sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Punajuurta burgeriin australialaisittain



Lupasin Mikolle, että jos suomalainen voittaa tänä aamuna F1-kilpailuissa Melbournessa, tehdään heti Melbourne-burgerit burgerimies Akseli Herlevin tapaan. Ja niinpä, Bottas voitti ylivoimaisesti, mutta burgerit olivat valmiita vasta iltapäivällä. Hyvää kannattaa odottaa. 😉
Pakko myöntää, että vähän laiskotti aamusella heti kisan jälkeen, mutta sitten kun hommaankin ryhdyttiin, niin eihän se nyt nopeaa ollut. Majoneesista lähtien tehtiin kaikki omin pikkukätösin.
Majoneesia tehtiin ensimmäistä kertaa itse. Kauheasti meitä oli peloteltu, että majoneesi juoksettuu helposti, mutta eipä juoksettunut. Teimme valkosipuli-chilimajoneesia, hyvää sellaista.
Valkosipuli-chilimajoneesi
Ainekset:
Luomukananmuna
Dijon-sinappia lusikallinen
Öljyä muutama desi
Sitruunamehua noin kaksi ruokalusikallista
Tuoretta chiliä (yksi punainen palasina ilman siemeniä)
Tuoretta valkosipulia (pari kynttä palasina)
Valkopippuria
Mustapippuria myllystä


Sekoitimme kananmunan, sinapin, sitruunamehun ja valkopippurin sauvasekoittimella. Sitten varovasti ja hitaasti liruttelimme seuraavaan sekoituksen aikana mukaan muutaman desin öljyä. Lopuksi laitoimme sekaan valkosipulit ja chilit ja hurautimme jälleen sauvasekoittimella. Päälle laitoimme vielä mustapippuria myllystä.
Melbourne-burgerin erikoisuus on Herlevin mukaan punajuuri. Herlevi itse ei kuitenkaan halua sitä käyttää, vaan ananasta – koska punajuuri sotkee! No, sotkee ja sotkee, todella hyvin se silti sopii hampurilaiseen, voin kokemuksesta sanoa. Ja myös sotkee, voin kokemuksesta sanoa.
Hampurilaispihvit teimme vähärasvaisesta jauhelihasta lisäten siihen tuoretta chiliä, vähän natural umamia, sitruunamehua, inkiväärijauhetta, valkosipulimurskaa, suolatonta sitruunapippuria, sriracha-kastiketta ja hyvin vähän luomuketsuppia pienen, tarvittavan makeuden takaamiseksi.
Hampurilaissämpylöinä käytimme Leipä-Aitan valkosipulisämpylöitä, koska ne kokonsa puolesta sopivat burgeriin hyvin. Ja kuten kävi ilmi, ne sopivat myös näkönsä ja makunsa puolesta erinomaisesti hampurilaiseen.


Grillasimme voidellut sämpylät, asettelimme päälle majoneesin, cheddar-juustosiivun, tomaatin, punajuuren, salaatin ja grillatun pihvin. Mikolle lisäksi paistetun munan ja pekonin. Ja siinähän se, Melbourne-burger. Täytti kyllä kaikki odotukset! Punajuuri niin sopii hamppariin!

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Cevicheä Panamassa ja Costa Ricassa

Panama City, Panama

Reissasimme tammikuussa pari viikkoa Panamassa ja Costa Ricassa.

Panamassa lumouduimme vilkkaasta Panama Citystä pilvenpiirtäjineen sekä pienen Boqueten kylän ja sen lähiseutujen upeista luonnonmaisemista. Ja mielenkiintoista oli tutustua myös Panaman kuuluisaan kanavaan.

Costa Ricasta jäivät mieleemme maata hallitsevat vuoristot, meri, perhoset ja paikallisten kielitaito; siinä missä Panamassa englantia ei juurikaan puhuta, niin Costa Ricassa se tuntuu luonnistuvan monilta. Maa on vihreä ja kaunis, eläimistöltään erittäin rikas. Pura Vida, Costa Rica!

Boqueten kylä, Panama
Tolingan saari, Costa Rica @ Tyynimeri
Sea food platter @ Panama
Myös ruokakulttuuri enimmäkseen miellytti. Ja se ceviche!

Väli-Amerikan ruokakulttuuri on melko monipuolista. Näin myös Panamassa ja Costa Ricassa. Tuoreita hedelmiä on tarjolla aamusta iltaan. Riisiä kuuluu lähes ruualle kuin ruualle; perusruoka-annos sisältää usein riisiä, paistettua banaania, kanaa, mustapapuja sekä mahdollisesti kasviksia tai salaattia ja maissileipäsen.

Chiliä ja mausteita ruuissa on rohkeasti, myös yrttejä ja erityisesti korianteria suositaan. Kalaa ja äyriäisiä käytetään ilahduttavan paljon, ja onhan se ymmärrettävää näissä pienissä merenrantavaltiossa, joissa meri ei koskaan ole kovin kaukana.

Väli-Amerikan (sekä Etelä-Amerikan) keittiön ylpeys lieneekin raa’asta kalasta sitruksilla marinoitu, alkujaan Perusta kotoisin oleva ceviche, jota on tarjolla runsaasti sekä Panamassa että Costa Ricassa.

Cevicheä tehdään meillä kotonakin, ainoa cevichen kokkausintoa hieman rajoittava tekijä on se, että cevichen himon iskiessä pitäisi kotona olla vähintään pari päivää pakastettua kalaa. Sanotaan, että merikalaa ei tarvitsisi pakastaa, mutta etenkin järvikala täytyy pakastaa loisten hävittämiseksi.

Cevichen perusresepti on yksinkertainen.

Costa Ricassa laivalla nautittu ceviche
Ceviche

kalaa (lohi, siika, kuha, tonnikala – Panamassa söin cevichen, joka oli tehty simpukoista)
lime tai sitruuna
punasipuli
korianteria (ja/tai muuta tuoretta yrttiä)
oliiviöljyä (chilillä ja valkosipulilla maustettua)
punaista chiliä
valkosipulia
inkivääriä
mustapippuria myllystä
suolatonta sitruunapippuria
ripaus sokeria ja umamia (tai suolaa)

Lisäksi cevicheen voi pilkkoa tuoretta mangoa, avokadoa tai tuorekurkkua – ehkä ensi kerralla kokeilen ihanan kirpeää passionhedelmää.

Kalaa marinoidaan sitruksisessa mausteliemessä perinteisesti muutaman tunnin ajan. Vähän lyhyempikin aika kyllä välttää. Helppoa, terveellistä ja hyvää!

Simpukkaceviche Panamassa


tiistai 11. joulukuuta 2018

Banskukaakku, lapsuuteni makumuistoja



Meillä ei kotona juurikaan leivottu makeita, mutta erään lapsuudenystäväni kotona muistan saaneeni maailman parhaat tuoreet, painavat munkit sekä ihanan kosteata banaanikaakkua.

En enää muista, kutsuiko ystäväni vai joku hänen perheenjäsenensä sitä kaakuksi – vai ihanko itse olen keksinyt sitä niin nimittää, mutta kaakkuna sen muistan. Jopa banskukaakkuna.

Tämä lapsuuden ihanuus tuli mieleeni, kun luin bloggaajakollegani Suvin postauksen siitä, kun hän äitinsä kanssa innostui banaanikakkua tekemään. Resepti ei näyttänyt monimutkaiselta, joten ajattelin, että kaltaiseni laiska leipurikin saattaisi sellaisen jaksaa vääntää.

En kuitenkaan halunnut tyytyä yhtään sen vähempään kuin tavoittelemaan lapsuuteni makumuistoa. Tarvitsin siis reseptin suoraan alkulähteiltä, ja lapsuudenystäväni sen minulle ystävällisesti pyynnöstäni toimitti.

Banskukaakku

Ainekset:

150 grammaa margariinia
3 desiä sokeria
2 munaa
4 banaania
3,5 desiä vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 tl neilikkaa
2 tl vaniljasokeria

Ohjeet:

Vatkasin ensin sauvasekoittimella sokerin ja huoneenlämpöisen margariinin keskenään.

Lisäsin mukaan munat.

Pilkoin sekaan banaanit yksi kerrallaan ja hurauttelin seoksen tasaiseksi.

Sekoitin kuivat aineet keskenään ja lisäsin ne astiaan, jossa oli vatkattu seos. Itse asiassa sekä kanelia että neilikkaa lipsahti vähän enemmän kuin reseptissä mainittu…

Kaadoin koko hoidon voideltuun, korppujauhotettuun vuokaan ja laitoin uuniin 175 asteeseen noin 45 minuutiksi.

Taikina oli hyvä, tuoksu uunista erittäin hyvä, lopputulos erinomainen. Olen aivan ihmeissäni, että osasin tehdä noin ihanaa, kosteata banskukaakkua! Kiitos mahtavalle reseptille!

Kuriositeettina mainittakoon, että vaikka suurin osa aineksista on samoja kuin Suvin kaakussa, niin mittasuhteet ovat erilaiset. Olen varma, että neilikalla on tärkeä rooli lapsuuteni makumuistossa, mutta niin lienee runsaalla määrällä banaania ja sokeriakin ;)



torstai 6. joulukuuta 2018

Lasimestarin sillikaviaarileivät

Itsenäisyyspäivän kunniaksi söimme suomalaispainotteista ruokaa. Alkupalaksi valmistimme ihania sillikaviaarileipiä, pääruuaksi oli hirveä metsäsienisalaatilla.

Sillikaviaaria jäi vielä tällekin päivälle. Eilen käytimme leipänä hapankorppua, mutta ohuen ohut ruisleipä paahdettuna toimisi myös mainiosti. Ehkäpä tänään sitä sillikaviaarin kaveriksi.

Lasimestarin sillikaviaarileivät

Ainekset:

hapankorppua tai muuta tummaa, rapeaa leipää
purkki lasimestarinsilliä porkkanoineen (Pirkka, 300 grammaa, josta silliä 150 grammaa)
punasipuli
omena
smetanaa (20%)
tuoretta tilliä runsaasti
kolme Kuorttisen luomukananmunaa
suolatonta sitruunapippuria
inkiväärijauhetta

Ohjeet:

Keitä munat ja anna niiden jäähtyä. Kuori ne ja silppua.

Silppua myös sipuli, paloittele omena, pilko sillipalat hieman pienemmiksi. Ota sillipurkista myös porkkanat mukaan kaviaariin.

Laita kaikki sekaisin kulhoon, sekoita joukkoon smetana sekä mausteet.

Anna maustua jääkaapissa tunti pari ennen asettelemista leiville. Laita vielä koko komeuden päälle tilliä. Voin luvata, että on hyvää.

P.S. Tekisin lasimestarinsillin mielelläni itse, mutta idea eilisestä koti-illasta tuli ennalta suunnittelematta, ja sillin teko olisi pitänyt aloittaa jo pari päivää sitten, että se olisi ehtinyt maustua kunnolla.

Minulle äidin tekemä – tai äidin reseptillä tehty – lasimestarinsilli on aina ollut joulupöydän kunkku. Äidin reseptiä ei passaa pahemmin tuunailla, mutta ihan vain vinkkaan, että perinteiseenkin lasimestariin voi laittaa vähän tuoretta inkivääriä liemeen ;)







lauantai 17. marraskuuta 2018

Sen täydellisen metsästys: inkiväärinen juustoviettelys

Juustoviettelys on ollut kotikeittiömme suosikkeja iät ja ajat. Sen juuret juontavat Pietariin, jo toimintansa lopettaneeseen Cafe Hameleoniin, jossa on aikoinaan istuttu ilta jos toinenkin juustoviettelystä ja skumppaa nauttien.

Olen tehnyt juustoviettelystä vuosien saatossa monella eri tavalla, tässä reseptissä tärkeää roolia näyttelevät inkivääri ja chiliöljy. Ja juustoviettelyksessä kuuluu maistua myös valkosipuli kunnolla.


Inkiväärinen juustoviettelys

Salaatti:
vihreä omena
pari pientä, napakkaa suolakurkkua
juustoa (Edam, Emmental tai joku muu – oman maun mukaan)
puolikas tuorekurkku
paistettua ruisleipää (ohuen ohut toimii hyvin)
Paistamiseen chiliöljyä (Tesco Finest Fiery Chilli & Garlic Dipping Oil)

Kastike:
kermaviili (kevyt)
Öljypuun majoneesia
tuoretta inkivääriä pilkottuna
tuoretta valkosipulia pilkottuna
sitruunamehua
suolatonta sitruunapippuria reilusti
chiliä myllystä
chiliöljyä

Salaatin päälle:
tuoretta timjamia ja/tai basilikaa
mustapippuria myllystä

Pilko salaatin ainekset. Sekoita kastike erillisessä kulhossa. Paista leipäpalat chiliöljyssä ja jäähdytä ne paistamisen jälkeen.

Laita muut salaattiainekset kulhoon, mutta jätä ruisleipäpalat ja tuorekurkku erikseen. Sekoita kastike salaattiin. Salaatin kastikkeineen voi laittaa jääkaappiin maustumaan.

Lisää salaattiin tuorekurkku ja paistetut, pikantisti chiliset leipäkuutiot vasta juuri ennen tarjoilua. Lopuksi päälle mustapippuria myllystä ja tuoreet yrtit. Avot!

Jos haluamme juustoviettelyksestä ruokaisampaa, lisäämme viettelykseen keitettyä täysjyväpastaa sekä paahdettuja cashew-pähkinöitä.

Pähkinät lisätään salaattiin ruisleivään ja tuorekurkun kanssa vasta tarjoiluvaiheessa, makaronit menevät mukaan muiden ainesten kanssa ennen jääkaappikeikkaa.

Приятного аппетита!


Lopuksi avaan vielä sen verran tuota otsikkoa, että minulla on meneillään ”sen täydellisen metsästys” muutamien ruokien suhteen, joita ovat muun muassa borssikeitto, spagetti bolognese ja juustoviettelys.

Nämä ”täydellisyyden tavoittelijat” ovat suosikkiruokiamme, joita kokatessamme pyrimme monenlaisin tuunauksin aina hieman erilaiseen, maukkaimpaan mahdolliseen lopputulokseen.

Borssikeiton ja bolognesen osalta metsästämme sitä täydellistä myös eri ravintoloista aina tilaisuuden tullen. Myös köyhät ritarit kuuluvat ravintolametsästettäviimme.

Alkunsa "sen täydellisen metsästys" sai lapsuuden makumuistosta ns. täydellisestä borssista – ja sen täydellisen metsästys jatkukoon!

perjantai 9. marraskuuta 2018

Aamun kuiskaus Tertin kartanossa


Edellisessä postauksessani lupasin, että kirjoitan Tertin kartanon aamiaisesta, koska se vaan on niin erityisen hyvä. Heidän uuniohrapuuronsa jo yksistään voisi olla huonommankin aamun pelastus.

Vietimme kivan kesäpäivän Tertin kartanossa Mikkelin kupeessä viime kesänä bloggaajakollegojen kanssa. Tertti on viehättävä paikka! Miljöö hurmaa, samoin ruoka, puoti, säilöntäkellari, ympäristö ja majoitusaitat. Ja aamiainen yrttitarhan keskellä on hieno kruunu ihanalle yöpymiselle.








Rakkauden menu






Heräsimme aurinkoiseen ja kuumaan kesäaamuun Tertissä. Aamiaisen nautimme yrttitarhassa. Ja mitä herkkuja siellä nautimmekaan! Lähiruokaa, luomuruokaa, oman tilan erikoisuuksia, naapurin herkkuja, omin pikkukätösin väsättyjä nautintoja... Katso ja tutkistele:


Tertin ruisleipää, jossa yli 115-vuotias juuri, Iivari-isännän näkkileipää ja kartanon vaaleaa leipää


Kartanon kahvi ja Aamuvirkku-tee


Paikallisia lihaleikkeleitä, lähituottajien juustoja, luomujukurttia ja kukkaismysliä, makoisia hedelmiä, oman mehiläistarhan hunajaa, kotoista marjamehua (mansikkamehua!),


Kasvimaan terveiset, Iivarin savustettuja muikkuja ja savulohta


Pientä imelää


Täällä sielu lepää.
Ja sitten oli vielä se ihan paras osuus, kermaista ohrauunipuuroa oman harjupellon ohrasta ja naapuritilan hyväntuulisten kanojen munakasta, mutta miten sitten taas kävikään näin, että kuva on kaikista huonoin. Harmittaa lässäyttää loppu tällä kuvalla, mutta kun vaan on pakko :D


Nam nam!