Kuten otsikko kertoo, en leivo juuri koskaan, mutta viime sunnuntaina oli kuitenkin pikku pakko, sillä meillä ei ollut mitään leipää tai leiväntyyppistä valmistetta, ei edes pakkasessa. Kaapeista ei löytynyt myöskään näkkileipää, hapankorppua tai minkään sortin puurohiutaleita, ei riisiä, ei muroja tai mysliä, ei hedelmiä, ei siis kerta kaikkiaan yhtään mitään aamupalaksi kelpaavaa – ja kaupat eivät tietenkään aamuvarhain olleet vielä auki.
Löysin kuitenkin kaksi pussillista päiväyksensä ylittänyttä kuivahiivaa ja luomuvehnäjauhoja. Niiden lisäksi toki hanasta vettä, tiukkahiukka suolaa ja hunajaa = patonki!
2 pussillista (vanhaa) kuivahiivaa
noin 5 dl luomuvehnäjauhoja
noin 2 dl lämmitettyä vettä
ripsaus suolaa
tujaus hunajaa
Siis eikun vaan aineksia sekoittamaan, taikinaa vaivaamaan, taikina hetkeksi kohoamaan ja patonkia muotoilemaan. Vielä pieni kohotus ja sitten noin 200 asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi. Ja kaikkihan toki muistavat, että kuivahiiva sekoitetaan jauhoihin ja herätetään +42 asteisella vedellä.
Käytin varmuuden vuoksi kaksi pussia kuivahiivaa, vaikka normaalisti yksi riittäisi hyvin, mutta ajattelin, että kuivahiiva vanhetessaan mahdollisesti vaikka menettää tehojaan. No, ei menettänyt, patongista tuli jo kohottaessa melkoinen jööti ja uunista ulos tulikin jo varsinainen boa!
Patonki oli rapeakuorista, tuoretta ja hyvää. Hiiva ihan himpusti maistui, mutta ei vaikuttanut ohjaukseen.
