tiistai 23. marraskuuta 2021

Matka hatsapurimaailman ympäri

Hatsapuri (Imeretian) sen alkulähteillä, Georgiassa

Hatsapurista olen kirjoittanut kerran jos toisenkin. Ville Haapasalon ansiosta hatsapuri on nyt ollut lähes parin vuoden ajan kirjaimellisesti kaikkien suomalaisten huulilla.

Villen hatsapuri tai Villen hatsapurillo (K-kaupan pakaste) ei sinällään ole autenttinen hatsapuri, ei sellainen Kaukasuksen alueelta peräisin oleva alkuperäinen hatsapuri. Villen hatsapurissa on toki käytetty sulugunijuustoa, ja kyllähän sitä kehtaa täällä Suomessa hatsapuriksi kutsua. 

Parhaat hatsapurit olen syönyt maailmalla, etenkin Georgiassa ja Armeniassa, mutta ehdottomasti myös Venäjällä ja monissa muissa entisen Neuvostoliiton maissa.

Innostuin selailemaan valokuva-albumeistani hatsapurikuvia - ja niitä on muuten paljon. Ilahdutan teitä nyt tällä varsin kattavalla hatsapurikuvakavalkadilla:

Hatsapuri (Adzarian) sen alkulähteillä, Armeniassa.

Hatsapuri Armeniassa

Hatsapuri Georgiassa (sekä lavash-leipää ja kubati-makkaraa)

Hatsapuri Armeniassa (ja kastikkeet tkemali sekä adzika)

Hatsapuri Venäjällä, Viipurissa

Hatsapuri Moldovassa

Hatsapuri (pinaatilla) Venäjän Dagestanissa, Mahatskalassa

Hatsapuri Venäjän Dagestanissa, Derbentissä

Hatsapuri Azerbaidzanissa

Hatsapuri Ukrainassa

Hatsapuri Ukrainassa

Hatsapuri Ukrainassa

Hatsapuri Kirgisiassa

Hatsapuri Kirgisiassa

Hatsapuri Venäjällä, Donin Rostovissa

Hatsapuri (pinaatilla) Venäjällä, Sochissa

Hatsapuri Venäjällä, Adlerissa

Hatsapuri Uzbekistanissa

Hatsapuri Ukrainassa
xxx

Hatsapuri Kazakstanissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa (ja satsebeli-kastike)

Hatsapuri (pinaatilla) Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa (ja basche-kastike)

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa (ja georgialaista vettä sekä hapatettua punakaalia)

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa (ja georgialainen salaatti sekä saperavi-viini)

Hatsapuri Venäjällä, Pietarissa (ja kylmä kasvisalkupala phali)

Hatsapurikuvia olisi lähes loputtomasti, mutta ehkä tästä kuvakavalkaadista jonkinlaisen käsityksen kyseisestä ruokatuotteesta saa. :D Kuvat ovat vuosilta digikameroiden yleistymisestä koronan alkuun.

Seuraavan kerran hatsapuri mielessäni voisin ehkä kirjoitella noista hatsapurin eri mallien eroista.

Tässä aikaisempia postauksiani georgialaisesta ruokakulttuurista ja mm. hatsapureista:

Tkemali, satsivi, hinkali & muut georgialaisen keittiön herkut (ajatuksiani georgialaisesta keittiöstä)





Tbilisi loves you (matkakertomus)



Georgialaista ruokaa kenkäostosten lomassa

Ruokamuistoja Jerevanista (ruokakulttuuriin painottuva matkakertomus)


Georgian herkku, hatsapuri (oma reseptini lähes kymmenen vuoden takaa, ilman sulugunia, ei jatkoon)

Georgialaisen keittiön peruskäsitteet Wikipediasta (venäjäksi). Suomeksikin netissä on tietoa nykyään, mutta ei niin kattavasti ja tarkasti kuin venäjäksi (ja varmaan myös georgiaksi, jota en valitettavasti osaa).

torstai 23. syyskuuta 2021

Graavilohitartar ja muita lohiherkkuja

Kävin pari viikkoa sitten Imatralla Lohelassa. Söin terassilla lounaaksi kolmen lohen leivän, ja ostin mukaan kylmäsavulohifileen ja graavilohifileen. Syötiin kotona lohta sitten aika usealla ruualla loppuviikko.

