torstai 31. toukokuuta 2018

Blogikuulumisia


Päivitys 31.3.2019

Starbox-blogiportaali lopettaa ja blogini palaavat syntysijoilleen Bloggeriin osoitteisiin:


Matkamittari: http://tanjan-matkamittari.blogspot.com/ (matkakertomuksia ja -vinkkejä)
Maistamista: http://tanjan-maistamista.blogspot.com/ (ravintola-arvosteluja ja ruokakulttuurijuttuja)
Maustamista: http://tanjan-mausteet.blogspot.com/ (kokkailuja ja kokeiluja)

***
Maistamista-blogini on muuttanut Starboxiin loppuvuodesta 2017 ja viihtyy siellä hyvin. Käy lukemassa uudet postaukset sieltä: http://starbox.fi/maistamista

Maustamista-blogini on jossain määrin sulautunut Maistamista-blogiini Starboxissa, koska Starboxin Maistamista-blogini aihe on yleisesti ruoka, ei ainoastaan ravintola-arvostelut, kuten Bloggerin Maistamista-blogin oli, ja Maustamista oli silloin erikseen.

Matkamittarini jatkaa Bloggerissa ja löytyy osoitteesta:
http://tanjan-matkamittari.blogspot.com/. Tervemenoa!


sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Kazakstanin kiehtova ruokakulttuuri


Vietimme viime viikon lähinnä työasioissa & siskoni luona kyläilemässä Kazakstanissa, kotoisasti Kazakkilassa. Tämä oli kolmas kertamme maassa, ja tällä reissulla vierailimme Astanan lisäksi teollisuuskaupunki Karagandassa, joka oli töiden kannalta tärkeä kohde.

Kazakstan on kiehtova, luonnonvaroiltaan rikas maa. Iso osa pinta-alaltaan valtavasta maasta on aroa ja aavikkoa tai puoliaavikkoa, mutta etenkin suurimmat kaupungit Almaty etelässä ja Astana pohjoisessa ovat matkailijan näkökulmasta houkuttelevia, ja hyvin erilaisia toisiinsa verrattuna. Myös avaruuskeskus Baikonur kiinnostaa kovasti, mutta sinne emme ole vielä ehtineet.

Astana on maan uusi pääkaupunki, joka täyttää tänä vuonna vasta 20 vuotta, ja on rakennettu pääkaupungiksi lähes tyhjästä presidentti Nazarbajevin toimesta. Almaty taas on vanha pääkaupunki, jota pidetään kazakstanilaisempana kuin uutta, kiiltävää ja prameaa Astanaa lukuisine pilvenpiirtäjineen.

Kazakstanista yleisesti sekä Astanasta että Almatysta olen kirjoittanut enemmän toisessa bogissani: Tanjan Matkamittari, koska tässä blogissa keskityn enemmän ruokakulttuuriin.

Maan ruokakulttuuri on kazakstanilaista, keskiaasialaista, höystettynä entisen Neuvostoliiton vaikutteilla. Kaupunkien ravintoloissa on edustettuna monia muitakin maailman keittiöitä, luonnollisesti etenkin naapurimaiden ruokakulttuurit ovat vahvasti esillä, myös muiden ruokakulttuurien vaikutteita on havaittavissa.

Kazakstanin suurin uskonto on islam. Islam ei kuitenkaan näy kovin vahvasti Kazakstanin katukuvassa muuten kuin etenkin Astanan upeina, suureellisina moskeijoina. Ruokakulttuuriin uskonnolla sen sijaan on ehkä enemmän vaikutusta.

Nyt vieraillessamme oli meneillään islamin ramadan, jota tapaamamme ihmiset noudattivat vaihtelevasti. Periaatteessa ramadanin aikana auringonnousun ja auringonlaskun välillä ei nautita mitään ruokaa eikä juomaa, ei edes vettä. Tämä koskee kaikkia yli 13-vuotiaita muslimeja.

Ravintoloissa ei myöskään ole tarjolla porsasta, kuten islamilaiseen ruokakulttuuriin kuuluu, ja monessa ravintolassa jo kylteissä mainostetaan, että ruoka on ”halal” eli muslimeille sopivaa.

