Tomaattikeitto (jota on pakko santsata)

Ainekset:

punasipuli
pala purjoa
valkosipulimurskaa pari pikkulusikallista
oliiviöljyä
tomaattimurskaa purkki (400 g)
kuorittuja luumutomaatteja purkki (400 g)
vettä 0,5 litraa
kalakastiketta
Creme Bonjour, valkosipuli 13 %, noin reilu 1 desi (puoli purkkia)
suuruste
ketsuppia luraus
mustapippuria myllystä
chiliä myllystä
kuivattua timjamia
kuivattua basilikaa
kuivaa patonkia palanen

Keiton päälle
tuoretta basilikaaparmesaania
edamia
mustaa pippuria myllystä

Kuullotin punasipulin kattilassa öljyssä, laitoin sekaan purjon ja valkosipulimurskan. Seuraavaksi lisäsin tomaatit (luumutomaatit paloiteltuna). Sitten pistin sekaan vettä, kalakastiketta, leipäkuutiot ja mausteet. Tupsautin sekaan vielä hieman ketsuppia antamaan makeutta, saman asian ajaa sokeri, mutta tämän kohdan voi hyvin jättää poiskin. Maistellessani itse kaipasin kuitenkin hieman makeutta sekaan. Annoin kiehua hiljalleen vajaan puoli tuntia. Lisäsin Creme Bonjourin ja suurusteen, annoin kiehua pari minuuttia. Keitoksen voisi soseuttaa tässä vaiheessa halutessaan tasaisen sopan. Päälle lisäsin tuoretta basilikaa pari lehteä, vähän mustapippuria sekä parmesaani- ja edam-raastetta. Keitto maistuu lauantai-iltana hyvän punaviinin kanssa.

Kobe-härkä juo olutta, kellii hierottavana ja kuuntelee japanilaisia runoja

Viime viikolla sattui silmiimme paikallislehti, jossa mainostettiin Kobe-härkää lähimarketissa hintaan 169 euroa/kilo. Kobe tunnetaan myös nimellä Wagyu. Stockan Herkku Helsingissä tarjoaa samaista lihaa tällä hetkellä 230 euroa/kilo. Lappeenrannan kaupoissa emme ole ennen tavanneet kyseistä lihaa. Päätimme tarttua lähimarketin tarjoukseen.

Ennen tiskille astumista mietimme, kuinka monta sataa grammaa raaskimme ostaa. Pihvit olivatkin valmiita, noin 200 gramman kokoisia, ja hintaa meidän pihville tuli 32 euroa. Niin, otimme vain yhden - se riitti varsin hyvin maistelemiseen.

Valitsimme pihville punaviinin. Tosin Alkokaan ei ihan osannut auttaa valinnassa, kun Kobe oli heille täysin tuntematon lajike. Kuvailemalla lihaa saimme ihan käypäsen punaviinin. Netistä löysimme sellaisenkin tiedon, että myös kuohuviini olisi ollut osuva valinta.

Raaka liha oli marmorisen näköistä ja erikoisen tuoksuista. Jännitystä onnistumisesta oli ilmassa, kun rupesimme paistamaan sitä. Ohjeiden mukaan pyöräytimme sitä melko pikaisesti kuumalla pannulla ja maustoimme vain suolalla. Onnistuimme hyvin, pihvi oli juuri sopivan medium.

Ensimmäinen kommentti Mikolta oli "Epätodellista!". Se kuvaa aika hyvin lihan mureutta. Kobella on todella vähän tekemistä ihan tavallisen häränpihvin kanssa. Liha oli myös yllättävän rasvaista. Kyseessä oli siis ulkofile, sisäfilettä ei ollut tarjolla, ja ehkä lähes 500 euron kilohintakin olisi jo jonkin sortin kynnys.

Kobe-härän maun salaisuus piilee asiantuntijoiden mukaan lihan hienossa marmoroinnissa sekä siinä, että härkiä hemmotellaan mm. juottamalla niille olutta, hieromalla niitä sake-viinalla ja lukemalla niille japanilaisia haikurunoja. Niillä on erittäin tarkka ruokavalio.

Karja on alun perin Japanista, mutta sitä kasvatetaan nykyään esimerkiksi Uudessa-Seelannissa lisenssillä. Ihan lähiruuasta ei siis voida puhua. Toisaalta hinta-laatukaan ei makuun tottumatonta ihan vakuuttanut, joten voi olla, että Kobe jää kauppaan seuraavalla kerralla. Mutta ilman muuta suosittelen muitakin joka tapauksessa kokeilemaan :)

Liha ei siis missään nimessä ollut pahaa, vain erikoisen makuista. Suutuntuma oli kyllä uskomaton. Tekisi mieli maistaa joku kerta Kobea ammattilaisten valmistamana. Myös Kobe-sisäfile tulee varmasti vielä kokeiltua.

Lisää aiheesta Kobe: Kauppalehdessä Kobesta

Kreoliruokavaikutteita Kuubasta

Palasimme Kuubasta pari viikkoa sitten. Ruoka Kuubassa, paikallinen kreoliruoka, oli useimmiten hienoinen pettymys. Mausteita ei juuri käytetty ja ruokalista oli hyvin samanlainen suurimmassa osassa ravintoloita. Suolaa, joka usein taisi olla lähes ainoa käytetty mauste, tuntui kuitenkin yleensä olevan ruuassa liikaa ainakin minun makuuni.

Ruokana tarjottiin usein mustapapuriisiä + melkoisen rasvainen maustamaton lihaköntti ilman kastiketta, sekä ruokabanaania paistettuna. Liha oli useimmiten kanaa (sekin rasvaista), joskus kuorrutettuna. Parasta kanaa saimme ravintola Europassa Havannan vanhassa kaupungissa ja Havannan Miramarissa El Aljibessa, josta on juttua suomeksi netissäkin: El Aljiben nettisivu. Näissä paikoissa mausteita käytettiin meikäläiselle tuttuun tapaan, eli niitä siis käytettiin. Matkastamme voi lukea pian lisää blogistani Tanjan matkamittari.

Mutta asiaan, eli eiliseen Kuuba-iltaan ja sen ruoka- ja juomalistaan.

Aperetiiveiksi tarjottiin drinkkiä Havana Special Tanjan tapaan. Juoma tehdään pikään lasiin ja siihen tulee:
vaaleaa rommia kunnon loraus (Havana Club)
ananasmehua tai hedelmämehua trooppisista hedelmistä
liraus Marlin Juissi RedEnergy -juomaa
hieman mango-appelsiinimehutiivistettä sekoitettuna veteen
reilusti jäitä

Illan toinen kuubalainen drinkki oli Cuba Libre eli vaaleaa rommia (Havana Club), light Kokista ja jäitä pitkään lasiin.

Suosittuja drinkkejä Kuubassa olivat myös Mojito ja Daiquiri, jotka eivät olleet kuitenkaan henkilökohtaisessa suosiossani runsaan sokerimääränsä takia. Ennen matkaa drinkkejä testessamme käytimme makeutusainetta sokerin sijasta, joten näin voi toki säästyä valtavalta sokerimäärältä kotioloissa. Havannassakin ainakin Hemingwayn lempikuppilassa Floriditassa (hinnakas mesta nykyään) saa Daiquirin ilman sokeria. Drinkki on nimeltään Papa Hemingway. Hemingwaylla huhutaan olleen sokeritauti, ja tästä syystä hänellä oli tapana nauttia drinkkinsä ilman sokeria.

Mojiton ja Daiquirin teko on kuitenkin niin hidasta hommaa, etten olisi ruuan ja drinkkien teon lisäksi ehtinyt seurustella vieraiden kanssa ollenkaan, joten päädyin eilen tekemään noita hieman nopeammin sekoitettavia drinkkejä.

Ruuaksi valitsimme perinteiseen kuubalaiseen tapaan mustapapuriisiä ja kanaa. Salaatiksi teimme tavallisen vihreän salaatin, vaikka Kuubassa salaatit olivat lähes poikkeuksetta raasteita. Tomaattia, kurkkua ja salaattia näki siellä pienissä määrin ja jopa meidän mittapuullamme melko harvoin.

Kuubalainen kreolimenu
Kuorrutettua kanaa ja mustapapuriisiä
modernilla tavalla maustettuna
Kuudelle

Kuorrutettua kananrintaa
6 maustamatonta kananrintafilettä
6 paksua siivua kotijuustoa
hunajaa (mieluiten sitruunalla maustettua)
sitruunaa
suolaa
currya
Corn Flakes eli maissimuroja (meillä oli maissi-, riisi-, vehnätäysjyvämurolastuja)
valkosipulia murskana
3 kananmunaa
valkosipulinen pippurimauste

Murskasin maissimurot kulhossa puisella pihvinuijalla ja laitoin murskan sekaan reilusti currya ja hieman suolaa. Hajotin munat toiseen kulhoon ja laitoin sekaan hieman valkosipulimurskaa. Valelin kanat hunajalla ja maustoin valkosipulisella pippurimausteella (20 % suolaa) ja currylla. Seuraavaksi pyöräytin kanapalat munaseoksessa ja sitten murorouheessa. Sitten laitoin palat uunivuokaan irralleen toisistaan. Uunissa kanat saivat olla noin 200 asteessa 50 minuuttia (isoja intafileitä, ohuemmille riittää vähemmän). Suunnilleen 45 minuutin kohdalla laitoin kunkin kanapalan päälle paksuhkon (n. 1 cm.) kotijuustoviipaleen. Laitoin kanat takaisin uuniin, uunin yläosaan, pistin uunin täysille ja grillitoiminnon päälle. Näin juusto gratinoitui kivasti kanojen päälle.

