Tänä aamuna taas muistin, miksen juurikaan leivo, ja mistä sen huomaa...
Tarina menee näin: Joku kertoi Facebookissa tehneensä pannarin, innostuin. Olimme Mikon kanssa ostaneet maitoa ja munia perjantaina, joten ajattelin, että kyllähän meiltä löytyy pannariainekset.
Mitä pannariin sitten noin niinkuin suunnilleen tarvitaan ja mitä kaapeissa oli:
4 dl vehnäjauhoja (Sattumalta oli kaapissa, eikä edes vanhentuneita, en muista, mitä varten ostin, en juuri käytä.)
1 ½ dl sokeria (Olin melko varma reseptiä lukiessani, ettei meillä ole sokeria, mutta kappas vaan, hieman jämähtänyt pussillinen löytyi kaapista - yleensä käytän hunajaa tms. makeuttamiseen.)
1 tl leivinjauhetta (Parasta ennen 2006...)
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria (Päiväys vähän yli.)
8 dl maitoa
2 kananmunaa
100 g sulatettua margariinia (Eipä ollut margariinia, käytin oliiviöljyä - joka oli maustettu sitruunalla, koska tavallinen oli loppunut. Oliiviöljyä meillä kyllä yleensä aina on.)
Eli todellisuudessa meillä ei ollut juuri mitään, mitä olisi tarvittu, ainakaan vanhentumattomina. Pannari tuli noillakin tarpeilla, joskin sen koostumus oli löysähkö ja maussa selkeästi sitruunaa. Ihan hyvää, ehkä olisin voinut laittaa mukaan myös kardemummaa, sitä oli, mutta unohdin.
 |
| Ja sitten tätä on pellillinen jääkaapissa, eli aivan liian paljon kahden hengen talouteen. Tarvitaan pienemmät pellit. |
Ohje tähän klassikkoherkkuun menee suunnilleen näin:
Sekoita kuivat aineet. Lisää maito, munat sekä sulatettu, jäähtynyt margariini.
Kaada taikina leivinpaperille uunipellille ja paista 200-225 asteessa n. ½ tuntia. (Meillä meni paljon kauemmin, koska koostumus oli lötköhkö.)
P.S. Laitoin tunnisteeksi tähän blogiin jälkiruoka; ei ollut yhtään jälkiruokaa minulla täällä ennestään. :D Kertoo tosiaan jotain siitä, minkälaisia ruokia valmistan ja mitkä jäävät tekemättä & yleensä myös ravintoloissakin tilaamatta/syömättä.
