Zakuskapöytä

Zakuska-pöytä

Zakuskapöytä mökillä syyskuussa: pippurimakrillia, graavilohta, tonnikalaa, suutarinlohta, possunfileetä ja kevätsipulia, salaattijuustoa, edam-juustoa, parmesaania, tomaattia, kurkkua, rucolaa, omenaa, appelsiinia, kevätsipulia, suolakurkkua, patonkia, mansikoita, leipää, karhunvatukoita, balsamicoa ja öljyä, kastikkeita, punaviiniä, vettä. Nam!

Graavilohisalaatti, varsin Yhteishyvä

Graavilohisalaatit ja tonnikalamunat

Sisso ja Marcis olivat kylässä vapun alla, joten oli hyvä syy kokkailla herkkuja yhdessä. Tällä kertaa tosin tytöt kokkasivat ja pojat istuivat valmiiseen pöytään. Päädyimme tekemään alkupalaksi graavilohisalaatin ja tonnikalamunat. Pääruuaksi nautimme ihan tavan piffiä vihreän salaatin ja raejuustolla kevennetyn Öljypuun peruna-oliivisalaatin kera.

Graavilohisalaatille ohjeen löysin Yhteishyvän ruokaliitteestä ja samasta vihkosesta löytyi myös anjovismunaresepti, jota mukaillen teimme tonnikalamunat.

Graavilohisalaatti

Graavilohisalaatti
4 annosta

1 paketti graavilohisiivuja
1 vihreä omena
½ tuorekurkku
rucolaa

kastike:
reilusti sitruunamehua
luraus hunajaa
oliiviöljyä
rouhittua mustapippuria
kapriksia
hienonnettua tilliä

Asettelimme lohiviipaleet lautasille. Pesimme ja lohkoimme omenan sekä kurkun. Sekoitimme kastikkeen aineet. Nostimme kulhoon omenat sekä kurkut ja kaadoimme puolet kastikkeesta niiden päälle. Sitten jaoimme viipaleet lohien päälle, nostimme jokaiselle lautaselle kasan huuhdottua rucolaa ja pirskottelimme lopun kastikkeen annoksien päälle. Nami nami ja maiskis, alkupalat olivat herkutteijoiden mieleen!

Sallaattia lautaselle ojennukseen

Pinjalla piristettyä vihersalaattia

Pinjalla ja tonnikallalla tuunattua viheriää

Salaatin asettelut by Mikko. :)

Ja pihviä sallaatin kylkeen by Tanja. :)

Nauravan tai naurattavan tahi naurettavan näköinen annos. :D

Well, well, well... Wellingtonin pihvi aka Beef Wellington

Täydellinen kypsyysaste

Se, että tätä blogia ei ole hurjasti viime aikoina päivitetty, ei tarkoita, etteikö kesäaikaan olisi kokkailtu. Luonnollisesti kesäaikaan kyllä oikeastikin kokkaillaan vähemmän, koska ollaan joko syömättä "kunnolla" eli grillaillaan tms. ja syödään ulkona enemmän. Mutta perimmäinen syy laiskaan päivitysaktiivisuuteeni on kiire, ainainen kiire. Ja sitten kun hetkeksi kiire hellittää, tulee helposti napattua pyörä alleen ja lähdettyä ajelemaan leppoisaan kesäiltaan. Tai mentyä uimaan. Ja kesäteatterissa on vietetty ilta jos toinenkin. Joka tapauksessa, kesäaikaan tulee istuttua vähemmän koneella.