Kolmen lohen leipä Lohelassa

Graavi- tai kylmäsavulohi on hyvää ihan sellaisenaan, vaikka kalalautasella tai keitetyn perunan ja vihreän salaatin kera.

Meille graavilohi maistuu mainiosti myös aamu- tai iltapalaleivällä sekä salaatissa, omatekoisessa perunasalaatissa, ja keitetyn kananmunan kanssa. Kylmäsavulohta harrastamme harvemmin, mutta silloin tällöin, kevyesti savustettuna, sekin maistuu erinomaisesti.

Erityisen mieleisiä muita lohiruokia ovat inkiväärinen uunilohi tai paistettu inkiväärilohi, lohiceviche, lohisushi, uunilohi valkosipuli-hapankaalissa, lohi teriyaki-kastikkeella, kunnon lohikeitto, lohiseljanka, bouillabaisse - ja no niin no, lohi lähes kaikissa muodoissaan, paitsi lohikiusaus. Harvoin mikään muukaan kiusaus tekee vaikutuksen, mutta ehkä en ole tarpeeksi hyvää vielä vaan maistanut. Itse en ole kiusausta edes kokeillut kokata toistaiseksi.

Teimme sunnuntaina myöhäiseksi lounaaksi graavilohitartaria, ja innostuin kirjoittamaan, koska siitä tuli niin hyvää. Emme siis olleet ennalta valmistautuneet kyseiseen ruokalajiin, mutta kotoa löytyi kaikki tarvittava. Tuoretta tilliä tai timjamia olisin lisäksi kaivannut, mutta muitakin yrttejä voi hyvin käyttää, kuivattuna ja/tai tuoreena.

Ja ihan yhtä hyvin tartariin olisi voinut käyttää kylmäsavulohta, tai vaikka molempia.

Graavilohitartar

Graavilohitartar

ohuen ohutta ruisleipää paahdettuna
voita tai muuta levitettä leivälle (ei välttämättä)

graavilohta
marinoitua punasipulia (ja/tai punasipulia sellaisenaan)
nektariinia
kevytkermaviiliä
sitruunamehua (ja vähän omenaviinietikkaa)
juoksevaa hunajaa
suolatonta sitruunapippuria
mustapippuria myllystä
chiliä myllystä
tilliä, timjamia tai jotain muuta yrttiä kuivattuna tai tuoreena

Sekoita kermaviilin sekaan sitruunamehu, liraus omenaviinietikkaa sekä mausteet ja yrtit. 

Pilko graavilohi, nektariinit ja tuoreet punasipulit pieniksi, ja laita ne kermaviilin sekaan. Jätä osa lohipaloista leivän päälle koristeiksi, jos haluat. Mielellään myös tuoreita yrttejä päälle.

Paahda ohuet ruisleivät rapeaksi ja puolita ne halutessasi. 

Lado ruiskeleipien päälle kermaviilitäyte, laita päälle muutama lohipala, marinoitua punasipulia ja (tuoreita) yrttejä, rouhi päälle vielä mustapippuria myllystä. Helppoa ja hyvää!

perjantai 30. heinäkuuta 2021

Täytetyt uunisämpylät

Sämpylöitä yksi per syöjä

Täyte:

- Salamia tai jotain muuta (suolaista) makkaraa/leikkelettä pieninä paloina viipale, pari per sämpylä
- Mieleistä juustoa pieninä paloina ehkä pari viipaletta/palaa per sämpylä, sinihomejuusto käy myös
- Maustekurkkua ja/tai tomaattia pieninä paloina
- Kevytkermaviiliä muutama lusikallinen
- Kermaa loraus
- Sitruunamehua liraus
- Ketsuppia turaus
- Valkosipulimurskaa tai valkosipulia rouhittuna valkosipulimyllystä
- Yrttejä, tuoreita tai kuivattuja, esim. timjamia ja oreganoa maun mukaan, myös ruohosipuli käy
- Suolatonta sitruunapippuria (muita mausteita maun mukaan)

Uunin jälkeen sämpylöiden päälle: mustapippuria myllystä ja yrttejä

Valmistusohje:

Koverra sämpylöistä sisus pois. Sekoita täytteen kaikki ainekset. Laita täyte sämpylöihin. Sämpylän päälle voi vielä laittaa hieman juustoa ennen uuniin menoa,

Sämpylät saavat olla kuumassa uunissa noin vartin, lämpötila noin 175 astetta. Sämpylät voi laittaa halutessaan folioon uunissa olon ajaksi, sämpylät säilyvät niin pehmeämpinä. Ilman foliota sämpylöiden kuorista tulee aika hyvän rapsakat, jos sellaisista tykkää.

Uunin jälkeen sämpylöiden päälle voi rouhia mustapippuria ja laittaa vielä tuoreita yrttejä. Meillä oli ensimmäisellä kerralla timjamia, toisella kerralla (kun kuvat otettiin) rosmariinia.

Helppoa, nopeaa ja hyvää, myös täyttävää; hyvä lounasruoka esimerkiksi raikkaan salaatin kanssa. Aamupalalle sopii hyvin myös.

Voisin ajatella tekeväni täytetyt uunisämpylät myös vaikka graavilohitäytteellä, jolloin yrttien joukossa voisi käyttää lisäksi myös tilliä, joskin toki timjami sopii erinomaisesti myös lohelle, ja tilli toki myös salamille. Muiksi täytteiksi sopisivat samat kuin tässä salamisämpylässä, tosin juustoa ei välttämättä kalan kanssa tarvittaisi.

Tarina sämpylöiden taustalla:

Idean uunisämpylöihin sain netissä sattumalta näkemästäni mainoksesta, jossa tosin mainostettiin gluteenittomia uunimunakasveneitä: https://friaglutenfree.com/fi/glutenfria-recept/gluteenittomien-uunimunakasveneiden-resepti/.

Olen toki tehnyt ennenkin mm. täytettyä leipää, ettei konsepti sinällään uusi ole, mutta nyt tein ensimmäistä kertaa sämpylöitä täytetyn leivän tyyliin: http://tanjan-mausteet.blogspot.com/2017/09/taytetty-uunileipa.html

Tein täytettyjä sämpylöitä salaatin kera eiliseksi lounaaksi, ja jotenkin kuva vaan jäi ottamatta siinä arjen tiimellyksessä. Meinaan tehdä näitä uudelleen viikonloppuna aamupalalle tai brunssille, kun sämpylöitäkin on vielä jäljellä, joten laitan kuvat sitten.

Sämpylöinä meillä käytettiin Viipurilaisen Kotileipomon Konsta-ruissekasämpylöitä, joita Mikon sukulaiset toivat tuliaisiksi muiden leipomoherkkujen ohella Vääksystä, Lahden seudulta. Kiitos Anne, Mika ja pojat!

Sämpylät olivat oikein hyviä, mutta samaisen leipomon kristallipulla se vasta hyvää onkin! En ole edes pullan ystävä, ja tätäkin pullaa maistoin lähinnä kohteliaisuudesta, mutta yllätyin aivan täysin, miten pulla voikin olla niin hyvää ja tuoretta, koostumukseltaan ja maultaan aivan erilaista kuin peruspullapitko tms. Liekö yksi syy pullan herkullisuuteen leipomon itsekeittämä vaniljakreemi? 

Saimme tuliaiseksi myös Viipurilaisen Kotileipomon juureen leivottuja vehnä-kaurapaloja, jotka nekin olivat selvästi keskivertoleipää parempia, joten tällä kokemuksella voin jo sanoa, että tähän leipomoon meidän täytyy ehdottomasti tehdä visiitti, jos toinenkin. Suosittelen lämpimästi muillekin!

lauantai 5. kesäkuuta 2021

Haapasalon hatsapuria Puumalassa ja Lappeenrannassa

Haapasalon hatsapuri kesällä 2020 Puumalassa

Haapasalon hatsapuri keväällä 2021 Lappeenrannassa

Koska Haapasalon hatsapuri on ollut suomalaisten huulilla, ihan kirjaimellisestikin, jo kokonaisen vuoden ajan, kirjoitan siitä minäkin vielä vähän lisää. Edellinen hatsapuripostaukseni on luettavissa tästä linkistä: Haapasalon hatsapurillo.  

Ensin hatsapuria sai Puumalasta Villen kärrystä viime kesänä - kävimme testaamassa - ja sitten sen jälkeen sitä on saanut jo ympäri Suomen aina pääkaupunkiseudulta Lappiin asti, minne kärry aina milloinkin on kurvannut. 

Tänä keväänä kärry oli ensimmäistä kertaa Lappeenrannassa muutaman päivän. Kävimme toki taas apajilla. Nyt Ville ei puuhannut kärryssään yksin, vaan hänellä oli parikin apuria, ja hatsapuria tuli luukusta hurjaa vauhtia; jono suli aina ihan hetkissä toisin kuin Puumalassa taannoin. Tosin myöskään rupatteluaikaa Villen kanssa ei juuri jäänyt.

Suosittelin myös parille kaverilleni hatsapurin testaamista. Heille hatsapuri oli aivan uusi tuttavuus. Kommentiksi sain jälkikäteen, että aika hyvää oli, mutta maha tuli kipeäksi, olivat liian isoja ja rasvaisia. 

Ja kääk, pariskunta oli tosiaan ostanut molemmille oman hatsapurin ja yrittäneet taistella ne yhdellä syömingillä kitaansa kumpikin omansa, suosituksestani sentään raikkaan salaatin kera. 

Enpä älynnyt etukäteen kertoa, ettei hatsapurin ole tarkoitus olla koko ateria, vaan hatsapuri on joko alkupala useammalle henkilölle tai lisäke ruualle. 

Hatsapurisiivu tai korkeintaan kaksi riittää per syöjä. Hatsapuria ei siis tosiaan ole tarkoitus syödä pitsatyylisesti yksinään, siihen se on aivan liian tuhti, vaikkei kooltaan vaikuta edes siltä.

Tämän pariskunnan mielestä hatsapurikärryyn tai -laatikkoon voisi kirjoittaa tarjoiluehdotuksen, ettei hatsapuria tuomittaisi vain sen takia, että sen yrittää syödä kokonaan ja tulee kipeäksi. Vien Villelle terveiset seuraavan kerran tavatessamme. Ellei Ville lue tätä blogistani jo aikaisemmin. ;)

Sen verran kommentoisin viime kesän hatsapurikokemusta ja tämän kevään kokemusta, että viime kesänä hatsapuri oli parempaa. Liekö siihen syynä se, että viime kesänä ne valmistettiin Puumalassa leipomossa ja myytiin Puumalan satamassa suoraan uunista tulleina.

Nyt tänä keväänä Villen kärryssä luki, että tällä hetkellä myynnissä olevat hatsapurit on valmistettu Virossa, kun Puumalan leipomoa remontoidaan/laajennetaan. Ei siinä, Virossa olen saanut erinomaista hatsapuria, mutta liekö tuote kärsinyt kuitenkin jossain määrin kuljetuksen/säilytyksen aikana. 

Valitettavasti tällä kerralla Villen hatsapuri muistutti todella paljon Villen hatsapurilloa, eli sitä pakasteesta kotona uunissa lämmitettävää K-kaupan hatsapuria.

Villeä haastateltiin paikallisradioon kärryn ollessa Lappeenrannassa, ja siinä haastattelussa kuulin hienon uutisen, että Valio rupeaa valmistamaan suluguni-juustoa. Toivottavasti siis myös jälleenmyyntiin, eikä vain Villen leipomolle.

Hassuna kuriositeettina mainittakoon, että toimittaja, ilmeisesti Sirkka Haverinen, puhui tuossa lähetyksessä suiguli-juustosta. No, melkein oikein, haha.

tiistai 13. huhtikuuta 2021

Haapasalon hatsapurillo!

Testasimme lauantaina Haapasalon hatsapurillon. Kyseessä on siis Suomessa suureen suosioon nousseen Haapasalon hatsapurin markettiversio. Tällä hetkellä hatsapurilloa on saatavissa K-marketeista pakasteena.

Ja hatsapurihan on georgialainen juustoleipä, jota on tarjolla Georgian lisäksi laajasti muualla Kaukasuksella, Venäjällä ja monissa entisen Neuvostoliiton maissa, esimerkiksi Virossa. 

Hatsapurista puhutaan yleisesti georgialaisena, vaikka myös armenialaiset ovat sitä mieltä, että hatsapuri on lähtöisin heiltä. No, naapureitahan Georgia ja Armenia ovat, ja ruokakulttuurissa on hyvin paljon samaa.

Hatsapuri on aivan erinomainen herkku. Rasvainen toki, mutta ei sen jokapäiväiseen ruokavalioon tule kuuluakaan. Ja rasvaisen hatsapurin rinnalla nautittavaksi sopii hyvin raikas salaatti runsain, tuorein yrtein. Ja jos haluaa panostaa hieman enemmän, voi hatsapurin kaveriksi tekaista/ostaa mausteisen adzika-kastikkeen.

Hatsapurista on etenkin Georgiassa todella monta eri versiota. Perusidea on kuitenkin hyvin yksinkertainen; tuoreen vaalean leivän ja suolaisen juuston liitto. Joihinkin hatsapureihin tulee lisäksi kananmunaa, pinaattia, lihaa tai papuja. Hatsapureja on eri muotoisia ja kokoisia. Myös juuston käytössä on eroja, joihinkin sitä tulee vain sisään, joihinkin sekä päälle että sisään. 

Yleisimmät hatsapurit lienevät pyöreä Imeretian hatsapuri ja venemäinen Adzarian hatsapuri, joista Imeretian hatsapuri on lähempänä Villen hatsapuria.

Hatsapurillo ei ole hatsapuri siinä mielessä, mitä hatsapuri on Haapasalon kärryssä, ei myöskään siinä mielessä, mitä se on hatsapurin alkulähteillä. Mutta jos ei ole pääsyä Villen hatsapurikärrylle - eikä alkulähteille - tämä toimii oikein hyvin herkullisena hatsapurin tapaisena juustoleipäsenä, hatsapurillona.

Ja tämän "valmistamista" tuskin kukaan voi mokata! Hatsapurillon voi lämmittää jäisenä tai sulatettuna, lämmitysaika on noin 10 minuuttia erittäin kuumassa uunissa, sulatettuna muutama minuutti vähemmän. Kun juusto kuplii ja reunat ovat hieman ruskistuneet, on aika ottaa hatsapurillo uunista ja voidella voisulalla. Parhaimmillaan hatsapurillo on heti uunista tullessaan.

Vaikka venäjää ei osaisikaan, niin Googleen kannattaa syöttää sana "хачапури", niin saa jonkinlaisen kuva siitä kirjosta, minkälaisia hatsapureja on olemassa. Kuvahakukin antaa hyvän tuloksen asian hahmottamiseksi.

Olen itse valmistanut hatsapuria kotona myös ihan kotoisista aineksista, tässä yksi hatsapuriviritelmäni männävuosilta: http://tanjan-mausteet.blogspot.com/2012/08/georgian-herkku-hatsapuri.html. Eihän tuosta alkuperäisen hatsapurin veroista tule, mutta maistuu sekin.

Tuon kotoisen version jälkeen olen hankkinut sulugunia Pietarista, ja sulugunin kanssa pääseekin jo sitten hyvin paljon lähemmäs autenttista lopputulosta. Sulugunia saa nykyään usein myös Suomesta, esimerkiksi Viro-kaupoista. 

Villen ohjeen mukaan hatsapuriin tulee yhtä paljon juustoa kuin taikinaa. Tuhtia on! Mutta ehdottomasti suosittelen kokeilemaan hatsapuria! Suositus koskee sekä ravintolahatsapureja sekä Suomessa että muualla maailmalla -  ja Kaukasuksella tietysti - Villen kärryä, itse tehtyä hatsapuria sekä tietenkin tätä ehkä kaikista helpoiten saavutettavaa uutuutta, hatsapurilloa!

