Punajuurta burgeriin australialaisittain

Lupasin Mikolle, että jos suomalainen voittaa tänä aamuna F1-kilpailuissa Melbournessa, tehdään heti Melbourne-burgerit burgerimies Akseli Herlevin tapaan. Ja niinpä, Bottas voitti ylivoimaisesti, mutta burgerit olivat valmiita vasta iltapäivällä. Hyvää kannattaa odottaa. 😉

Pakko myöntää, että vähän laiskotti aamusella heti kisan jälkeen, mutta sitten kun hommaankin ryhdyttiin, niin eihän se nyt nopeaa ollut. Majoneesista lähtien tehtiin kaikki omin pikkukätösin.

Majoneesia tehtiin ensimmäistä kertaa itse. Kauheasti meitä oli peloteltu, että majoneesi juoksettuu helposti, mutta eipä juoksettunut. Teimme valkosipuli-chilimajoneesia, hyvää sellaista.

Valkosipuli-chilimajoneesi

Ainekset:
Luomukananmuna
Dijon-sinappia lusikallinen
Öljyä muutama desi
Sitruunamehua noin kaksi ruokalusikallista
Tuoretta chiliä (yksi punainen palasina ilman siemeniä)
Tuoretta valkosipulia (pari kynttä palasina)
Valkopippuria
Mustapippuria myllystä

Sekoitimme kananmunan, sinapin, sitruunamehun ja valkopippurin sauvasekoittimella. Sitten varovasti ja hitaasti liruttelimme seuraavaan sekoituksen aikana mukaan muutaman desin öljyä. Lopuksi laitoimme sekaan valkosipulit ja chilit ja hurautimme jälleen sauvasekoittimella. Päälle laitoimme vielä mustapippuria myllystä.

Melbourne-burgerin erikoisuus on Herlevin mukaan punajuuri. Herlevi itse ei kuitenkaan halua sitä käyttää, vaan ananasta – koska punajuuri sotkee! No, sotkee ja sotkee, todella hyvin se silti sopii hampurilaiseen, voin kokemuksesta sanoa. Ja myös sotkee, voin kokemuksesta sanoa.

Hampurilaispihvit teimme vähärasvaisesta jauhelihasta lisäten siihen tuoretta chiliä, vähän natural umamia, sitruunamehua, inkiväärijauhetta, valkosipulimurskaa, suolatonta sitruunapippuria, sriracha-kastiketta ja hyvin vähän luomuketsuppia pienen, tarvittavan makeuden takaamiseksi.

Hampurilaissämpylöinä käytimme Leipä-Aitan valkosipulisämpylöitä, koska ne kokonsa puolesta sopivat burgeriin hyvin. Ja kuten kävi ilmi, ne sopivat myös näkönsä ja makunsa puolesta erinomaisesti hampurilaiseen.

Grillasimme voidellut sämpylät, asettelimme päälle majoneesin, cheddar-juustosiivun, tomaatin, punajuuren, salaatin ja grillatun pihvin. Mikolle lisäksi paistetun munan ja pekonin. Ja siinähän se, Melbourne-burger. Täytti kyllä kaikki odotukset! Punajuuri niin sopii hamppariin!

Cevicheä Panamassa ja Costa Ricassa

Panama City, Panama

Reissasimme tammikuussa pari viikkoa Panamassa ja Costa Ricassa.

Panamassa lumouduimme vilkkaasta Panama Citystä pilvenpiirtäjineen sekä pienen Boqueten kylän ja sen lähiseutujen upeista luonnonmaisemista. Ja mielenkiintoista oli tutustua myös Panaman kuuluisaan kanavaan.

Costa Ricasta jäivät mieleemme maata hallitsevat vuoristot, meri, perhoset ja paikallisten kielitaito; siinä missä Panamassa englantia ei juurikaan puhuta, niin Costa Ricassa se tuntuu luonnistuvan monilta. Maa on vihreä ja kaunis, eläimistöltään erittäin rikas. Pura Vida, Costa Rica!

Boqueten kylä, Panama

Tolingan saari, Costa Rica @ Tyynimeri

Sea food platter @ Panama

Myös ruokakulttuuri enimmäkseen miellytti. Ja se ceviche!

Väli-Amerikan ruokakulttuuri on melko monipuolista. Näin myös Panamassa ja Costa Ricassa. Tuoreita hedelmiä on tarjolla aamusta iltaan. Riisiä kuuluu lähes ruualle kuin ruualle; perusruoka-annos sisältää usein riisiä, paistettua banaania, kanaa, mustapapuja sekä mahdollisesti kasviksia tai salaattia ja maissileipäsen.

Chiliä ja mausteita ruuissa on rohkeasti, myös yrttejä ja erityisesti korianteria suositaan. Kalaa ja äyriäisiä käytetään ilahduttavan paljon, ja onhan se ymmärrettävää näissä pienissä merenrantavaltiossa, joissa meri ei koskaan ole kovin kaukana.

Väli-Amerikan (sekä Etelä-Amerikan) keittiön ylpeys lieneekin raa’asta kalasta sitruksilla marinoitu, alkujaan Perusta kotoisin oleva ceviche, jota on tarjolla runsaasti sekä Panamassa että Costa Ricassa.

Cevicheä tehdään meillä kotonakin, ainoa cevichen kokkausintoa hieman rajoittava tekijä on se, että cevichen himon iskiessä pitäisi kotona olla vähintään pari päivää pakastettua kalaa. Sanotaan, että merikalaa ei tarvitsisi pakastaa, mutta etenkin järvikala täytyy pakastaa loisten hävittämiseksi.

Cevichen perusresepti on yksinkertainen.

Costa Ricassa laivalla nautittu ceviche

Ceviche

kalaa (lohi, siika, kuha, tonnikala – Panamassa söin myös cevichen, joka oli tehty simpukoista)
lime tai sitruuna
punasipuli
korianteria (ja/tai muuta tuoretta yrttiä)
oliiviöljyä (chilillä ja valkosipulilla maustettua)
punaista chiliä
valkosipulia
inkivääriä
mustapippuria myllystä
suolatonta sitruunapippuria
ripaus sokeria ja umamia (tai suolaa)

Lisäksi cevicheen voi pilkkoa tuoretta mangoa, avokadoa tai tuorekurkkua – ehkä ensi kerralla kokeilen ihanan kirpeää passionhedelmää.

Kalaa marinoidaan sitruksisessa mausteliemessä perinteisesti muutaman tunnin ajan. Vähän lyhyempikin aika kyllä välttää. Helppoa, terveellistä ja hyvää!

Simpukkaceviche Panamassa