lisäksi punajuurta, valkosipulilla maustettua hapankaalia, kotikaljaa, valkosipulia, sitruunamehua, piri piri -maustetta ja mustapippuria.

Lopputulos oli reilu kolme litraa vähintäänkin hyvää, ja näin ollen kohtuullisesti onnistunutta borssia. Täysin onnistunut olisi ollut niiiin herkullista, ettei sanat riitä kuvaamaan. Tässä ei ihan onnistuttu valitettavasti tälläkään kertaa. Toivon, että joku päivä saadaan onnistumaan sellainen borssielämys kuin se parhaimmillaan on. Yritystä ei puutu, olen lukenut netistä ja kirjoista tuhat ja yksi ohjetta, kysynyt ohjeita venäläisiltä kavereiltani, keittänyt sopan jos toisenkin. Kuitenkin se täydellinen puuttuu, joku aikoinaan opittu "oikea" borsmaku antaa odottaa itseään. Ohjeita otetaan vastaan! Lupaan kokeilla kaikki potentiaaliset ja kertoa, jos tärppää. :)



Ja joo, joku tekee sen vähän suuremmalla vaivalla, pitänee kokeilla: http://borssikeitto.wippiespace.com/index.html

Ojja Tunisiaa muistellen

Tänään on luvassa ojjaa. Pitkästä aikaa Tunisian makuja! Tällä kertaa Mama kokkailee ja kokeilee ojjaa yhden pannun jauhelihan, ja toisen pannun tonnikalan kanssa. Tunisiassa yleisimmät nauttimamme ojjan maut ovat olleet Ojja Merquez (resepti) ja Ojja Seafood/Shrimp.

Meidän ojjaan käytetään seuraavia aineksia:

Ojja jauhelihalla/ Ojja tonnikalalla
sipulia
valkosipulia
harissaa tai harissan tapaista chilitahnaa
tonnikalaa/jauhelihaa
munia yksi per ruokalija
tomaattimurskaa
mustapippuria
(suolaa, jos haluaa)
sokeria
timjamia


Ensin jauheliha paistetaan isolla pannulla erikseen. Sitten pienemmillä annospannuilla öljyssä kuullotetaan sipuli ja valkosipuli. Lisäillään tomaattimurska ja keitellään jonkun aikaa. Sitten ladataan mukaan tonnikala/paistettu jauheliha & mausteet ja annetaan kiehua. Lopuksi pläjäytetään muna päälle ja annetaan hyytyä hetki, tässä vaiheessa ei enää sekoiteta ainakaan kovin rajusti, ellei haluta munan rikkoutuvan.

Ojjaan tulee usein myös paprikaa, mutta meillä sitä ei käytetä minun mahani suosituksesta. Ojjaan voi toki laittaa muitakin vihanneksia makunsa mukaan. Seuraavalla kerralla voisikin laittaa vaikkapa papuja, sopisivat hyvin.

Ojja tarjoillaan annospannuilta vaalean leivän tai pitan tms. ja salaatin kanssa. Niiiiin herkullista! Kiitos Mama ruuasta!

Tunisialainen ruoka on muutenkin suuresti makuuni, tässä vinkkiä Wikipediasta: http://en.wikipedia.org/wiki/Cuisine_of_Tunisia

Shakshouka on käytännössä lähes sama ruoka kuin ojja: http://en.wikipedia.org/wiki/Shakshouka

Yksi versio salaatista Nizzan tapaan

Nizzan salaatti tahi yksi versio tonnikalasalaatista
Annoksesta riittää kahdelle pääruuaksi

Salaattitarpeet:
puoli pussia vihreitä, ohuita papuja (pakaste)
2 perunaa keitettynä
2 kananmunaa keitettynä
jäävuorisalaattia
1/2 kurkkua
1 tlk tonnikalaa vedessä
2 tomaattia
1 pieni punasipuli
salaattisekoitusta (4 eri lajia, mm. rucolaa)

Kastike:
sitruunamehua
hummustahnaa
tilkka majoneesia
(ripaus sokeria)

Keitin perunat ja kananmunat. Niiden kiehuessa leikeltiin ja aseteltiin muut salaattitarpeet lautasille. En siis keittänyt pakastepapuja, vaikka Aki Wahlmanin Nizzan salaattiohjeesssa pavut keitettiin. Hmmm. En tiedä, olisiko ne pitänyt keittää jostain muusta syystä kuin makuseikoista, koska hyvää ainakin oli noin.

Kastikeeseen käytin pari lusikallista kaupasta valmiina ostettua hummustahnaa, johon sekoitin runsaasti sitruunamehua ja ihan tilkan majoneesia. Ruokaillessa mietin, että kastikkeeseen olisi voinut lisätä vielä ehkä ripuksen sokeria, mutta erittäin hyvää oli näinkin.

Ruhtinaallinen salaatti kerrassaan! Maistuu esimerkiksi patongin kanssa.

Siivekästä nautaa eli yrttiset strutsipihvit

Kohtuullisen epäonnistunut kuva hyvin onnistuneesta ruuasta

Kokkailimme eilen illalliseksi strutsipihvit. Strutsin liha on verrattain terveellistä, siinä on alle viisi prosenttia rasvaa ja hyvin vähän kolesterolia. Liha ei muistuta tippakaan linnun lihaa, lähinnä naudan lihaa. Hintaa strutsilla on hieman enemmän kuin usealla muulla lihalla. Ostimme valmiit pienehköt Familia-merkkiset strutsipihvit, jotka maksoivat Prismassa noin kymmenen euroa/kaksi kappaletta.

Pitäisi vähän selvitellä, mistä voisi saada kotimaista strutsia täällä meilläpäin. Liha oli nimittäin varsin hyvää, ja koska sitä voi valmistaa suunnilleen samoilla tavoilla kuin nautaa, se on myös monikäyttöistä.

Hyvin vähän netistä tosin vaan löytyi strutsireseptejä verrattuna siihen, miten paljon yleensä löytyy reseptejä lähes aiheesta kuin aiheesta.

No, itse ajattelimme tehdä tällä kertaa vain melko yksinkertaiset pihvit ilman kummempia krumeluureja. Käytimme lihan mausteina kalafondia, mustapippuria pippurimyllystä, kuivattua kynteliä ja basilikaa sekä tuoretta basilikaa. Strutsi maistui meille siinäkin mielessä, että sen voi jättää reilusti mediumiksi.

Kunnollista kuvaa ei tällä(kään) kertaa saatu, sillä emme halunneet pihvien jäähtyvän huolellisemman kuvauksen seurauksena. Ruuan maku oli huomattavasti kuvan vangitsemaa ulkoasua parempi.

Strutsitila Syrjysen sivut.

Mama tarjoili illalliseksi Vitello Tonnatoa, joka ei ollut vitelloa nähnytkään, mutta oli erinomaista!

Maman Vitello Tonnato oli tällä(kin) kertaa tehty porsaan sisäfileestä. Tylsänmakuinen valmiiksi maustettu filee naamioituu ja muuntuu herkulliseksi Vitello Tonnatoksi marinadin poispesemisellä, keittämällä ja tonnato-tahnalla peittämällä. Mönjässä tärkeänä pitämäni sitruuna puuttui, mutta se ei makua pilannut. Vitello Tonnato maistuu kylmänä pääruokana tahi alkuruokana, aivan mahtavaa myös leivän päällä. Tonnikalamönjä on kyllä yksi suurista herkuistani!

Tässä on erinomainen ohje Vitello Tonnaton tekoon:
Tanjan maustamista: Vitello Tonnato ilman vitelloa

Talvisena viikonloppuiltana napostelimme kotona

Runsaan lounaan ansiosta illalla ei ollut kunnon nälkä, mutta jotain hyvää teki mieli. Kaavimme kaappiemme perukoilta jotain ruokia ja asettelimme herkkutarjottimen itsellemme. Listalla oli sämpylää, leikkeileitä, erilaisia juustoja, kastikkeita, kurkkua, tomaattia, kurpitsapikkelsiä, suolakurkkua, kalamata-oliiveja.