Kaikkien basilikojen äiti ja isi

Niin, on vähän päässyt kasvamaan tuo basilika. :D Ihan tavallisen yrttibasilikan ostin kaupasta kevättalvella ja istutin altakasteluruukkuun. Siinä se on selvinnyt pitempiäkin aikoja ilman kastelemista. Kyllä tuosta hirmusta raaskii muutaman lehden aina ruokaan silpaista. Hih.

Viikonloppuherkkuja - caesar-salaattia ja simpukkapannua sekä vähän muutakin

Viikonloppuna etkoiltiin meillä ennen bileitä. Ruokaakin tehtiin: simpukkapannua, caesar-salaattia, grillikylkeä ja uusia (ruotsalaisia) perunoita.

Caesar-kastike on melko isotöinen, mutta on se sitten kyllä hyvääkin. Käytin tällä kertaa Mitä tänään syötäisiin -lehden reseptiä, joka on hieman erilainen kuin esimerkiksi edellisen kerran viritys, joka taisi olla saatu jostain Maman kokkikurssilta. Liekö olen muistanut sen tänne laittaa, täytynee tarkistaa tilanne.

Olinkin sitten etuajassa, kyseinen resepti on esitetty vasta tänään, mutta lehti on ollut jaossa ainakin jo lauantaina, jolloin nappasin sen lähtiessäni ostoksille.

Simpukkapannujen ja caesar-kastikkeen suhteellisen suuritöisyyden vastapainoksi perunat kiehuivat kiltisti itsekseen ja grillikylki paistui uunissa, lisäsin vain muutaman kerran mausteöljyä lihan pinnalle.

Simpukkapannut
Simpukkapannuja oli kahta laatua, valkosipuli-juustosimpukkapannua ja valkosipuli-pestosimpukkapannua. Itse asiassa valkosipuli-juustopannuun olisi pitänyt laittaa öljyä tai voita vielä vähän reilummin juuston lisäksi, nyt jäi vähän totuttua kuivemmaksi ja kastiketta ei ollut leivällä raavittavaksi juurikaan.

Pestopannuun tuli simpukoiden lisäksi pestoa, valkosipulia, hieman öljyä ja voita. Tällä kertaa en tehnyt pestoa itse, vaan käytin kaupan valmista. Juustopannuun laitoin valkosipulia, punasipulia, nokareen voita (joka oli lopulta liian vähän).

Täytyy kyllä myöntää, että vaikka pannut olivat herkullisia, tulee onnistuneista etanapannuista vielä parempia. Simpukoissa on itsessään sen verran vahvempi maku, että saa olla tarkkana, mitä niiden kanssa pannuihin laittaa.




Caesar-salaatti
Resepti mukailee ohjelman reseptiä, mutta on oma sovellus monin paikoin

1/2 ruukku salaattisekoitusta
jäävuosisalaattia
tuorekurkkua
paistettuja pinjansiemeniä

Kastike:
1/2 tlk kevytkermaa
1/2 dl parmesaania lastuina
3 anjovisfileetä
1 kananmuna keitettynä
1 yksikyntinen valkosipuli
1 rkl dijon-sinappia
1 tl punaviinietikkaa
mustapippuria

Koristeluun
1/2 dl parmesaania raastettuna
2 kananmunaa keitettynä
krutonkeja

Huuhdo ja valuta salaatinlehdet.

Mittaa kastikkeen ainekset monitoimikoneen kulhoon ja soseuta.

Paista pinjansiemenet pannulla oliivi- ta rypsiöljyssä

Revi salaatinlehdet. Kokoa salaatti kastikkeen ja juustoraasteen kanssa kerroksittain. Lisää lohkotut munat ja krutongit.

Ojjaa ja Nabeulin katkarapuja Tanjan tapaan

Googlailin eilen töiden jälkeen vinkkejä perjantai-illan ruokaan. Ensimmäinen linkki, jonka avasin, oli tämä iloa hersyvä ja kohtelias keskusteluketju Plazan Elleiltä: http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ideakeittio/omat-ruokaohjeet/1596703/mita-ellit-syovat-perjantai-iltana/. Olin niin tyrmistynyt tästä keskustelupalstan järjen riemuvoitosta, että päätin jättää netin ja siirryin omalle kirjahyllylle.

Sieltä nappasin H.F. Ullmannin kirjan Tunisia. Välimeren keittiö. Reseptiksi valitsin Ojjaa ja Nabeulin katkarapuja ja tuunasin reseptiä tietysti oman maun mukaiseksi. Tällainen siitä tuli:

1 vihreä pippuripaprika
4 tomaattia
puoli purkillista yrttistä tomaattimurskaa
harissaa hellällä kädellä (Moroccan harissa)
1/2 yksikyntinen valkosipuli
pussi (180 g) pieniä kuorittuja katkarapuja pakasteesta
kuminaa
2 munaa
mustapippuria
oliiviöljyä

Kuullotin valkosipulit oliiviöljyssä. Lisäsin tomaatit ja tomaattimurskan, johon olin sekoittanut harissaa (hieman ehkä jopa liikaa:). Annoin kiehua hetken. Lisäsin seokseen paprikat ja katkaravut, sitten mausteet. Annoin hautua hetken miedolla lämmöllä kannen alla. Sitten rikoin munat sekaan, mutten rikkonut munien rakennetta ja annoin vielä hautua kannen alla reilun kolmisen minuuttia. Tarjosin valkoisen kuituleivän ja vihreän salaatin kanssa. Olisin halunnut ruokajuomaksi tunisialaista punaviiniä, mutta Lappeenrannan Prisman Alkossa sitä ei ollut. Tyydyin italialaiseen Carmenereen.

Ja voi miten ruoka oli tulista ja hyvää!


Esillepano ei ollut ihan onnistunut, olisi pitänyt käyttää kulhoa tai pastalautasta, nyt ojja leviää lautaselle vähän tuhruisen näköisesti. No, eihän mikään ole täydellistä. ;)

P.S. Nyt kun luin reseptin uudelleen tuosta kirjastani, huomasin, etten niin paljon ollut poikennutkaan reseptistä. Suurin ero alkuperäiseen reseptiin näyttää olevan ruoka-aineiden määrät ja suhteet.