Banskukaakku, lapsuuteni makumuistoja

Meillä ei kotona juurikaan leivottu makeita, mutta erään lapsuudenystäväni kotona muistan saaneeni maailman parhaat tuoreet, painavat munkit sekä ihanan kosteata banaanikaakkua.

En enää muista, kutsuiko ystäväni vai joku hänen perheenjäsenensä sitä kaakuksi – vai ihanko itse olen keksinyt sitä niin nimittää, mutta kaakkuna sen muistan. Jopa banskukaakkuna.

Tämä lapsuuden ihanuus tuli mieleeni, kun luin bloggaajakollegani Suvin postauksen siitä, kun hän äitinsä kanssa innostui tekemään banaanikakkua. Resepti ei näyttänyt monimutkaiselta, joten ajattelin, että kaltaiseni laiska leipurikin saattaisi sellaisen jaksaa vääntää.

En kuitenkaan halunnut tyytyä yhtään sen vähempään kuin tavoittelemaan lapsuuteni makumuistoa. Tarvitsin siis reseptin suoraan alkulähteiltä, ja lapsuudenystäväni sen minulle ystävällisesti pyynnöstäni toimitti.

Banskukaakku

Ainekset:

150 grammaa margariinia
3 desiä sokeria
2 munaa
4 banaania
3,5 desiä vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 tl neilikkaa
2 tl vaniljasokeria

Ohjeet:

Vatkasin ensin sauvasekoittimella sokerin ja huoneenlämpöisen margariinin keskenään.

Lisäsin mukaan munat.

Pilkoin sekaan banaanit yksi kerrallaan ja hurauttelin seoksen tasaiseksi.

Sekoitin kuivat aineet keskenään ja lisäsin ne astiaan, jossa oli vatkattu seos. Itse asiassa sekä kanelia että neilikkaa lipsahti vähän enemmän kuin reseptissä mainittu…

Kaadoin koko hoidon voideltuun, korppujauhotettuun vuokaan ja laitoin uuniin 175 asteeseen noin 45 minuutiksi.

Taikina oli hyvä, tuoksu uunista erittäin hyvä, lopputulos erinomainen. Olen aivan ihmeissäni, että osasin tehdä noin ihanaa, kosteata banskukaakkua! Kiitos mahtavalle reseptille!

Kuriositeettina mainittakoon, että vaikka suurin osa aineksista on samoja kuin Suvin kaakussa, niin mittasuhteet ovat erilaiset. Olen varma, että neilikalla on tärkeä rooli lapsuuteni makumuistossa, mutta niin lienee runsaalla määrällä banaania ja sokeriakin ;)

Lasimestarin sillikaviaarileivät

​Itsenäisyyspäivän kunniaksi söimme suomalaispainotteista ruokaa. Alkupalaksi valmistimme ihania sillikaviaarileipiä, pääruuaksi oli hirveä metsäsienisalaatilla.

Sillikaviaaria jäi vielä tällekin päivälle. Eilen käytimme leipänä hapankorppua, mutta ohuen ohut ruisleipä paahdettuna toimisi myös mainiosti. Ehkäpä tänään sitä sillikaviaarin kaveriksi.

Lasimestarin sillikaviaarileivät

Ainekset:

hapankorppua tai muuta tummaa, rapeaa leipää
purkki lasimestarinsilliä porkkanoineen (Pirkka, 300 grammaa, josta silliä 150 grammaa)
punasipuli
omena
smetanaa (20%)
tuoretta tilliä runsaasti
kolme Kuorttisen luomukananmunaa
suolatonta sitruunapippuria
inkiväärijauhetta

Ohjeet:

Keitä munat ja anna niiden jäähtyä. Kuori ne ja silppua.

Silppua myös sipuli, paloittele omena, pilko sillipalat hieman pienemmiksi. Ota sillipurkista myös porkkanat mukaan kaviaariin.

Laita kaikki sekaisin kulhoon, sekoita joukkoon smetana sekä mausteet.

Anna maustua jääkaapissa tunti pari ennen asettelemista leiville. Laita vielä koko komeuden päälle tilliä. Voin luvata, että on hyvää.

P.S. Tekisin lasimestarinsillin mielelläni itse, mutta idea eilisestä koti-illasta tuli ennalta suunnittelematta, ja sillin teko olisi pitänyt aloittaa jo pari päivää sitten, että se olisi ehtinyt maustua kunnolla.

Minulle äidin tekemä – tai äidin reseptillä tehty – lasimestarinsilli on aina ollut joulupöydän kunkku. Äidin reseptiä ei passaa pahemmin tuunailla, mutta ihan vain vinkkaan, että perinteiseenkin lasimestariin voi laittaa vähän tuoretta inkivääriä liemeen ;)