Bucatini all' amatriciana - jotain aivan muuta kuin jouluruokaa!

Herkkupastaa hassulla mökkilautasella

Bucatini all’ amatriciana (kahdelle reilusti)

1 pieni sipuli
rypsiöljyä
1 pekonipaketti
1 tölkki kuorittuja tölkkitomaatteja
½ chilipaprika
valkoviiniä noin desi
pekorinoa olisin halunnut (kuten ohjeessa), mutta Tohmikselta ei löytynyt, joten käytimme parmesaania
mustapippuria
hippunen sokeria
sitruunapippuria
½ yksikyntinen valkosipuli
reilu ½ desiä kevyttä ranskankermaa
pastaa

Kuullotin sipulia ja valkosipulia pannulla öljyssä ja lisäsin sekaan pilkotun pekonin. Mikko poisti chilistä siemenet, pilkkoi sen aivan pieniksi paloiksi ja lisäsi palat pannulle. Seuraavaksi pannulle sekaan menivät viini ja tomaatit sekä pieni ripaus sokeria. Sitten lisäsin mustapippuria myllystä ja vähän sitruunapippuria ja annoin hautua noin 20 minuuttia, jonka aikana keitin pastan. Lopuksi sekoitin pastan kastikkeen joukkoon ja annoin muhia vielä hetken. Sitten pasta pääsi lautasille vihreän salaatin viereen, ja pastan päälle tuli vielä parmesaania sekä ripaus mustapippuria -> nälkäiset kokit pääsivät herkun kimppuun.

Tiedän Mikon pitävän spagetti carbonarasta kovasti, joten olin oikeassa siinä, että tämäkin pastaruoka tulisi maistumaan Mikolle paremmin kuin hyvin. Yllätin itsenikin pitämästä pastan mausta, vaikka pelkäsin siinä maistuvan liikaa pekonin. Pitkähkö hauduttaminen teki ihmeitä ja kastike oli taivaallisen makuista. Suosittelen!

Tämä resepti ei ole suoraan Hautalan kirjasta Tuulenhuminaa, tein sitä jäljitellen oman maun mukkaan mökkiversion, johon ainekset (valkoviiniä lukuun ottamatta, jonka saimme joululahjaksi) löysin Tohmajärven marketeista.

Jotain aivan muuta kuin jouluruokaa: raejuusto-naudanpaistileivät

Sain joululahjaksi kaksi ruokaan ja ruokakulttuuriin liittyvää kirjaa, Christer Lindgrenin ”Kiehuu! Uusi Suomalainen keittiö” ja Petri Hautalan ”Tuulenhuminaa. Elämyksiä luonnossa”. Joulun jälkeisenä maanantaina sitä jo toivottaakin lämmöllä tervetulleeksi lähes minkä tahansa muun ruuan kuin joulupöperöt. Niitähän ei tässä olekaan syöty kuin vasta monta päivää putkeen useamman kerran päivässä.  Ennen jouluakin toki jo useampi joululounas ja -illallinen tuli eri tahojen tarjoamana nautittua. Ensi jouluna sitten seuraavan kerran!

Joulun jälkeistä viikkoa vietämme mökillä, joten voinee olla, että Lindgrenin kirja melko vaativine resepteineen ei sovellu ihan niin hyvin mökillä kokkaukseen. Ehkäpä tartun Hautalan kirjaan sillä silmällä, mitä sitä tänään syötäisiin. Hmmm… ensimmäisillä sivuilla tarvitaan jo kuohuviiniä, tryffeliä, korvasieniä ja morttelia; eivät kuulu mökkivarustuksemme – ainakaan vielä. Morttelin tarvitsisin kyllä kotikeittiöönkin. Joutunen soveltamaan taas hieman.

Kirjat selailtuani päädyin siihen, että illalliseksi meillä tulisi olemaan raejuusto-pororullat ja bucatini all’ amatriciana vihreän salaatin kera.

Raejuusto-pororullat
Koko työyhteisömme sai työkaveriltamme Kristiinalta jouluksi muutaman reseptin, joista päädyin kokeilemaan raejuusto-pororullia ihan sattuman kautta: Minun piti mökillä löytää paperia, jolle voisin kirjoittaa ostoslistan tehdäkseni illaksi pastaa bucatini all’ amatriciana Hautalan kirjasta. Laukustani löytyi Kristiinan antamat reseptit ja alkuruokaa ei tarvinnut enää miettiä, se oli siinä, raejuusto-pororullat. Kunhan sitten pääsin Tohmajärven kaupan kautta takaisin mökille, niin tätä siitä sitten tuli:

Raejuusto-naudanpaistileivät (kahdelle)
4 viipaletta ruisleipää
savunaudanpaistia

täyte:
valkosipulia, yksikyntisestä puolikas ihan muusiksi pilkottuna
rasvatonta raejuustoa noin desi
kevyttä ranskankermaa noin puoli desiä
suolakurkkua silppuna vajaa puoli desiä
mustapippuria myllystä reilusti
sokeria ripsaus
piparjuuriraastetta vajaa teelusikallinen

Laitoin täytteen aineet sekaisin kulhossa, ja kulhon hetkeksi jääkaappiin maustumaan. Sitten ladoin leivänviipaleet paahtimeen, leiville kullekin yksi siivu naudanpaistia, kunnon kerros täytettä ja toinen siivu naudanpaistia vielä päälle. Ja kyllä oli hyvää! Raikkautta täytteeseen voisi mahdollisesti loihtia vaikkapa vihreällä omenalla – ehkäpä kokeilen ensi kerralla. Tätä meillä nimittäin tullaan tekemään uudelleenkin.

P.S. Valitettavasti kuvaa ei otettu, sen verran nälkäisinä alkupalamme popsimme. Ensi kerralla sitten kuvauskin hoitunee!

Herkullinen ja murea stroganoff

Venäläisen keittiön helmiä - stroganoff!

Tämä stroganoff syntyi extempore, kun jääkaapissa sattui olemaan naudanpaistisuikaleita. Harvinaista kyllä, tomaattimurskaa meillä ei ollut, mutta tuore tomaatti ja ketsuppi korvasivat puutteen mielestäni varsin mallikkaasti.

Stroganoffin tekoon yllytti myös se, että viime viikolla työkaverini saivat viipurilaisessa ravintolassa liian vähän aikaa haudutettua stroganoffia, jossa lihat eivät siis tietenkään olleet tarpeeksi mureita. Päätin tehdä murean stroganoffin, tässä siihen ohje, olkaatten hyvät:

Murea stroganoff
noin neljälle

400 g naudanpaistisuikaleita
jotain rasvaa lihan ja sipulien paistamiseen
punaviiniä desi tai pari
vettä jonniin verran vähemmän kuin viiniä
kanafondikuutio
sipuli
yksikyntinen valkosipuli
mustapippuria myllystä ihan reilusti
puolikas suuri tomaatti
ketsuppia reilu turaus
sinappia reilu turaus
sulatejuustoa kolme suurta ruokalusikallista (tai kermaa tai smetanaa tms.)
kastikesuurustetta tai vehnäjauhoja hyppysellinen
suolakurkkuja, kolme pienehköä on sopivasti minun makuuni
aikaa ainakin kaksi tuntia

Otin lihat jääkaapista lämpenemään ennen paistoa. Sitten tiristin ne pannulla voissa ruskeaksi, jonka jälkeen laiton ne pataan fondikuution, mustapippurin, veden ja punaviinin kanssa. Sipuli- ja valkosipulisilpun pyöräytin pannulla, ja tämä satsi pääsi myös pataan lihojen kaveriksi. Pilkoin tomaatin puolikkaan hyvin pieneksi hakkeeksi ja lisäsin joukon jatkoksi. Myös reilu turaus ketsuppia ja sinappia sekaan. Sitten kiehutin pataa miedosti kannen alla uunissa noin 175-asteessa reilun puolisen tuntia.

Sitten lisäsin suurusteen ja annoin hautua uunissa kannen alla vielä reilun puoli tuntia, jonka jälkeen oli sulatejuuston ja suolakurkkujen vuoro päästä sekaan. Pata uuniin hetkeksi vielä muhimaan ja stroganoff on valmis tarjoiltavaksi keitettyjen perunoiden ja raikkaan salaatin kera. Murea stroganoff maistui mainiosti pääruokana, mutta myös seuraavana päivänä paahdetun ruisleivän päällä juuston kanssa. Suosittelen!

P.S. Harmittelen, ettei "arkisesta" ruuasta tullut otettua kuvaa. Stroganoffista tuli kuitenkin niin hyvää, etten voinut olla jakamatta nautintoamme myös muiden kanssa näin blogini välityksellä.

Metsäkauriin reisipaisti kahdella eri kastikkeella

Sattuipa tuossa eräänä sunnuntai-iltana Lidlin pakastealtaasta hyppäämään ostoskoriimme metsäkauriin (luuton, maustamaton) reisipaisti, koska sitä mainostava tarjouskyltti osui kulkureitillemme. 700 grammaa maksoi tarjouksessa 15,99 euroa. En tiedä, onko se vähän vai paljon, emme ole metsäkaurista ennen ostaneet. Samasta pakastealtaasta löysimme illalliselle alkupalaksi paneroitua keisarihummeria. Alkupalakokemuksestamme voi lukea edellisestä tekstistäni Paneroitua keisarihummeria suoraan Lidlin pakastealtaasta ja makea sitruunakastike.

Paistin sulamisaika oli melkoinen yllätys, vuorokausi jääkaapissa. Maltti ei ole suurimpia hyveitäni tällaisissa asioissa, joten vauhditin sulamista pistämällä paistin lämpimään veteen sulamaan. Ei varmaankaan kovin suositeltava temppu lopputuloksen kannalta, mutta kun oli illalliseksi valittu metsäkaurista, niin päätäni ei tässä kääntänyt mikään. Ja sulihan se, vaikka otti aikaa.

Paistin mukana pakkauksessa oli makusuola paistin maustamiseen, joten tein työtä käskettyä ja hieroin suolan paistiin, tai oikeammin puolikkaaseen paistiin. Käytin kahden hengen illalliseen siis puolikkaan paistin, toinen puolikas jäi myöhempää käyttöä varten. Suola tuoksui erikoiselta, mutta pakkausselosteesta ei selvinnyt, mitä mausteita se suolan lisäksi sisälsi. Ehkäpä jotain katajanmarjaa tms.

Kypsyydestä: Vaikka netistä löysin ihan päinvastaistakin tietoa, oli pakko kuitenkin noudattaa pakkauksen ohjetta, joka sanoo: ”Kypsennettävä läpikotaisin ennen tarjoilua.” Mediumhan se meille maistuisi parhaiten, mutta ei auttanut.

Laitoin paistin vuokaan ja ruskistin sitä hetken molemmin puolin kuumassa uunissa, jonka jälkeen lisäsin vuokaan pilkotun sipulin ja pilkotun yksikyntisen valkosipulin, kaadoin sekaan punaviiniä ja kasvislientä (toisella kerralla käytin kanafondia ja lopputulos oli parempi).

Annoin hautua uunissa ohjeen mukaan 70 minuuttia ja kääntelin sekä valelin paistia muutamaan kertaan paistumisen aikana.

Lopuksi laitoin paistin foliossa lämpimään uuniin odottamaan ja tein paistiliemestä kastikkeen suurustamalla, maustamalla pippurilla sekä yrteillä ja lisäämällä siihen kermaa. Kastike oli ihan hyvä, muttei erinomainen.
Toiselle kerralla panostin kastikkeen makuun enemmän laittamalla siihen kerman sijasta maustamatonta sulatejuustoa ja lisäämällä kastikkeeseen vielä sitruunamarinoituja kikherneitä ja aurinkokuivattua tomaattia. Nyt oltiinkin sitten jo lähempänä erinomaista kuin edellisellä kerralla.

Paisti oli riistaista ja ihan hyvää, hieman maksamaista maultaan ja suutuntumaltaan. Kypsäksi kypsentäminen ei ehkä ole se paras juttu tällekään paistille, mutta kuten todettu, en uskaltanut lähteä pakkauksessa olevaa ohjetta oikein uhmaamaankaan.

Paneroitua keisarihummeria suoraan Lidlin pakastealtaasta ja makea sitruunakastike

Eräänä sunnuntai-iltana löysimme Lidlin pakastealtaasta paneroitua keisarihummeria, joka on ainakin minulle tutummalta nimeltään scampi. Päätimme ottaa metsäkaurispaistille (lue metsäkaurisblogi tästä) alkupalaksi tätä merenherkkua.

Scampit (puoli pussillista eli 150 grammaa alkupalaksi kahdelle) laitoin uuniin vartiksi 200 asteeseen, kuten pussissa neuvottiin. Tarjoilin ne illallisen alkupalana tonnikalatahnaisen leipäpalan, salaatinlehden, tuoreen rosmariinin ja yksinkertaisen, makean jukurttikastikkeen kera.

Jukurttikastike
sitruunanmakuista Bulgarian jukurttia
sitruunapippuria reilusti
suolaa ripaus
sitruunanmehua tiraus

Alkupala oli tavallisehko eikä tappavan makurikaskaan, mutta sellaisenaankin varsin mukiinmenevä ja ihan hyvää. Maustoimme scampeja lautasella vielä sitruunalla, ja jukurttikastike oli varsin mukava lisä; makeahko, ja sopi hyvin paneroidulle äyriäisruualle. Suloista kirpsakkuutta toivat sitruuna ja sitruunapippuri.