Testasimme lauantaina Haapasalon hatsapurillon. Kyseessä on siis Suomessa suureen suosioon nousseen Haapasalon hatsapurin markettiversio. Tällä hetkellä hatsapurilloa on saatavissa K-marketeista pakasteena.
Ja hatsapurihan on georgialainen juustoleipä, jota on tarjolla Georgian lisäksi laajasti muualla Kaukasuksella, Venäjällä ja monissa entisen Neuvostoliiton maissa, esimerkiksi Virossa.
Hatsapurista puhutaan yleisesti georgialaisena, vaikka myös armenialaiset ovat sitä mieltä, että hatsapuri on lähtöisin heiltä. No, naapureitahan Georgia ja Armenia ovat, ja ruokakulttuurissa on hyvin paljon samaa.
Hatsapuri on aivan erinomainen herkku. Rasvainen toki, mutta ei sen jokapäiväiseen ruokavalioon tule kuuluakaan. Ja rasvaisen hatsapurin rinnalla nautittavaksi sopii hyvin raikas salaatti runsain, tuorein yrtein. Ja jos haluaa panostaa hieman enemmän, voi hatsapurin kaveriksi tekaista/ostaa mausteisen adzika-kastikkeen.
Hatsapurista on etenkin Georgiassa todella monta eri versiota. Perusidea on kuitenkin hyvin yksinkertainen; tuoreen vaalean leivän ja suolaisen juuston liitto. Joihinkin hatsapureihin tulee lisäksi kananmunaa, pinaattia, lihaa tai papuja. Hatsapureja on eri muotoisia ja kokoisia. Myös juuston käytössä on eroja, joihinkin sitä tulee vain sisään, joihinkin sekä päälle että sisään.
Yleisimmät hatsapurit lienevät pyöreä Imeretian hatsapuri ja venemäinen Adzarian hatsapuri, joista Imeretian hatsapuri on lähempänä Villen hatsapuria.
Hatsapurillo ei ole hatsapuri siinä mielessä, mitä hatsapuri on Haapasalon kärryssä, ei myöskään siinä mielessä, mitä se on hatsapurin alkulähteillä. Mutta jos ei ole pääsyä Villen hatsapurikärrylle - eikä alkulähteille - tämä toimii oikein hyvin herkullisena hatsapurin tapaisena juustoleipäsenä, hatsapurillona.
Ja tämän "valmistamista" tuskin kukaan voi mokata! Hatsapurillon voi lämmittää jäisenä tai sulatettuna, lämmitysaika on noin 10 minuuttia erittäin kuumassa uunissa, sulatettuna muutama minuutti vähemmän. Kun juusto kuplii ja reunat ovat hieman ruskistuneet, on aika ottaa hatsapurillo uunista ja voidella voisulalla. Parhaimmillaan hatsapurillo on heti uunista tullessaan.
Vaikka venäjää ei osaisikaan, niin Googleen kannattaa syöttää sana "хачапури", niin saa jonkinlaisen kuva siitä kirjosta, minkälaisia hatsapureja on olemassa. Kuvahakukin antaa hyvän tuloksen asian hahmottamiseksi.
Olen itse valmistanut hatsapuria kotona myös ihan kotoisista aineksista, tässä yksi hatsapuriviritelmäni männävuosilta: http://tanjan-mausteet.blogspot.com/2012/08/georgian-herkku-hatsapuri.html. Eihän tuosta alkuperäisen hatsapurin veroista tule, mutta maistuu sekin.
Tuon kotoisen version jälkeen olen hankkinut sulugunia Pietarista, ja sulugunin kanssa pääseekin jo sitten hyvin paljon lähemmäs autenttista lopputulosta. Sulugunia saa nykyään usein myös Suomesta, esimerkiksi Viro-kaupoista.
Villen ohjeen mukaan hatsapuriin tulee yhtä paljon juustoa kuin taikinaa. Tuhtia on! Mutta ehdottomasti suosittelen kokeilemaan hatsapuria! Suositus koskee sekä ravintolahatsapureja sekä Suomessa että muualla maailmalla - ja Kaukasuksella tietysti - Villen kärryä, itse tehtyä hatsapuria sekä tietenkin tätä ehkä kaikista helpoiten saavutettavaa uutuutta, hatsapurilloa!
Tässä vanhassa postauksessani on esitelty hieman laajemmin georgialaista keittiötä, jolla on kyllä todella paljon annettavaa kotikokeillekin: http://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2012/08/tkemali-satsivi-ja-hinkali-seka-muut.html. Matkamittarissani on paljon postauksia myös georgialaisista ravintoloista Pietarissa.
Tässä alla kuvina hatsapurillon matka uuniin, uunista ja parempiin suihin:
 |
| Uuniin menossa jäisenä |
 |
| Kymmenen minuuttia uunissa |
 |
| Uunista ulos ja lautaselle |
 |
| Voideltuna valmiiksi nautittavaksi |
