Eilisen menuksi muotoutui sitten seuraava: katkarapucocktail, valkosipulietanat ja spagetti bolognese. Villelle etanakokemus oli ensimmäinen, muttei varmasti viimeinen. Alkupalat syötiin jo ennen saunaa, kun pojat olivat nälkäisiä, pääruoka nautittiin saunan päälle ja sitten vielä pelattiin lautapelejä aamuun asti.
Katkarapucocktail oli varsin yksinkertainen, mutta maistui:
Katkarapucocktail (neljälle alkupalaksi)
jättikatkarapuja (suolaliemessä, yksi rasia)
tuoretta ananasta (yksi pieni)
jäävuorisalaattia
kevyttä hampurilaiskastiketta
rasvatonta majoneesia
sitruunamehua paljon
sitruunapippuria
Irrotin katkaravuilta pyrstöt. Sekoitin astiassa katkaravut, hampurilaiskastikkeen, rasvattoman majoneesin ja sitruunamehun. Leikkasin ananaksen sopivan kokoisiksi paloiksi. Asettelin kulhoihin (jotka ovat oikeasti hervottoman kokoisia viinilaseja) jäävuorisalaattia, maustuneita katkarapuja ja ananasta vuorotellen. Sitten kaadoin päälle katkaravuilta jääneen kastikkeen ja laitoin pari tujausta sitruunapippuria. Tarjoilin tuoreen valkosipulipatongin ja kylmän kuivan roseeviinin kanssa.
Cocktailit maistuivat. Jälkiviisaana voi todeta, että suolavedessä säilötyt katkaravut olisi voinut ensin huuhtoa, nyt ne maistuivat luonnollisesti aika suolaisilta. Toisaalta ananaksen raikkaus ja makeus tasapainottivat katkaravun suolaisuutta mukavasti. Ensi kerralla kuitenkin huuhtelen.
Mainio alkupala, josta tulee lapsuus mieleen. Silloin tuli kotona ja reissussa popsittua katkarapucocktailia varsin usein. Nyt tulee tehtyä silloin tällöin, mutta ei ole mitään syytä, miksei voisi tehdä useamminkin!