Nyt kuitenkin aiheeseen. Minulla oli tässä yksi ilta aikaa kokkailla Mikolle, joka oli tulossa Joensuusta Lappeenrantaan. Päätin kokeilla taas Wellingtonin pihviä eli Beef Wellingtonia. Edellisellä kerralla, joka oli ensimmäinen kertani Wellingtonin kanssa, poltin ranteeseeni uunissa pienen vekin, joka on tosin jo melkein kadonnut. Ensimmäinen Wellington oli varsin onnistunut, mutta eipä tämäkään sille hävinnyt. So let's go:

Valtavan iso mötikkä Wellingtonia, Beef Wellingtonia

Wellingtonin pihvi, Beef Wellington
Tämä resepti on kokkaukirjojen ja netin reseptien + edellisen kokeiluni yhteistuotos

oliiviöljyä lihan paistamiseen (meillä oli sitruunalla maustettua)
naudan sisäfileetä
parmankinkkua tai hanhenmaksaa (meillä parmaa, en löytänyt kaupasta hanhenmaksaa)
lehtitaikinaa
kananmunankeltuaista voiteluun (unohdin tällä kertaa voidella)
tuoretta timjamia koristeeksi, mausteeksi

sienimuhennos/duxelles-massa:
pihvien paistoliemi (jota oli pannulla vain tilkka)
kuivaa valkoviiniä
vishy-vettä
tuoreita herkkusieniä pieninä paloina
vähän oliiviöljyä sienien paistamiseen
yksikyntinen valkosipuli (puolikas riittänee)
salottisipulia pieninä paloina
sipulia pieninä paloina (en jaksanut kuoria montaa sipulia silmät vuotaen, joten tämä jäi täytteestä)
aromisuolaa/fondia/liemikuutio (meillä oli tällä kertaa kalafondia)
mustapippuria myllystä
Dijon- tai Colman-sinappia pieni nökö

Leikkaa filee paksuhkoiksi pihveiksi. Käytä pihvit pannulla ruskistumassa ja kypsymässä haluttuun kypsyysasteeseen. Meillä tämä tarkoittaa Medium-. Laita pihvit nopeasti jääkaappiin jäähtymään, etteivät jatka kypsentymistään.

Valmista sienimuhennos eli *duxelles-massa pannulla öljyssä: Laita paloitellut sipulit pannulle ensin hetkeksi, lisää sitten sienet, viini ja mausteet. Lisää viiniä ja vishy-vettä muhimisen aikana. Anna muhia noin vartti. Laita sitten myös valmis massa jääkaappiin kylmenemään.

Ota jäähtyneet pihvit ja massa jääkaapista. Asettele pihvit kaulittujen lehtitaikinalevyjen päälle. Laita sienimuhennos pihvien päälle ja muhennoksen päälle/pihvien ympärille parmankinkkusiivuja. Sulje paketit huolellisesti ja koristele lehtitaikinan paloilla (halutessasi). Laita paketit 250-asteiseen uuniin leivinpaperin päälle, voitele munankeltuaisella ja paista kunnes taikina on saanut kauniin värin ja täyte lämmennyt. Tämä kestää noin 12 minuuttia tulikuuman uunin alatasolla. Ideana on, että kun kypsä liha ja kypsä duxelles-massa ovat viileän taikinan alla viileitä, voitaikinakuori kypsyy täytteiden ainoastaan lämmetessä. Teoriassa Wellingtonin voi siis valmistaa jääkaappiin jo etukäteen ja paistaa sitten lämpimäksi uunissa juuri ennen tarjoilua.

Lisukkeena meillä oli vain vihreää salaattia Öljypuun valkosipulisella salaattikastikkeella, koska voitaikinakuori korvaa perunan, riisin, pastan tms., joita meillä ei muutenkaan paljon lisukkeina käytetä. Tällä kertaa kävi jopa niin, ettei edes jaksettu syödä annoksiamme loppuun. Taikinaa ja täytettä jäi, pihviä ei kuitenkaan raaskittu jättää. Mitä tästä opimme? Wellingtonin pihvin ei tarvitse olla suuren suuri, myöskin taikinaa sen ympärillä saa olla ohuesti. Sienimuhennosta sen sijaan oli melko sopiva satsi. Parmankinkku ei mielestäni olisi ollut edes välttämätön, lisäsi lähinnä ruuan suolaisuutta. Mutta joka tapauksessa, todella hyvää oli näinkin. Ensimmäisellä kerralla annoksen koko onnistui kyllä paremmin. Ehkäpä taikinakin oli ohuempi, ainakin kauniimman rusketuksen se oli saanut uunissa:

Pakettikaan ei näytä edellisellä kerralla olleen kovin tiivis, mutta ei se mitään haitannut. Ja emme myöskään käyttäneet parmankinkkua tai hanhenmaksaa, vaan teimme pelkän sienimuhennoksen täytteeksi, ja jätimme sienetkin siihen melko isoiksi verrattuna tähän kertaan. Molempi parempi täytteiden suhteen. Ja kukin täyttää sitten makunsa mukaan. Seuraavan kerran meinaan kyllä kokeilla hanhenmaksaa.

*Duxelles-massa
Duxelles on ravintolakeittiön perustäytemassa, joka tehdään kuullottamalla hienonnettuja herkkusieniä, sipulia ja shalottisipulia voissa. Massa voidaan varsinkin liharuokia varten maustaa muskottipähkinällä. Tomaattikastiketta lisäämällä siitä saadaan duxelles-kastiketta. Massaa käytetään erilaisissa liha- ja kalaruoissa täytteenä ja koristeena. Kotikeittiössä sitä voi tehdä isomman erän kerrallaan ja pakastaa pikku annoksina.

Nimen alkuperä ei ole varma, vaikka useimmat lähteet ilmoittavatkin sen olevan peräisin d'Uxellesin markiisin kuuluisan pääkokin La Varennen keittiöstä. Toinen selitys on, että massa olisi keksitty pienessä Uzelin kaupungissa Ranskassa. (Lähde: http://www.kolumbus.fi/rahola/sanastot/d.html#duxe)

Zakuskalautanen arkisista aineksista

Tässä nyt ei ole sen kummempaa tarinaa kerrottavaksi eikä reseptiä (hehe) laitettavaksi, mutta kyllähän tuosta yhden illan maukupaloiksi oli. Satsiin kuului vielä jotain tuoreita, kuten kurkkua yms., mutta kuva tuli otettua ennen tuoreiden tuotteiden esiinmarssia jääkaapista.

Käytän mielelläni venäläistä alkuperää olevaa sanaa zakuska tällaisista pikkupurtavista, vaikka toki voisi puhua vaikka mezeistä tai antipasteista. Suomeksi sanalla 'alkupala' ei mielestäni ole aivan sellaista merkitystä kuin esimerkiksi juuri zakuskalla. Vai millä nimellä tällaisia suomeksi tulisi kutsua?

Ravintola Linnoituksen Krouvi Lappeenrannassa kutsuu zakuskalautasta hauskasti sapuskalautaseksi: Tästä linkistä voi käydä vilkaisemassa sapuskalautasen: http://tanjan-maistamista.blogspot.com/2010/06/linnoituksen-krouvi-oli-auki.html

Sipuliset uunikyljykset

Sipuliset uunikyljykset
kahdelle

2 kyljystä
salottisipuli
punainen sipuli
sinappia
öljyä
valkosipuli
hunajaa
sitruunamehua
mustapippuria
laakerinlehti
2 isoa perunaa
kalafondia
vettä

Kuivaa kyljykset, hiero sinappia kyljyksille ja ota niille ruskeat pinnat padassa pienessä tilkassa öljyä. Leikkele salottisipuli ja punasipuli renkaiksi, ota pinnat padassa myös sipuleille ja jätä ne kyljyksien sekaan. Lisää sekaan yksikyntinen valkosipuli pilkottuna. Laita pataan myös vähän sinappia, hunajaa, sitruunamehua, mustapippuria myllystä, pari kokonaista mustapippuria ja laakerinlehti.

Lisää sekaan pataan myös perunat kuorittuina ja pilkottuina ja lirauta komeuden päälle hieman kalafondia.

Sitten lisää vettä niin, että se peittää perunat ja laita pata uuniin (noin 175 astetta ja risat). Anna hautua lievästi kiehuen noin 45 minuuttia, kunnes perunat ovat kypsiä ja kyljykset mureita. Nostele reikäkauhalla lautaselle, ettei lientä tule mukaan. Liemestä voi kyllä suurustaa kastikkeen ruualle, jos haluaa.

Jotenkin niin perinteisen makuista, mutta hyvää!

Naudanlihaa ja granaattiomenan siemeniä

Eilinen illallinen onnistui yli odotusten. Sen lisäksi, että se oli vaivaton valmistaa, se maistui niiiiiiiiiiiiin herkulliselta! Ainoa "virhe" oli laittaa vihersalaatti samalle lautaselle lihan kanssa. Annos olisi toiminut täydellisesti niin, että vihersalaatti/mahdolliset perunat tarjoillaan erillään.

Naudanlihaa ja granaattiomenan siemeniä
kahdelle

noin 400 g naudan ulkofileetä tai miksei sisäfileetä yhtä hyvin
öljyä/voita
mustapippuria myllystä
sitruunasormisuolaa
rucolaa
parmesaania
balsamicoa
granaattiomenan siemeniä

Paistoin kokonaiselle lihamöntille nopeasti pinnat öljy-voiseoksessa, ripottelin päälle mustapippuria myllystä ja sitruunasormisuolaa. Sitten laitoin lihan paistopussiin ja ihan hetkeksi 175-asteiseen uuniin. Lihassa oli paistomittari, joka nousi hetkessä lähes 60 asteeseen, jolloin otin lihan pois uunista ja annoin sen levätä pussissa.

Leikkasin haalean lihan ohuiksi viipaleiksi, asettelin lautasille ja kasasin päälle rucolaa, parmesaanipaloja, granaattiomenan siemeniä ja lirautin koko komeuden päälle balsamicoa. Yksinkertaista ja hillittömän hyvää!

Kukkoa viinissä sitruunaohraton kera

Idea ruokaan syntyi Iron Chef -ohjelmasta, jossa teemana oli kana. Tueksi etsin muutamia reseptejä myös netistä. Tässä aikaansannokseni. Kukon resepti on tässä blogitekstissä seuraavana, ohraton resepti toisessa blogitekstissäni, olkaa hyvät: http://tanjan-mausteet.blogspot.com/2011/02/juustoviettelys-ja-sitruunainen.html

Kukkoa viinissä
kahdelle

5 salottisipulia
2 yksikyntistä valkosipulia
2 maustamatonta broilerinkoipea
sitruunanmakuista sormisuolaa
mustapippuria myllystä
3 rkl vehnäjauhoja
4 rkl rypsiöljyä
4 dl punaviiniä
noin 170 g pekonia
rasia herkkusieniä
2 dl yrtti-valkosipulilientä
1 laakerinlehti
4 oksaa timjamia

Kuori sipulit ja valkosipulit. Laita ne padan pohjalle odottelemaan. Mausta broilerinpalat sitruunasormisuolalla ja mustapippurilla ja pyörittele vehnäjauhoissa.

Kuumenna paistinpannu. Lisää öljy. Paista broilerinpaloihin ruskea väri. Siirrä lihapalat pataan sipulien seuraksi. Kaada paistinpannulle punaviini ja anna kiehahtaa. Näin saat pannulta maut talteen. Kaada viini pataan lihojen päälle.

Paloittele pekoni ja sienet. Ruiskista ne paistinpannulla ja nosta pataan lihojen sekaan. Huuhtele pannu punaviinillä ja lisää pataan.

Lisää laakerinlehti ja timjamin oksat. Hauduta uunissa 200 asteessa noin 45 minuuttia. Tarjoile esimerkiksi salaatin ja sitruunaohraton kanssa, kuten me teimme.

Ruoka oli hyvää, kukko viinissä sekä ohratto. Voiton kuitenkin vei sitruunaohratto. Aivan taivaallinen sitruunainen ja muheva maku!

Juustoviettelys ja sitruunainen katkarapuohratto - saletisti natsaa!

Vietimme ihanan kokkailukoti-illan Mikon, sisson ja Marciksen kanssa. Apetizer oli lohikarjalanpiirakka, alkupala aina varma juustoviettelys (juustoparatiisi = сырный рай) ja pääruuaksi syntisen herkullinen sitruunainen katkarapuohratto, johon pojille lisättiin päälle vielä itse maustetut kananrintapalat. Suoraan kohteeseen, so let's go!

Juustoviettelys

ruisleipää
voita ja/tai öljyä
valkosipulia
tuorekurkkua
vihreää omenaa
juustoa kuutioina

kastike:
kermaviiliä (kevyt)
majoneesia (rasvaton)
valkosipulia
+ mausteita oman mielen mukaan, meillä oli:
appelsiinipippuria (20% suolaa)
hunajaa
mustapippuria myllystä
sitruunapippuria
sitruunanmehua
suolatonta yrttimaustetta

Leikkaa leipä kuutioiksi ja paista öljyssä ja/tai voissa valkosipulin kanssa. Sillä aikaa kun leivänpalaset jäähtyvät sekoita kastike. Pohjaksi kastikkeelle käy kermaviiliä ja/tai majoneesi. Yleensä suosin kermaviiliä, kevyttä sellaista. Kastikkeen voi laittaa maustumaan jääkaappiin sillä aikaa kun salaattiainekset pilkotaan. Sitten kaikki vain sekaisin, leipäpalat viimeisenä mukaan.Aivan taivaallisen hyvää! Maistuu myös seuraavana päivänä, joskin leipäpalat vähän menettävät rapeuttaan jääkaapissa.

Juustoviettelys esiintyy myös muualla blogissani:
http://tanjan-maistamista.blogspot.com/2009/06/ravintola-cafe-hameleon-pietarissa.html
http://tanjan-mausteet.blogspot.com/2009/04/blog-post.html

Sitruunainen katkarapuohratto

ohraa
isoja katkarapuja kaksi pussia (pakaste)
3 salottisipulia
sitruunaista oliiviöljyä
valkosipulivoita
sitruunan raastettu kuori ja mehu
valkoviiniä
rosmariinia
valkosipuli-yrttiliemikuutio
sitruunasormisuolaa
munankeltuainen
parmesaania
sitruunapippuria
valkopippuria
kermaa

Idean sitruunaiseen ohrattoon sain jostain ruokaohjelmasta, mutta tukea reseptille hain sitruunarisotosta Pastanjauhajilta. Mutta nyt ohraton tekoon:

Pilko salottisipulit. Ota iso wokkipannutyyppinen paistinpannu tai kattila ja kuumenna siinä öljy ja voi. Freesaa sipulisilppu rasvassa. Kuumenna vesi vedenkeittimessä. Lisää sipulikattilaan ohrat. Sekoita hyvin, niin että kaikki ohrat imevät osansa öljystä.

Kaada kerrallaan kauhallinen kiehuvaa vettä ohran joukkoon, sekoita ja anna imeytyä. Murenna kasvisliemikuutio sekaan. Käytä joka toisella kauhallisella valkoviiniä ja joka toisella vettä. Hämmentele aina välillä, ettei pala pohjaan.  Jatka tätä kunnes riisi on kypsynyt pehmeäksi. Sekoitan sulatetut katkaravut mukaan, anna lämmetä, mutta älä enää kiehua. Mausta ohratto sitruunankuoriraasteella ja rosmariinilla.

Ota pannu pois liedeltä. Sekoita pienessä kulhossa munankeltuainen, sitruunan mehu, raastettu juusto, kerma ja mausteet. Lisää seos ohrattoon. Sekoita joukkoon vähän voita ja mausta suolalla, meillä käytettiin ripaus sitruunasormisuolaa.

Raasta valmiin ohraton päälle parmesaania ja tarjoile. Ohratto nautittiin vihreän fetasalaatin kanssa, jossa oli runsaasti paahdettuja pinjansiemeniä.Hyvä ruoka, parempi mieli - ja paras seura!

P.S. Oli niin kivaa, että kuvaus unohtui välillä... ja enimmäkseen unohtui.:)

Unelmapihviannos

Päätimme eräänä iltana tehdä unelmapihviannokset. Eli pihvin kaveriksi sai valita mitä vaan tahtoi. Mikko otti ranskalaiset ja salaatin, minä ristikkoperunat ja salaatin. Salaattikastikkeena Öljypuun vahva valkosipuli. Pihvin kanssa tuli olla maustevoita ja tuoretta pannussa nopeasti pyöräytettyä viikunaa. Pihvi maustettiin yrttimausteella ja ihan pienellä ripsauksella aromaattia. Ja pihvin kypsyys ilman muuta medium-. Näistä aineksista syntyi meidän unelmapihviannoksemme!

P.S. Kuvat eivät kyllä tee oikeutta unelmapihviannoksillemme, pahoittelen. :D

 

Toisella kertaa sitten unelmapihviannokseen lisättiin juustoparatiisisalaatti sekä tomaattia ja paahdettuja pinjansiemeniä. Vaikea sanoa, kummalla kertaa oli unelmaisempaa. :) Huomioi suuri ketsupin määrä, kyseessä on Pikku-Myyn ketsuppi, joka on hurrrrrjan hyvää.

 

Katkarapucocktail lähikaupan aineksista

Yksi katkarapucocktail herneillä, loput halusivat ilman. Huomaa taustalla kätevä sitruunanpuristin.

Tämäkin talvinen kokkailuilta vietettiin yhdessä sisson ja Marciksen kanssa. Kokonaista illallista ei tehty, vain pieniä "hyviksiä" (siskoni sanoin). Ensin nautimme katkarapucocktailin lähikaupan aineksista ja sitten lämpimänä herkkusienijuliennen, jonka resepti löytyy myös blogistani: http://tanjan-mausteet.blogspot.com/2011/01/herkkusienijulien-julienne-nimensa.html.

Katkarapucocktail lähikaupan aineksista
neljälle alkupalaksi

isoja katkarapuja pussillinen (pakaste)
½ tuorekurkku
jäävuorisalaattia
ananasta purkillinen (ei mieluiten ihan halvinta, lähempänä aitoa makua on esim. Del Monte)
herneitä pussillinen (pakaste)
sitruunaa
hampurilaismajoneesia (ultra kevyt american)
kermaviiliä
yrttimaustetta
sitruunapippuria

Sekoitetaan kermaviili, hampurilaismajoneesi, sitruunanmehu, sitruunapippuri ja yrttimauste astiassa. Sitten sekoitetaan joukkoon sulatetut katkaravut ja annetaan satsin maustua hetki jääkaapissa. Sillä aikaa ladotaan annosmaljoihin jäävuorisalaattia.

Maustumisen jälkeen laitetaan annosmaljoihin jäävuorisalaatin päälle katkarapua soosseineen, sitten kurkkua ja ananasta, vähän vielä jäävuorisalaattia ja sitten koko homma katkaravuista lähtien uudelleen kerroksittain. Lopuksi koko komeuden päälle kaavitaan loppu soossista ja laitetaan vielä ripaus sitruunapippuria ja yrttimaustetta sekä herneet. Tuoreen ananaksen (tai mangon ja avokadon) kanssa tehty versio on hieman ruhtinaallisempi, mutta tämäkin kyllä maistuu erinomaisesti.

Herkkusienijulien (julienne), nimensä mukaisesti herkku

Kuvassa Maman kokkailema tattijulien viime viikolta. Tämä kuva saa olla keulilla minun julien-resptissäni, koska siinä on julien-pannuna yleisimmin käytössä oleva kahvallinen pannu, jollaiset hankin joululahjaksi Mamalle. Meiltä itseltämme sellaiset vielä puuttuvat, joten teimme julien-annokset toisenlaisiin pannuihin, kuten alemmasta kuvasta näkyy.

Tämä tarina on eiliseltä illalta, kun kokkailimme Mikon kanssa siskolleni ja Marcikselle iltapalaa:

Herkkusienijulien
(жульен, жюльен)

4-5 syöjälle lämpimänä alkupalana
(reseptissä käytetty jälleen enimmäkseen noinmittoja...)