Mustapapukastike riisille
mustapapuja kaksi pakkausta(GoGreen, käyttövalmiita)
1 sipuli
valkosipulimurskaa
purkki (400 g) tomaattimurskaa
pieni pala juuriselleriä
kevytkermaa reilu desilitra
pippurinen yrttimauste (suolaton)
mustapippuria myllystä
neitsytoliiviöljyä paistamiseen
kastikesuuruste

Kuorin ja pilkoin sipulin. Laitoin öljyn pannulle kuumenemaan ja sipulin palaset sekä valkosipulimurskan sekaan. Lisäsin pannulle pilkkomani juurisellerin. Sitten pistin sinne mustapavut ja tomaattimurskan. Maustoin ruuan pippurisella yrttimausteella ja mustapippurilla. Viimeiseksi kerma ja kastikesuuruste sekaan ja hetki haudutusta.

Tarjoiluehdotus
Ruoka tarjoiltiin vaalean leivän (margariinilla) ja vihreän salaatin kanssa. Mustapapukastike tuli suoraan valkoisen riisin päälle, kana tarjoiltiin ilman kastiketta, mutta lurautettiin sitruunanmehua kananrinnan kuitenkin.

Arviot
Kyllä tuli Kuuban kreolikeittiö mieleen - ei tosin pahalla, tämä ruoka oli hyvää.

Viinisuositus
Syöjille maistui kreoliruuan kyytipoikana kevyt ranskalainen Beaujolais Bernolin -punaviini. Kuubassa punaviini oli yleensä Espanjasta tai Chilestä, mutta tässä kohdassa teimme poikkeuksen ja otimme "varman" viinin. Kuuba ei suoraneisesti ole viini- tai viininjuojamaa. Kuuba valmisti itse yhtä viiniä, joka ei ollut ihan pahakaan ja melko edullinen, mutta sitä ei saanut juuri mistään. Viiniä oli punaisena ja valkoisena, jos oli, ja sen nimi on Soroa.

Musiikkisuositus
Musiikkisuosituksia Kuuba-iltoihin: mm. de Cuba son, muuta perinteistä kuubalaista musiikkia, Buena Vista Social Club, Bailables Trobicales, Triangulo Oscuro. Lisäksi katsoimme valokuvia ja videota. Vieraita ilahdutti erityisesti video Havannan upeasta Tropicana Showsta.

Värikäs siskonmakkarasoppa

Reseptillä valmistuu valtava kattilallinen herkullista, värikästä siskonmakkarasoppaa - tai kuten meillä: pari pienempää kattilallista. Meiltä puuttuu nimittäin vielä kunnollinen iso keittokattila.

Värikäs siskonmakkarasoppa Tanjan tapaan (eli runsaasti valkosipulia ;)

500 g siskonmakkaroita
reilu 2 litraa vettä / kattila täyteen
kaksi kourallista valkosipulihapankaalia
iso pala kaalia tai kokonainen pienehkö kaali
pala juuriselleriä
pala purjoa (vajaa puolikas)
pala palsternakkaa
2 isoa sipulia
valkosipulia reilusti (tai maun mukaan)
6 isoa porkkanaa
vihreitä papuja (pakastepussillinen, varmaan 200 g)
purkki (400 g) tomaattimurskaa
200 g kevyttä valkosipulituorejuustoa
vasikanfondia loraus (liemikuutiokin käy toki)
currya reilusti (tai maun mukaan)
chiliä myllystä vähäsen
mustapippuria myllystä reilusti
pippurista yrttimaustetta (suolatonta)
balsamicoviinietikkaa reilu loraus
Beceliä paistamiseen (oliiviöljy kävisi myös hyvin)

Pilkoin kaalin, sellerin, purjon (halkaistuna huuhdotun), palsternakan, sipulit ja valkosipulit pieniksi paloiksi. Porkkanat jätin vähän isommiksi paloiksi, etteivät mene ihan pehmeiksi. Pavut pistin kokonaisina, mutta syöminen olisi ollut helpompaa, jos olisin vaikka puolittanut ne. Kuumensin Becelin kattilassa ja laitoin sekaan reilusti currya. Seuraavaksi laitoin pataan sipulin, valkosipulin, purjon ja pilkkomani juurekset. Kypsytin niitä hetken aikaa kattilassa koko ajan hämmentäen. Lisäsin hapankaalin, reilun kaksi litraa kiehuvaa vettä ja vasikanfondin. Annoin kiehua hetken ja puristin siskonmakkarat palloina sekaan. Annoin kiehua hiljalleen vajaan puoli tuntia ja lisäsin tuorejuuston. Sitten maustoin keiton chilillä, mustapippurilla, pippurisella yrttimausteella ja lorautin balsamicoviinietikkaa sekaan.

Keitto oli hyvää, ja siitä riitti kahdelle syöjälle usealle aterialle ja pakkaseenkin muutama astiallinen.