Liha on kuitenkin kazakkikeittiön perusta, mutta ei mikä tahansa liha, vaan hevonen, lammas, nauta ja kameli. Hevonen on todella paljon käytetty, perinteinen, mutta suomalaisille vieraampi raaka-aine, ja kaikki osat hevosesta pyritään kazakkiruokakulttuurissa hyödyntämään, myös sisäelimet. Moni perinneruoka sisältääkin hevosta muodossa tai toisessa. Tässä esimerkiksi hyvin perinteinen herkku, kazy:


Kazakstanin ruokakulttuurista voi lukea lisää blogini aiemmasta postauksesta, joka on Astanassa asuvan siskoni kirjoittama: Kazakstanin ruokakulttuuri Kazakstanissa asuvan siskoni silmin

Tässä omassa postauksessani keskityn kazakstanilaiseen ruokakulttuuriin enemmän kuvien kautta.
Työkaverimme Emppu oli viime viikolla ensimmäistä kertaa Kazakstanissa. Hän oli kiinnostunut tutustumaan kazakstanilaiseen keittiöön, joten suuntasimme paikalliseen ravintolaan Astanassa ja pistimme pöydän koreaksi:


Täytettyjä tomaatteja. Perinteisesti ruuat tarjoillaan kauniista astioista.


Mantit ovat Kazakkilan (ja ainakin Kirgisian ja Uzbekistanin) variaatio Venäjän pelmeneistä (myös Ukrainassa), Georgian ja Armenian hinkaleista sekä Italian tortelliineista. Pastataikinan sisällä on mausteista jauhelihaa.


Beshbarmak, viisisormiruoka. Nimi viittaa tapaan syödä ruoka perinteisesti käsin. Paksuja nuudeleita ja hevosen erilaisia lihoja, myös hevosmakkaraa suolessa.


Beshbarmakin seuralainen


Tässä hatsapuri eli juustoleipänen, mutta uzbekistanilaiseen tapaan (tutumpi monelle Georgiasta tai Armeniasta).


Kebab lampaasta lisukkeineen


Kanasaslik piilossa leivän sisällä. Saslikin kanssa tarjoillaan sipulia, soossia ja tuoreita kasviksia.

Tässä muutamia muita otteita kazakstanilaisen keittiön herkuista:


Cheburek. Itse miellän kyseisen lihapiirakan enemmän Uzbekistaniin, mutta molemmat naapuruksista tätä omanaan pitävät ;)


Куырдак. Paikallinen "kotiruoka", hevosta ja pottua, joskus sisäelimiä. Naapurimaissa tätäkin tehdään hieman eri resepteillä.


Tuoreet kasvikset yrttien kera löytyvät jokaiselta paikalliselta listalta. Lisänä usein paikallista, herkullista juustoa.


Salaatti. Punajuuri kuuluu olennaisena osana kazakkilaisen keittiöön.


Saslik hevosesta luonnonsuolessa

Ja ettei menisi aivan liian herkulliseksi, laitetaan tähän pari kuvaa vuodelta 2013, jotka on otettu Almatysta perinteisestä ravintolasta nimeltä Gakku:



Pääruoka, lampaanpää, perinteisesti valmistettuna: kokonaisena pöytään ja sitten palasiksi lautasella.

Ас болсын! Приятного аппетита!

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Haaste: Mitä ruokaa?



Haaste: Mitä ruokaa?
Tämä haaste on kiertänyt kuulemma monessakin blogissa - vähän eri nimellä tosin - minä bongasin tämän sattumalta Marjukalta. En yleensä osallistu haasteisiin, tai en ainakaan tätä ennen ole osallistunut, mutta nyt sattui niin osuva, etten voinut vastustaa. Kaikkihan kuitenkin syövät, joten kaikki voivat osallistua!

Millainen on aamupalasi?
Viikolla en yleensä syö aamupalaa, tai jos syön, niin vasta yliopistolla. Silloin valitsen joko puuron tai ruisleivän. Ruisleipä graavilohella on ihan parasta, mutta sitä on harvoin tarjolla. Ruisleipä juustolla ja kasviksilla maistuu myös. Saatan joskus ottaa aamupalaevääksi kotoa omenan tai mandariineja. Viikonloppuisin syödään kunnon aamiainen, esimerkiksi inkiväärinen tonnikalamunakas. Poikkeus vahvistaa säännön myös arkena: http://tanjan-maistamista.blogspot.com/2018/01/arjen-luksusta-heti-aamusta.html

Arkinen bravuurisi?
Olisiko tuo joku ikisuosikeistamme, Mikon suosikki bolognesekastike, minun suosikkini tonnikalasalaatti tai yhteinen suosikkimme inkiväärinen uunilohi. Inkiväärilohta rakastaa myös siskoni.




Suolaiset vai makeat herkut?
Ehdottomasti suolaiset. Hyvä ruoka on ylipäänsä parempaa kuin herkut. Jälkiruoka on se, joka jätetään välistä, alkuruoka ja pääruoka ovat tärkeämmät.

Mitä syöt, kun keittiön kaapeista ei löydy järkeviä raaka-aineita?
Yleensä aina on vähintäänkin purkkitonnikalaa. Siihen kun lisää suolatonta sitruunapippuria ja tuorekurkkua, niin johan kelpaa. Eli lähes aina on järkeviä raaka-aineita – järkevyys tosin määriteltäneen jokaisen omasta näkökulmasta. Mieheni mielestä äsken mainittu ei ole järkevä ruoka-annos ;)

Paras lohturuoka?
En oikein ymmärrä käsitettä lohturuoka, kaikki hyvä ruoka tekee päivästä paremman, mutta jos ajatellaan pimeätä talvi-iltaa työpäivän jälkeen, niin lämmin leipä hyvillä mausteilla kyllä toimii, jos vaan jaksaa väsätä.

Lempiruokasi lapsena?
Tykkäsin kanaviillokista, tillilihasta ja läskilootasta. Läskiloota oli myös hieman ruokanirson isäni suosikkeja.

Mitä jääkaapistasi löytyy aina?
Purkkitonnikalaa ja purkkiananasta. Inkivääriä, sitruunamehua, valkosipulia. Texas Pete, adjika sekä muita maustekastikkeita. Öljypuun salaattikastiketta. Kun ollaan kotona, niin aina löytyy ainekset myös vihreään salaattiin.

Ja vaikka tuoreita yrttejä ei säilytetä jääkaapissa, niin mainitsen tässä, että niitä on kotona lähes aina ympäri vuoden ainakin jokunen, kesällä koko parveke täynnä.





Entä pakastimesta?
Se on aina kovin täynnä mitä sekalaisinta seurakuntaa. Usein on keittoja, joita on tehty yli oman tarpeen, myös liha myydään marketeissa kahden hengen taloudelle liian isoissa pakkauksissa, joten sitäkin pakastimesta löytyy. Leipäpakettien loput menevät usein myös pakkaseen.

Mausteet, joita käytät eniten?
Suolaton sitruunapippuri on suosikkini. Käytän mausteita kyllä todella laajalla kirjolla. Tuon jokaisesta uudesta maasta aina mausteen tai mausteita mukanani, rakastan maustetoreja. Minulla on kotona yksi laatikosto täynnä mausteita.

Lempiruokakauppasi?
Minulla ei ole sellaista. Tykkään kauppahalleista ja toreista, mutta arjessa tulee käytyä suurissa marketeissa, joissa on melko hyvä valikoima kaikkea. Myös lähikauppoja suosin ihan periaatteesta.

Mitä syöt kovimmassa kiireessä?
Hedelmiä.

Uusin ruokainnostus omassa keittiössäsi?
Oikaisushi! Tehtiin sitä viikonloppuna. Innostun helposti, mutta myös kyllästyn helposti, ja aina on kiva kokeilla jotain uutta. Tomaatti kaikissa muodoissaan on keittiömme kestosuosikkeja.

Kiinnostavin ruokatrendi?
En osaa vastata, todellinen ruokakriitikko siis :D

Lempiravintolasi juuri nyt?
Myös tähän on todella vaikea vastata, koska vietän arkeani Lappeenrannassa, Joensuussa, Pietarissa ja Helsingissä. Kahta ensimmäistä ei oikein voi verrata kahteen jälkimmäiseen. Lappeenrannassa suosikkini on Bistro Lähde tai Wolkoff, Joensuussa Kielo tai Local Bistro, Helsingissä ja Pietarissa tarjontaa on kerta kaikkiaan niin paljon, etten edes osaa valita yhtä tai kahta suosikkiani.

Mitä ruokaa tekee mieli nyt?
Juuri nyt ei ole nälkä, mutta yksi kestosuosikkejamme on Kourulan Cup-kahvilan pitsa, joten vastaan sen. 


sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Oikaisushi



Olen pitänyt perinteisen sushin tekemistä liian vaivalloisena näpertelynä tehdäkseni sitä itse, joten ilahduin kovasti, kun törmäsin muutamaan reseptiin, joissa oikaistiin parit mutkat suoriksi, joten otin niistä mallia ja syntyi oikaisushi.

sushiriisi
paketti (500 grammaa) sushiriisiä
reilu kaksi desiä väkiviinaviinietikkaa (valkosipulilla maustettua)
sitruunanmehua
puoli desiä sokeria
teelusikallinen suolaa

wasabimajoneesi
reilu 100 grammaa kevytmajoneesia
tuubi (45 grammaa) wasabitahnaa

kasvispalat
avokadoa
muutamia retiisejä
puolikas tuorekurkku
tuoretta tilliä, korianteria, timjamia ja basilikaa
suolatonta sitruunapippuria

kalapalat
graavilohta
kirjolohta uunissa (mausteena suolaton sitruunapippuri, sitruuna, jauhettu inkivääri ja inkivääritahna sekä Sriracha-kastike)
tuoretta tilliä, korianteria, timjamia ja basilikaa
suolatonta sitruunapippuria

tarjolle sushin kanssa
vähäsuolaista soijakastiketta
sushi-inkivääriä

Poista riisistä tärkkelys huuhtelemalla sitä isossa kulhossa välillä vettä vaihtaen, kunnes vesi on kirkasta. Siirrä riisi kattilaan ja liota vedessä vielä 15 minuuttia ja siivilöi vesi pois. Minulla meinasivat karata tässä kohtaa riisit, koska siivilässä oli liian isot reiät :D

Lisää vettä kattilaan noin seitsemän desiä. Pidä liesi kovalla lämmöllä, kunnes riisi kiehuu, sitten pudota lämpöä ja keitä kannen alla kymmenen minuuttia. Siirrä kattila pois liedeltä ja anna riisin hautua kannen alla 15 minuuttia.

Tee liemi riisin kypsyessä. Mittaa etikka, sokeri ja suola pieneen kattilaan. Kuumenna miedolla lämmöllä sekoitellen, kunnes sokeri on liuennut. Älä keitä. Jäähdytä liemi ja lisää siihen sitruunaa.

Kaada kypsä riisi isoon kulhoon ja valuta liemi päälle. Kääntele riisiä varovaisesti, että liemi sekoittuu riisiin ja kuuma höyry pääsee pois. Minulla oli niin tujakka liemi, että silmistä tuli ihan vettä höyryjen ansiosta. 

Anna riisin jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Laita leivinpaperi uunipellille. Painele riisi tasaiseksi kerrokseksi pellille muovipussin avulla.
Sekoita majoneesi ja wasabi. Levitä seos riisilevylle. Leikkaa levy sopiviksi paloiksi.








Mallia oikaisushiin otin Yhteishyvän nettisivuilta näistä kahdesta reseptistä ja loput säädin mieleni mukaan:

tiistai 1. toukokuuta 2018

Varaslähtö kevääseen



Ajelimme lauantaina Hämäläisen puutarhatilalle yrtti- ja taimiostoksille. Tottuneesti marssimme sisään kasvihuoneeseen ja rupesimme ihailemaan viherloistoa sekä valitsemaan mieleisiämme kotiin vietäviksi. Henkilökuntaa ei kasvihuoneessa ollut kissaa lukuun ottamatta paikalla, joten katsoin parhaimmaksi pirauttaa omistajalle.



Omistaja oli parhaillaan kauppa-asioillaan, ja puutarha ei varsinaisesti vielä ollutkaan edes auennut tälle keväälle, vaikka kylteistä olisi voinut muuta päätellä, mutta onneksi omistajan poika oli kotona ja tuli rahastamaan ostoksemme.


Taisimme olla vähän liian innokkaita tänä keväänä, mutta nyt parvekkeellamme on jo amppelissa mansikka, metsämansikka ja tomaatti. Altakasteluruukkuihin olen siirtänyt pari basilikaa ja timjamia, rosmariinin, korianterin, sitruunamelissan, tillin – ja nyt kun ollaan jo toukokuussa, ja puutarhamyymälät virallisesti auki, käymme hakemassa monta muutakin kivaa yrttiä lisää.

Tässä viime syksyn ”yrttiloistoa”: http://tanjan-mausteet.blogspot.fi/2017/09/yrttitarha-omalla-parvekkeella.html eli vähän jo rupsahtaneet viheriäiset, mutta kunhan nyt tämä kevät kunnolla käyntiin lähtee, lupaan kuvia entistä ehommista yrttilöisistä.

Tällä hetkellä parvekkeella sinnittelee kymmenen tapausta, toivottavasti saavat iltapäiväaurinkoa jo heti vaikka huomenna pikkuisen. Shokki on melkoinen, kun kasvihuoneen kuuma, kostea, hikinen +30 vaihtuu parvekkeeseen...

Sähköllä toimiva hiiligrilli sen sijaan ei ollut shokissa, vaan mainiosti onnistuivat vapunpäivän saslikit - ja ihanat tilli, basilika, korianteri ja timjami täydensivät lähes autenttisella marinoinnilla loihditut kaukasialaiset saslikkimaut!

P.S. Hassu aasi otti meidät vastaan tilalla: