Sain joululahjaksi kaksi ruokaan ja ruokakulttuuriin liittyvää kirjaa, Christer Lindgrenin ”Kiehuu! Uusi Suomalainen keittiö” ja Petri Hautalan ”Tuulenhuminaa. Elämyksiä luonnossa”. Joulun jälkeisenä maanantaina sitä jo toivottaakin lämmöllä tervetulleeksi lähes minkä tahansa muun ruuan kuin joulupöperöt. Niitähän ei tässä olekaan syöty kuin vasta monta päivää putkeen useamman kerran päivässä. Ennen jouluakin toki jo useampi joululounas ja -illallinen tuli eri tahojen tarjoamana nautittua. Ensi jouluna sitten seuraavan kerran!
Joulun jälkeistä viikkoa vietämme mökillä, joten voinee olla, että Lindgrenin kirja melko vaativine resepteineen ei sovellu ihan niin hyvin mökillä kokkaukseen. Ehkäpä tartun Hautalan kirjaan sillä silmällä, mitä sitä tänään syötäisiin. Hmmm… ensimmäisillä sivuilla tarvitaan jo kuohuviiniä, tryffeliä, korvasieniä ja morttelia; eivät kuulu mökkivarustuksemme – ainakaan vielä. Morttelin tarvitsisin kyllä kotikeittiöönkin. Joutunen soveltamaan taas hieman.
Kirjat selailtuani päädyin siihen, että illalliseksi meillä tulisi olemaan raejuusto-pororullat ja bucatini all’ amatriciana vihreän salaatin kera.
Raejuusto-pororullat
Koko työyhteisömme sai työkaveriltamme Kristiinalta jouluksi muutaman reseptin, joista päädyin kokeilemaan raejuusto-pororullia ihan sattuman kautta: Minun piti mökillä löytää paperia, jolle voisin kirjoittaa ostoslistan tehdäkseni illaksi pastaa bucatini all’ amatriciana Hautalan kirjasta. Laukustani löytyi Kristiinan antamat reseptit ja alkuruokaa ei tarvinnut enää miettiä, se oli siinä, raejuusto-pororullat. Kunhan sitten pääsin Tohmajärven kaupan kautta takaisin mökille, niin tätä siitä sitten tuli:
Raejuusto-naudanpaistileivät (kahdelle)
4 viipaletta ruisleipää
savunaudanpaistia
täyte:
valkosipulia, yksikyntisestä puolikas ihan muusiksi pilkottuna
rasvatonta raejuustoa noin desi
kevyttä ranskankermaa noin puoli desiä
suolakurkkua silppuna vajaa puoli desiä
mustapippuria myllystä reilusti
sokeria ripsaus
piparjuuriraastetta vajaa teelusikallinen
Laitoin täytteen aineet sekaisin kulhossa, ja kulhon hetkeksi jääkaappiin maustumaan. Sitten ladoin leivänviipaleet paahtimeen, leiville kullekin yksi siivu naudanpaistia, kunnon kerros täytettä ja toinen siivu naudanpaistia vielä päälle. Ja kyllä oli hyvää! Raikkautta täytteeseen voisi mahdollisesti loihtia vaikkapa vihreällä omenalla – ehkäpä kokeilen ensi kerralla. Tätä meillä nimittäin tullaan tekemään uudelleenkin.
P.S. Valitettavasti kuvaa ei otettu, sen verran nälkäisinä alkupalamme popsimme. Ensi kerralla sitten kuvauskin hoitunee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti