lauantai 16. toukokuuta 2009

Lohinyytit grillissä

Satuin eilen telkun ääreen, kun Aki Wahlman kertoi, mitä tänään syötäisiin: sipulisia lohinyyttejä. Ja sittenhän sitä syötiin. Tätä Akin apinointia on viime aikoina sattunut meillä hälyttävän usein. Akilla kun on herkullisia ja helppoja reseptejä. Aki tosin tekee ruuat aina viidessä minuutissa, mutta kyllä meillä kotona aina hieman kauemmin menee ;)

Lohinyytit (mukaellen Aki Wahlmania)
kahdelle

kaksi kourallista tuoretta kirjolohifileetä leikeltynä palasiksi
15 sentin pätkylä purjoa
4 keitettyä perunaa paloina
aromisuolaa vähän
mustapippuria myllystä
sitruunapippuria
pari ruokalusikallista ruohosipulituorejuustoa

lisäksi:
alumiinifoliota
Poistin kirjolohesta ruodot sekä nahan ja kuutioin kalan. Huuhdoin halkaistun purjon ja paloittelin sen. Tai no, se purjon käsittelijä oli oikeasti kyllä Mikko. Paloittelin keitetyt perunat.
Katkaisin foliosta 2 reilua palaa. Jaoin perunat ja purjot folioiden päälle. Maustoin aromisuolalla, sitruunapippurilla ja mustapippurilla.
Lisäsin kalapalat ja pari nokaretta tuorejuustoa nyytiien päälle ja suljin nyytit.
Grillasin meidän pienessä sähkögrillissä noin 15 minuuttia. Kurkistin ennen tarjoilua nyytteihin ja tarkistin kalan tarpeeksi kypsäksi. Tarjosin vihreän salaatin kanssa. Nam nam! Kyllä kelpasi nauttia herkut parvekkeella ilta-auringon paisteessa hyvän punaviinin kera.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olisin kyllä jättänyt nahan kalaan enkä olisi myös pilkkonut sitä.
15 minuuttia kuullostaa pitkältä ajalta.
Tätähän ei voi pitää minään reseptinä vaan kertomuksena illasta kotona.
Punaviiniä :-)

Tanja Karppinen kirjoitti...

Tervehdys! Kiitos kommentista!

Juu, nahkan voi toki ihan yhtä hyvin jättää ja grillata kalan kokonaisena. Anopin grillissä näin usein tehdäänkin. Mutta meidän pieni sähkögrilli ei ole kovin tehokas, joten 15 minuuttia ja kala paloina antaa tulokseksi sopivasti roseen kalan, ei liian kypsää.

Ja tosiaan, kyllähän tuota tulee aina välillä, ehkä useinkin, tarinoitua reseptien oheen. Se tuntuu omalta tavalta kirjoitella.

Muutenkaan kun tässä reseptissä ei nyt ollut mitään aivan erityistä. Ehkä otan enemmän tosissaan esimerkiksi joidenkin eksoottisempien keittiöiden, kuten georgialaisen keittiön, reseptiikan esittelyn, sitä kun ei ole juurikaan suomeksi vielä olemassa. :)

Tanja