Tässä vanhassa postauksessani on esitelty hieman laajemmin georgialaista keittiötä, jolla on kyllä todella paljon annettavaa kotikokeillekin: http://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2012/08/tkemali-satsivi-ja-hinkali-seka-muut.html. Matkamittarissani on paljon postauksia myös georgialaisista ravintoloista Pietarissa. 

Tässä alla kuvina hatsapurillon matka uuniin, uunista ja parempiin suihin:

Uuniin menossa jäisenä

Kymmenen minuuttia uunissa

Uunista ulos ja lautaselle

Voideltuna valmiiksi nautittavaksi
Suosittelen! Nam!

keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

Ruokaisa, sitruunainen possusalaatti

Kuvaton postaus on nykyaikana mahdoton ajatus, joten tässä kesäinen yrttikuva. Ei liity reseptiin.

Ruokaisa, sitruunainen possusalaatti

Ainekset (2–3 annosta)

Pannulle:
öljyä tms. paistamiseen
paketti HK:n porsaan gyros-fileesuikaleita (300 g)
3 keitettyä perunaa kuorineen
chilikastiketta (Texas Pete, Sriracha tms.) tai tuoretta chiliä pieninä paloina
sitruunamehua
sitruunapippuria (suolaton)

Salaattipohja:
Cosmopolitan-salaattia
2-3 tomaattia
puolikas tai konainen kurkku, koosta riippuen (annoksen ja kurkun, heh)
suola- tai maustekurkkua maun mukaan
viinirypäleitä puolitettuina (ja/tai muita hedelmiä makeutta tuomaan)
(rucolaa)

koko komeuden päälle:
oreganoa tuoreena ja/tai kuivattuna
mahdollisesti muita yrttejä maun mukaan
mustapippuria myllystä

Valmistusohje:

Paloittele salaattipohjaainekset annoslautasille. 

Salaattipohjan päälle kannattaa laittaa jotain hyvää salaattikastiketta, meillä oli tuttuun tapaan Öljypuun valkosipulinen sinappisalaattikastike, joka sopi makuihin aivan mainiosti. 

Ruskista possusuikaleet kuumalla pannulla pienessä määrässä öljyä tms. Pilko pannulle sekaan keitetyt perunat - saavat mennä vaikka kuorineen. Lisää tarvittaessa tilkka öljyä. Anna ruskistua ja lisää sekaan reippaasti sitruunamehua, maun mukaan chilikastiketta tai tuoretta chiliä ja suolatonta sitruunapippuria. Anna lämmön tasaantua kannen alla hetki.

Lado salaatin päälle possu-perunapaistos, ja kaiken tämän päälle voi laittaa reilun määrän oreganoa tuoreena ja/tai kuivattuna. Rouhi päälle mustapippuria myllystä reilulla otteella.

Lopputulos on todella maukas ja täyttävä! 

Valitettavasti kuvaa salaatista ei ole. Kun kyseessä oli väsyneenä väsätty, helppo arkiruokaresepti, en älynnyt kuvata annoksia, mutta haluan nyt kuitenkin reseptin jakaa, koska se ylitti odotukset.

P.S. Minun oli alun perin tarkoitus tehdä kreikkalainen possusalaatti HK:n ohjeella, mutta sovelsinkin siitä sitten vähän erilaisen salaatin. 

Ensinnäkään ei ollut kaapeissa kaikkia aineksia kyseiseen reseptiin, eivätkä kaikki ainekset alkuperäisessä reseptissä miellyttäneet. Inspiraationa salaatillemme tämä kyseinen resepti kuitenkin toimi: https://www.hk.fi/reseptit/resepti/kreikkalainen-possusalaatti/

EDIT. Ja sitten hieman jatkoa maaliskuiselle postaukselleni: Tätä "salaattia"on nyt tehty jo pari kertaa, aina hieman erilaisilla lisukkeilla - ja kuviakin on muistettu ottaa. Lisäksi olen ruvennut laittamaan salaatin "hipsuihin", koska salaatti on hieman liian kevyt ilmaus tälle annokselle, vaikka salaatti annoksella pohjana onkin.