2 rasiaa herkkusieniä
1 tlk smetanaa
1 sipuli
1 yksikyntinen valkosipuli
2 rkl vehnäjauhoja
mustapippuria
sitruunapippuria (suolaton)
1 dl Edam-raastetta pinnalle
1 dl sitruunan mehua
hunajaa
öljyä ja (tai) voita
vettä
½ valkosipuli-yrttiliemikuutio

Eilinen herkkusienijulien ja kaikista sotkuisin asettelu, arvelisin. ;)

Kuorimme ja paloittelimme sipulin ja valkosipulin ja kuullotimme niitä hetken öljyssä, jossa oli seassa hieman voita. Sitten lisäsimme pannulle huuhdotut pilkotut herkkusienet. 

Herkkusieniä ennen veitsikäsittelyä

Vähän myöhemmin lisäsimme hieman vettä ja puolikkaan liemikuution. Seuraavaksi sekaan menivät sitruunanmehu, smetana ja vähän hunajaa sekä mustapippuria myllystä ja suolatonta sitruunapippuria. (toim. huom. Itse asiassa meillä käytetään suolatonta sitruunapippuria, vaikken sitä aina muista mainita.)

Muhennos sai hautua pienellä lämmöllä puolisen tuntia, jonka jälkeen se jaettiin neljään annospannuun, ja ylikin jäi vielä. Raaste laitettiin pannujen päälle ja koko lasti kuumaan uuniin 200 asteeseen noin vartiksi. Tarjoilimme herkun sitruunan ja tuoreen patongin kera. Ruoka sai kiitokset ja kumarrukset koko seurueelta! Illan aikana myös yli jäänyt muhennosannos katosi parempiin suihin ihan kylmiltään hapankorpun päällä. Ja jälleen, todella hyvää kuulemma oli. :)

P.S. Suomenkielisiltä sivuilta ei kovin montaa julien-reseptiä (käytetään myös muotoa julienne, joka kuitenkin viittaa turhan vahvasti keittiöranskaan ja vihannesten pilkkomiseen tikuiksi). Venäjänkielisiltä sivuilta sen sijaan löytyy ihan pilvin pimein mitä erilaisimpia julien-reseptejä. Vaikkapa näillä pääsee alkuun:

http://kulinarniy.front.ru/sgulien1.htm

http://www.povarenok.ru/recipes/tag/1058/

Valkosipulinen katkarapupannu maistuu sitruunan ja patongin kera

Ennen uunia

Katkarapupannu
alkupalana kolmelle/neljälle

1 yksikyntinen valkosipuli
1 sipuli
valkosipulivoita
rypsiöljyä
isoja katkarapuja pussillinen (pakaste)
aurinkokuivattua kirsikkatomaattia yrttiöljyssä
parmesaania (meillä oli valmis raaste, kun lähikaupassa ei ollut muuta tarjolla)
mustapippuri
pippurinen yrttimauste
2 sitruunaa

Pyöräytin pilkotun sipulin ja valkosipulin pannulla öljyssä ja valkosipulivoissa, lisäsin sekaan aurinkokuivattua tomaattia, parmesan-raastetta, sitruunanmehua, mustapippuria myllystä ja pippurista yrttimaustetta. Viimeisenä lisäsin katkaravut, sekoitin kaiken nopeasti ja rupesin lataamaan katkarapuja liemineen etanapannuihin. Viimeiseksi lisäsin vielä valkosipulivoin kokkareita pannujen kolojen päälle.

Pannut saivat olla uunissa 225 asteessa noin kymmenen minuuttia, kunnes olivat kiehuvan kuumia, mutta eivät kauan kiehuneita, ettei katkaravuista tule sitkeitä. Sitruunaa puristettiin vielä reilusti valmiiden pannujen päälle. Katkarapupannut tarjoilin patongin kera ja oikein hyvää oli!

Uunin jälkeen