tiistai 12. helmikuuta 2008

Kobe-härkä juo olutta, kellii hierottavana ja kuuntelee japanilaisia runoja


Viime viikolla sattui silmiimme paikallislehti, jossa mainostettiin Kobe-härkää lähimarketissa hintaan 169 euroa/kilo. Kobe tunnetaan myös nimellä Wagyu. Stockan Herkku Helsingissä tarjoaa samaista lihaa tällä hetkellä 230 euroa/kilo. Lappeenrannan kaupoissa emme ole ennen tavanneet kyseistä lihaa. Päätimme tarttua lähimarketin tarjoukseen.

Ennen tiskille astumista mietimme, kuinka monta sataa grammaa raaskimme ostaa. Pihvit olivatkin valmiita, noin 200 gramman kokoisia, ja hintaa meidän pihville tuli 32 euroa. Niin, otimme vain yhden - se riitti varsin hyvin maistelemiseen.

Valitsimme pihville punaviinin. Tosin Alkokaan ei ihan osannut auttaa valinnassa, kun Kobe oli heille täysin tuntematon lajike. Kuvailemalla lihaa saimme ihan käypäsen punaviinin. Netistä löysimme sellaisenkin tiedon, että myös kuohuviini olisi ollut osuva valinta.

Raaka liha oli marmorisen näköistä ja erikoisen tuoksuista. Jännitystä onnistumisesta oli ilmassa, kun rupesimme paistamaan sitä. Ohjeiden mukaan pyöräytimme sitä melko pikaisesti kuumalla pannulla ja maustoimme vain suolalla. Onnistuimme hyvin, pihvi oli juuri sopivan medium.

Ensimmäinen kommentti Mikolta oli "Epätodellista!". Se kuvaa aika hyvin lihan mureutta. Kobella on todella vähän tekemistä ihan tavallisen häränpihvin kanssa. Liha oli myös yllättävän rasvaista. Kyseessä oli siis ulkofile, sisäfilettä ei ollut tarjolla, ja ehkä lähes 500 euron kilohintakin olisi jo jonkin sortin kynnys.

Kobe-härän maun salaisuus piilee asiantuntijoiden mukaan lihan hienossa marmoroinnissa sekä siinä, että härkiä hemmotellaan mm. juottamalla niille olutta, hieromalla niitä sake-viinalla ja lukemalla niille japanilaisia haikurunoja. Niillä on erittäin tarkka ruokavalio.

Karja on alun perin Japanista, mutta sitä kasvatetaan nykyään esimerkiksi Uudessa-Seelannissa lisenssillä. Ihan lähiruuasta ei siis voida puhua. Toisaalta hinta-laatukaan ei makuun tottumatonta ihan vakuuttanut, joten voi olla, että Kobe jää kauppaan seuraavalla kerralla. Mutta ilman muuta suosittelen muitakin joka tapauksessa kokeilemaan :)

Liha ei siis missään nimessä ollut pahaa, vain erikoisen makuista. Suutuntuma oli kyllä uskomaton. Tekisi mieli maistaa joku kerta Kobea ammattilaisten valmistamana. Myös Kobe-sisäfile tulee varmasti vielä kokeiltua.

Lisää aiheesta Kobe: Kauppalehdessä Kobesta

5 kommenttia:

A-M W´s life kirjoitti...

Olemmen mieheni kanssa etsiskelleet kobe-härkää täältä Skånesta mutta emme ole onnistuneet löytämään...mutta oli kiva lukea teidän kokemuksenne siitä.
Mutta läysin jotain herkkua paikallisesta Ica-kaupasta...grillitikkuja:strutsi-krokodili-kenguru eli nyt etsimään sopivaa viiniä ja muita lisuja tikkujen viereen ja nautiskelemään.

Tanja Karppinen kirjoitti...

Täällä Lappeenrannassa kaupasta saa strutsia ja kengurua (pakasteena), mutta krokotiiliä ei ole tarjolla. Krokotiiliä olen maistanut Kuuban matkalla. Krokotiilin lihan kohdalla minua myös saattaisi mietityttää se, että osa krokotiililajeista on uhanalaisia. En tosin usko, että ainakaan Euroopassa myytäisiin häviämässä olevan lajin lihaa. :)

Maukkaita herkkuhetkiä teille grillitikkujen ja viinin parissa!

Anonyymi kirjoitti...

http://elisa.net/ruokajaviini/uutiset/6722.html

Anonyymi kirjoitti...

Kannattais selvittää hieman asiaa ennen kuin ostaa. Aitoa kobea et saa kun Japanista. Jos et usko, KVG.

Tanja Karppinen kirjoitti...

No, eipä sen aitouden kanssa niin nuukaa ole. ;) Sitä paitsi tämä blogiteksti on kirjoitettu aika tarkalleen viisi vuotta sitten, jolloin netissä ei vielä ollut paljonkaan tietoa kobe-härästä. Ja kyllä, katsoin tuolloin Googlesta. :D