Aina ei meillä salaattina ole ollut Cosmopolitan, mutta se sopii erittäin hyvin, kun on kivan rapsakka ja vähän makeahko. Jäävuorisalaatti toimii myös hyvin. Ja hedelmän lisäämistä ehdottomasti suosittelen samoista syistä, possu-perunatäyte itsessään on vahvanmakuinen ja suolaisehko. Rucola sopii annoksen makuihin myös oikein hyvin.


lauantai 20. maaliskuuta 2021

Currywurst ja tomaattinen currykastike


Mistä ideat ruuanlaittoomme tulevat? Ennen korona-aikaa suurin osa uusista ruokaideoistamme oli varmaan peräisin matkoilla kokemistamme makuelämyksistä, mutta jo vuoden verran on nyt ollut vähän hiljaista matkailun saralla... 

No, kyllä minä ennen koronaakin lueskelin paljon ruokablogeja, keittokirjoja ja ruokalehtiä, joskus ideoita ammennetaan Mikon kanssa myös telkkuohjelmista, ja silloin tällöin netin syövereistä pompsahtaa joku kiva ruokavideo tai matkavideo, jossa tehdään ruokaa/syödään.

Netistä pompsahtaneen videon pohjalta syntyi myös ajatus kotona tehdystä currywurstista. Siis makkarana käytimme valmista raakamakkaraa, mutta currykastikkeen valmistimme itse. 

Currywurstia on tullut syötyä Saksassa, Berliinissäkin, mistä se alun perin on lähtöisin.

Suomessa currywurstia saa silloin tällöin Lidlistä valmisruokana. Ihan hyvää Lidlin currywurstikin on, mutta ei vedä vertoja Saksassa nautituille annoksille. Siltikin itse tehtynä saa juuri sellaista kuin haluaa - ainakin periaatteessa. Meillä onnistui currywurst erinomaisesti, kuvat eivät niinkään.

Siihen, että päädyimme itse kokeilemaan currywurstia kotona, vaadittiin, että näimme videon, jolla kastike tehdään ja tajusimme, että helpostihan tuon tekisi kotonakin.

Voin vakuuttaa, että tällä currykastikkeella saa makua ja ytyä wurstiin, mutta myös moneen muuhun ruokaan. Voisin ajatella käyttäväni kastiketta uunikalan kastikkeena, kanan kastikkeena, kasvisten kastikkeena, erilaisten kasvisvalmisteiden kastikkeena sekä ihan vaikka vaalean leivän kanssa. Aivan kuten currykastiketta muutenkin voi käyttää vaikka minkä raaka-aineen kaverina.

Ja ennen kuin tämä postaus näki päivänvalon, olin ehtinyt käyttää jäljelle jääneen currykastikkeen jauhelihan maustamiseen. Toimii!



Tomaattinen currykastike

paketti tomaattimurskaa
punasipuli paloina
tuore chili paloina
viinietikkaa
ketsuppia
sinappia
ripaus sokeria
liraus soijakastiketta
sitruunamehua
runsaasti curryjauhetta
mustapippuria myllystä
 
Ruskistin bratwurstit pannulla kypsiksi ja siirsin kulhoon odottamaan.

Pilkoin kastikkeen ainekset (chili, punasipuli) ja pyöräytin ne tomaattimurskan kanssa pannulla, jossa oli makkaroiden jäljiltä hieman rasvaa. Lisäsin mausteet ja maustekastikkeet sekä pienen tilkan öljyä. Annoin hautua vartin verran kannen alla, että sipulit ja chilit pehmenivät.

Sitten surautin kastikkeen sauvasekoittimessa, laitoin sen takaisin pannulle ja kaadoin sekaan kypsät, ruskistetut makkarapalat. Annoin muhia jonkun hetken. 

Lautasella currywurstin päälle ripotetaan vielä ennen tarjoilua ihan reippaasti currya, niin ei ruuasta makua tule puuttumaan.

Tarjoilin currywurstin raikkaan salaatin ja Mikon ehdotuksesta lisukeranskalaisten kanssa. Saksalaistyyppinen vaalea, rapeakuorinen sämpylä olisi sopinut ranskalaisten sijasta oikein mainiosti. No, meillä ei ollut sämpylää eikä leipuria.